Näin sivistyneessä maassa

Nimimerkki ei kyllä tekstiä korreloi.

Kas kun on jäänyt toimittajalta sanomatta, kuinka siellä yhteiskunta maksaa petokorvauksena esim. lampaanhinnan viisikertaisena.
Meillähän petokorvauksia joutuu odottamaan yli vuoden, eikä niillä tahdo uutta eläintä tilalle saada.
jutussa kävi myös ilmi, että harva kyläläinen on koskaan sutta nähnyt, jos sen näkeminen on kuin lottovoitto, niin sellasia susia joutaisi meilläkin olla.
Meidän sudet kun jolkuttelee keskellä päivää asutuksissa, on vähän eri asia.

kummasti näky kehäkolomosen porukka tuas rahasa tuovan tännepäen,ja akkasakkii naetavaks.Semmosia näläkäkurkiahan nuo näky akat olovan ja puutteessa naukuvan.Pitihän nuita juuttaeta kuitennii jelepata.
Vuan ne rahat kyllä kelepoo,tulukee vuan uuvestaannii,ja niihhän työ tulettakkii.
Eläkä kehtoo huastoo niistä veromarkkoloesta,pössyttele vuan niitä rehujas petonnikopissas!

Oispa ne suomenki sudet tollasia piilossa pysyviä tai sitten me vaan ollaan onnekasta kansaa verratten tohon seitsemän oikein lotossa juttuun.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013031116770001_uu.shtml

Helsingin Sanomissa oli kirjoitus Kanadan luonnonvarainministeriön petopolitiikasta Ontariossa. Ministeriö haluaa lisätä susien suojelua valistustyön kautta. Näin saavutetaan kestävät susipopulaatiot. Kirjoituksessa moititaan Suomen maa- ja metsätalousministeriötä siitä, ettei se jaa vastaavanlaista valistusta ja keskustelu on ongelmakeskeistä. "Pihasusiongelman" ja petovihan syihin tulisi keskittyä enemmän kuin seurauksiin esimerkiksi riistanruokintapaikat pitäisi siirtää pihojen läheisyydestä pois.

Riistaeläimiä harvemmin ruokitaan aivan pihan läheisyydessä. Riistapeltojakaan ei saa perustaa teiden läheisyyteen liikenneturvallisuuden vuoksi. Tilan viljelykset ovat sen sijaan lähes aina tilakeskuksen ympärillä. Susien saaliseläimet, sekä myös karhut vierailevat viljellyillä pelloilla ja niiden laiteilla. Susia ihmisasutusten läheisyyteen eivät houkuttele niinkään riistanruokintapaikat vaan karja ja kotieläimet. Usein väitetään syyksi metsästyksestä johtuva riistaeläinten vähyys. Riistaa on runsaasti, susi vain pyrkii selviytymään ja valitsee helpomman saaliin. Erityisesti lammas on susien saaliseläimenä ykkös-sijalla. Lampaan pyynti, kuten koirankin on helppoa ja riskitöntä verrattuna hirven tappamiseen, jossa susikin voi päästä hengestään.

Kannatan Kanadan harjoittamaa petopolitiikkaa. Siellä susiongelman kanssa pystytään elämään ja vahinkojen ehkäisyyn käytetään monipuolisia menetelmiä. Kirjoituksesta on kuitenkin unohtunut olennainen asia. Kanadassa, myös Ontariossa susi on metsästettävä eläin. Sutta saa metsästää Ontariossa jos sinulla on aseenkantoluvat ja ns. pienriistalisenssi. Jokainen lisenssin haltia saa ostaa kaksi kappaletta susi sinettejä , joilla saa ampua kaksi sutta metsästysvuonna. Metsästystä ei saa suorittaa joukolla. Sinetti kiinnitetään kaadettuun saaliseläimeen. Rauhoitusaika on maaliskuun 1 - syyskuun 14 päivä välisenä aikana. Rajoitukset koskevat ainoastaan Ontarion pohjois-osia ja joitain muita alueita Kanadassa. Muualla suden metsästys on vapaampaa. Myös turistit voivat saada sudenmetsästysluvan. Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa sutta saa metsästää ympäri vuoden.

