kun tähdet syttyvät

lihannälkäinen enkeli palaa kotiinsa pitkin jäätynyttä kujaa
mykkä taivas laajenee, tekee tilaa
lähes äänettömille askelille, taivaalliselle kiimalle

nimessäsi kuulen kaukaisten sotien kuminaa
verenpunaiseksi värjäytyneen torven soiton kun tähdet syttyvät
vastauksena johonkin joka koskaan ei ollut kysymys
pimeys käärii sisälleen vartalosi kuin viltti
ja nyrkkirautoihinsa rakastunut mies
hengittää höyryksi nimeäsi, yön kylmyyteen

luulisi että kylmin teräs sulaisi veren kuumuuteen
mutta lihallani viillän yön pakastamia seiniä lähes jäljettömästi
katsellen merkkejä menneestä
seurassasi vietetyistä hetkistä, sammuvista ikkunoista
hymyilevästä pronssista, jäätävästä läheisyydestä
jossain poveni sisuksissa

tutkin lumesta muotoasi, hämmästyn kauneuttasi
etsin askelmista sanojasi
ja joka kadunkulmassa huomaan sinun siirtyneen kauemmaksi
lähestyvän kevään valo katkoo sydämeni säikeet talven rakkauteen
silti huomaan kuinka kevyesti
kannan sinua järjettömien ajatusteni sylissä
3142
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Hei, percival_,

....." luulisi että kylmin teräs sulaisi veren kuumuuteen..."
Upea lause. Ehkäpä lähestyvä kevät sulattaa... tai ainakin lämmittää....

Äänestä
Aloittaja

Mihin hävisi runoprinssi? Jäin kaipaamaan näitä pehmeän karheita sanoja.

Katkesiko runosuoni pimeään vai valoon, kuumuuteen vai kylmään? vai siirryitkö muualle?
Mmmm...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_10072900 kirjoitti:

lihannälkäinen enkeli palaa kotiinsa pitkin jäätynyttä kujaa
mykkä taivas laajenee, tekee tilaa
lähes äänettömille askelille, taivaalliselle kiimalle

nimessäsi kuulen kaukaisten sotien kuminaa
verenpunaiseksi värjäytyneen torven soiton kun tähdet syttyvät
vastauksena johonkin joka koskaan ei ollut kysymys
pimeys käärii sisälleen vartalosi kuin viltti
ja nyrkkirautoihinsa rakastunut mies
hengittää höyryksi nimeäsi, yön kylmyyteen

luulisi että kylmin teräs sulaisi veren kuumuuteen
mutta lihallani viillän yön pakastamia seiniä lähes jäljettömästi
katsellen merkkejä menneestä
seurassasi vietetyistä hetkistä, sammuvista ikkunoista
hymyilevästä pronssista, jäätävästä läheisyydestä
jossain poveni sisuksissa

tutkin lumesta muotoasi, hämmästyn kauneuttasi
etsin askelmista sanojasi
ja joka kadunkulmassa huomaan sinun siirtyneen kauemmaksi
lähestyvän kevään valo katkoo sydämeni säikeet talven rakkauteen
silti huomaan kuinka kevyesti
kannan sinua järjettömien ajatusteni sylissä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu