Kaikki oli helpompaa silloin, kun olimme molemmat varattuja. Molemmat olimme vapautuneempia ja uskalsimme jutella ja meillä oli koko ajan pientä flirttiä, mutta kumpikin pidimme rajamme. Sinä aikana ihastukseni sinuun kasvoi ja kehittyi ja opin näkemään sinut pintaa syvemmältä.
Nyt kun olet eronnut, tilanne ei enää ole sama. Molemmat olemme vetäytyneet kuoreemme, peläten, että toinen tai joku muu tulkitsee väärin (sinä yrität iskeä varatun miehen, minä vonkaan sinkkunaista).
Surullista tässä on, että kaikki se mitä välillemme on rakentuntut, se miten olen oppinut sinut tuntemaan ihmisenä, niin viatonta kuin se kaikki olikin, lujitti uskoani siihen että sinä voisit olla minulle se oikea...ja minä sinulle. Kuinka haluaisinkaan ottaa siitä selvää, kutsua sinut olemaan osa elämääni.
Minä olen kuitenkin valintani tehnyt jo kauan sitten ja rakentanut valmiin elämän. En ole onnellinen - syistä jotka eivät riipu sinusta tai meistä, mutta kannan vastuuni valinnoistani. Siksi meidän on vain pakko unohtaa tämä ja vieroittautua toisistamme kokonaan. Jatkaminen ystävinä olisi liian tuskallista, valitettavasti. Näkisin sinun ihastuvan, rakastuvan, rakentavan elämän - ja mielessäni takoisi koko ajan tietoisuus siitä että se olisin ehkä voinut olla minä - tai sitten ei. Itsekästä, anteeksi, mutta en tiedä kestäisinkö ehjänä.
Hyvästi, ja kaikkea onnea elämääsi, sielunkumppanini. Toivottavasti aika parantaa tämän haavan.
Nyt kun olet eronnut, tilanne ei enää ole sama. Molemmat olemme vetäytyneet kuoreemme, peläten, että toinen tai joku muu tulkitsee väärin (sinä yrität iskeä varatun miehen, minä vonkaan sinkkunaista).
Surullista tässä on, että kaikki se mitä välillemme on rakentuntut, se miten olen oppinut sinut tuntemaan ihmisenä, niin viatonta kuin se kaikki olikin, lujitti uskoani siihen että sinä voisit olla minulle se oikea...ja minä sinulle. Kuinka haluaisinkaan ottaa siitä selvää, kutsua sinut olemaan osa elämääni.
Minä olen kuitenkin valintani tehnyt jo kauan sitten ja rakentanut valmiin elämän. En ole onnellinen - syistä jotka eivät riipu sinusta tai meistä, mutta kannan vastuuni valinnoistani. Siksi meidän on vain pakko unohtaa tämä ja vieroittautua toisistamme kokonaan. Jatkaminen ystävinä olisi liian tuskallista, valitettavasti. Näkisin sinun ihastuvan, rakastuvan, rakentavan elämän - ja mielessäni takoisi koko ajan tietoisuus siitä että se olisin ehkä voinut olla minä - tai sitten ei. Itsekästä, anteeksi, mutta en tiedä kestäisinkö ehjänä.
Hyvästi, ja kaikkea onnea elämääsi, sielunkumppanini. Toivottavasti aika parantaa tämän haavan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja. Jos haluaa jotakin, pitää olla valmis luopumaan jostain muusta. Jos rakastat puolisoasi ja haluat elää hänen kanssaan loppuun asti, tee se, ja unohda muut sekoilut. Jos taas koet enemmän vastuuntuntoa kuin rakkautta puolisoasi kohtaan, kerro se hänelle ja anna hänen tehdä oma valintansa.
Hieno kirjoitus ap- Muista yksi juttu rakastaminen on tahtomista. Joka ikinen aamu sinun on tahdottava rakastaa puolisoasi. Yksinkertaista !!
Sinun on puhuttava puolisollesi muuten kadotat hänessä sen sielunkumppanin johon alussa rakastuit. Molemmat muuttuvat ajan myötä ja jos ette puhu, kadotatte sen yhteyden ja rakkauden ja toinen alkaa tuntumaan vieraalta.
Sen takia rakastutaan vieraisiin koska hänen kanssaan puhutaan, tutustutaan, vaihdetaan ajatuksia,mikä unodetaan tehdä sen oman kumppanin kanssa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää,vaikutat hienolta ja vastuuntuntoiselta. Jatka samaan malliin ja luo uudestaan yhteys kumppaniisi. Sieltä se rakkaus alkaa taas.
Tartuin tuohon lausahdukseesi "minä en ole onnellinen".
Kuulostaa samanlaiselta tilanteelta jossa olin pari vuotta sitten. Minä päädyin toiseen ratkaisuun - edellisessä parisuhteessa kaikki oli väljähtänyt ja vaikka ymmärränkin sen, että rakastaminen on MYÖS tahtomista, onko se VAIN tahtomista.
Minulta (ei puolisoltani) puuttui kipinä, enkä sitä pystynyt yrityksistä huolimatta löytämään. Sitä on vaikea selittää mistä sen huomaa, mutta sen vain huomaa ja ymmärtää kunhan aukaisee silmänsä. Ollaan yhdessä, jutellaan, mutta pohjimmiltaan ei kuitenkaan viihdy toisen kanssa, ei koe olevansa samalla aaltopituudella, eikä muista mihin on aikanaan toisessa rakastunut, vai onko ollenkaan.
Ja tässä tapauksessa ihastus ei ollut ohimenevä, vaan olen nyt onnellisempi ja energisempi kuin koskaan.
En missään nimessä halua että käännät päätöksesi, jos se tuntuu oikealta, mutta tee se siksi että haluat ja tahdot ja uskot, että se on oikea tie. Älä siksi, että niin kuuluu tehdä.
Ap:n melodramaattisuus vaikuttaa provolta tai naisen tekstiltä...
jaahans, palstan virallinen provotutka taas pärähti. Ihanaa että joku "tietää". Eijjaksais tätä apinaa.
Sama veikkaus täältä. Ap on selvästi nainen. Nainen joka ei ole saanut haluaamsa toista (varattua) miestä.
menisit jo häiriköimään jotain muuta palstaa :(
Säälittävä yritys ap !!!!
Eikö sua jo hävetä ?
? en ole ap, olen kyllä nainen. Minua ärsyttää lähinnä se, että sinä kommentoit liian moneen keskusteluun näillä "ap on provo"-viesteilläsi.
No eihän ap mies ole. Kai sen nyt jokainen huomaa.Hyvä kirjoitus silti. On siinä nainen laittanut kaikki peliin tota kirjoittaessaan.
Onko tarkoitus tehdä joku mustasukkaiseksi..... Vaarallinen....
Häpeä ukko mies. Sano tuo vaimollesi, että et ole onnellinen. Vaimo on varmaan onnellinen, kun hänen selkänsä takana vehtaat ja flirttailet. Miten sinä voisitkaan olla onnellinen, kun ajatuksissasi ja himoissasi on toinen nainen. Pettäjä olet ja avioliiton jo rikkonut. Olet nössö, joka ei uskalla tunnustaa vaimolle, että ajatuksissasi käyt vieraissa ja ties mitä muuta.