Karjankasvattajien ja maaseudun väestön kannalta kaikkein olennaisin asia jää mainitsematta:

Kanadassa karjankasvattajat ja kaikki ihmiset joilla on yksityistä omaisuutta saavat karkottaa tai ampua villi eläimet suojellakseen omaa omaisuuttaan. Kanadassa karjankasvattajat saavat ampua sudet suojellakseen omaisuuttaan myös metsästysajan ulkopuolella! Karhun ampuminen poikkeaa suden ampumisesta siinä, että siitä on tehtävä ilmoitus luonnonvaraministeriöön jälkikäteen. Ampumisen perusteeksi riittää se, että omaisuutta vahingoitetaan sillä hetkellä tai uhka on aikeissa tapahtua. Kanadassa omaisuuden suojelemiseen ei tarvitse omistaa metsästyslupaa, aseenkantolupa riittää.

Luulen, että Suomen koko peto politiikan suurin ongelma on tässä. SUOMESSA ON LAILLA ESTETTY OMAN OMAISUUDEN SUOJELEMINEN. Karjankasvattaja ei voi kuin katsoa aidan takaa, kun susilauma tappaa hänen karjansa ja metsästäjän on seurattava vierestä kun sudet repivät hänen koiransa hengiltä. Mitään ei voi tehdä, mikäli haluaa välttää ylimitoitetut sakot, vankeusrangaistuksen ja aseiden takavarikoinnin. Petovahinkokorvaus ei paljoa lämmitä, kun katsoo omaisuutensa ja elinkeinonsa tuhoamista. Omilla eläimillä ja lemmikeillä on myös tunnearvo, kuten kaikki lemmikkieläimen omistajat hyvin tietävät. Sitä on vaikea korvata rahalla. Virkavalta voisi tietenkin tulla ja ampua petoeläimen, mutta poliisi ei ehdi koskaan paikalle tällaisen vahingon tapahtuessa. Olen sitä mieltä, että Suomessa maaseudun väestö kokee, että heidän laillista elinkeinonharjoittamistaan, oikeuttaan harrastaa esim. ajokoirametsästystä ja lasten turvallisuutta vähätellään tai ei huomioida ollenkaan petokysymyksessä. Suomessa ihmiset on lailla ajettu umpikujaan, tästä syystä he ottavat lain omiin käsiinsä. Tämä ei tietenkään ole oikea ratkaisu ongelmaan, vaan mallia voitaisiin ottaa esimerkiksi Kanadasta. Kanadan susipopulaatio on luonnollisesti moninkertainen verrattuna Suomeen, mutta joillain paikkakunnilla susia on kuitenkin yksinkertaisesti liikaa. Suomessa susia voidaan metsästää normaalisti, koska Suomen susipopulaatio on osa Venäjän suurta susikantaa. Sieltä maahamme tulee susia joka vuosi lisää.

Ontarion maatalousministeriön ohje haittaeläimien metsästykseen 2012:

http://ofa.on.ca/issues/fact-sheet/Nuisance-Wildlife-What-can-farmers-do-

2012 -2013 Metsästys rajoitukset:

http://www.mnr.gov.on.ca/stdprodconsume/groups/lr/@mnr/@fw/documents/document/239852.pdf

Usein näissä lehtien artikkeleissa ei olla asiaa käsitelty kuin yhdeltä puolen. Sanotaan juurikin, että Kanadassa pyritään lisäämään suojelua ja sanotaan, kuinka paikallinen väestö suhtautuu asiaan positiivisesti. Tarkoituksella on jätetty juuri kaikki muu pois. Eli tarkoitushakuisesti pyritään antamaan harhauttava kuva asiasta.
Samantyyppisiä artikkeleja on ollut muidenkin maiden susista, aina korostetaan idylliä susien ja väestön kesken.
Kun sitä alkaa penkoa, että miten se on mahdollista, niin paljastuu totuus, joka on samantyyppinen kuin tiossa edellisessä jutussa.

Verrattuna vaikkapa Helsingissä asuvaan luonnonsuojelijaan, metsästäjät ovat tosi ammattilaisia. Yleensäkin metsästäjät liikkuvat siellä metsässä ja heillä on osalla hyvinkin vankka tieto eläimistä ja niiden elintavoista.
Metsästäjät ovat myös ne jotka tuottavat RKTL:lle sen perustiedon, jonka pohjalta nämä tekevät lajikohtaiset kanta-arviot. Siitähän se johtuu tuo ristiriita kantojen vahvuuksista, RKTl tulkitsee ja käyttää kertoimia, jotka eivät metsästäjien mielestä anna oikeaa kuvaa kantojen suuruuksista. RKTL taas antaa vain miniarvioita, joita tulkitaan mediassa eksaktina lukuna, mitä se ei tosiaankaan ole.
Totuus taas on käsitteenä aika liukuva ja niitä totuuksia näkyy olevan, niin monta kun on tahoakin.