Kaveria vailla

Huokaus... Olen suhteellisen nuori odottaja, 22-vuotias, eikä tuttavapiiristäni odottajia löydy: useimmat heistä elävät vielä sitoutumatonta sinkkuelämää - jotakin, joka minua ei koskaan kiinnostanut.

Usein kaipaankin "mammakaveria", naisystävää, jonka kanssa voisin näitä odotusajan kokemuksia jakaa, ja jonka kanssa synkkaisi niin, ettei puheen tarvitsisi kuitenkaan pyöriä pelkän odotuksen ympärillä - raskaanahan voi olla kuka vaan, mutta myös mielenkiinnon kohteet ja elämänkatsomus ja -asenne saisivat siis olla samoilla linjoilla...

Raskausaika on jo ylittänyt puolen välin, ja jokainen päivä tuo tullessaan uusia henkisiä ja fyysisiä tuntemuksia. Tällä hetkellä ainoa ystäväni on rakas mieheni, muttei kaikkia "naisten juttuja" voi hänenkään niskaan kaataa =D

Tuntuu, että tätä elämänvaihetta eläisi vahvemmin jos ystävinä olisi noiden ikisinkkujen ohella toisia nuoria odottajia. Silloin jokaista oiretta ja oloa ei tarvitsisi pohtia itsekseen, vaan kokemuksia voisi verrata keskenään ja asioita kysellä muutenkin kuin neuvolan vastaanotolla.

Mistä te muut "yksinäiset" löydätte uusia tuttavuuksia? Vai pitääkö minun vain jäädä odottelemaan aikaa, jolloin lapsen kanssa ulkoillessa saattaisin päästä toisen äidin kanssa juttusille hiekkalaatikon reunalla...
3361
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

esim.neuvolan järjestämät äiti-lapsi kerhot ovat kivoja ja sinne voi mennä vauvelin synnyttyä,myös perhevalmennuksessa tapaa muita odottavia joiden kanssa voi ystävystyä.Itse olen hirveästi saanut uusia ystäviä tältä kyseiseltä palstalta:)esikoinen(tyttö)syntyi 17.11.2002 eli on nyt 1v9kk ja toista odotellaan viikolla 20 4(laskettu aika 2.1.2005)p.s jos uusia ystäviä kaipaat niin minulle voi mailailla:[email protected]

Äänestä

Oon itsekkin miettinyt mitä tässä tekisi kun työt kohta loppuvat ja mies tekee pitkiä päiviä töissä. Miten pysyä järjissään, kun tosiaankaan kavereilla ei ole läheskään samanlaisia ajatuksia kuin meillä/mulla. Lähinnä siis lapsenhankkimis-ajatuksia.. Ikää mulla on 21v, eli suht nuoria ollaan mekin..
Postia saa laittaa tulemaan osoitteeseen [email protected], jos siltä tuntuu. Vastailen varmasti, ja kirjottelen mielelläni..

Äänestä

Minäkin olen nuori odottaja, 21-vuotias, eikä minunkaan tuttavapiiristäni juuri löydy odottajia. Joillakin sukulaisilla voi pieniä olla, mutta heilla jo niin mones kerta, ettei ne enään jaksa kuunnella mun hehkutusta, eli esikoistani odotan...=)

Minulla on vähän sellainen pelko muiden mammojen kanssa kimpassa olemisesta, että sitten ei mitään muuta yhteistä ole kuin se maha ja ne tulevat kakkavaipat! Olisi kiva jos voisi keskustella kaikkea maan ja taivaan väliltä, totta kai tällä hetkellä meillä kaikilla on varmasti päällimmäisenä puheenaiheena nämä masut ja me masuasukit...=9

Minä olen myös kaatanut kaiken rakkaan avopuolisoni, (ehkä kohta kihlattuni...=)) niskaan odotusaikana. Ei hän ole valittanut, mutta olisi kiva jos joku oikeasti ymmärtäisi mistä puhun.

Minä olen rv 25 5, eli la on 2.12. Asumme Espoossa. Sähköpostia saa pistää tulemaan, ties vaikka sieluntoverin löytäis...=)

[email protected]

Äänestä

Kommentoi aloitusta


-yksisarvinen- kirjoitti:

Huokaus... Olen suhteellisen nuori odottaja, 22-vuotias, eikä tuttavapiiristäni odottajia löydy: useimmat heistä elävät vielä sitoutumatonta sinkkuelämää - jotakin, joka minua ei koskaan kiinnostanut.

Usein kaipaankin "mammakaveria", naisystävää, jonka kanssa voisin näitä odotusajan kokemuksia jakaa, ja jonka kanssa synkkaisi niin, ettei puheen tarvitsisi kuitenkaan pyöriä pelkän odotuksen ympärillä - raskaanahan voi olla kuka vaan, mutta myös mielenkiinnon kohteet ja elämänkatsomus ja -asenne saisivat siis olla samoilla linjoilla...

Raskausaika on jo ylittänyt puolen välin, ja jokainen päivä tuo tullessaan uusia henkisiä ja fyysisiä tuntemuksia. Tällä hetkellä ainoa ystäväni on rakas mieheni, muttei kaikkia "naisten juttuja" voi hänenkään niskaan kaataa =D

Tuntuu, että tätä elämänvaihetta eläisi vahvemmin jos ystävinä olisi noiden ikisinkkujen ohella toisia nuoria odottajia. Silloin jokaista oiretta ja oloa ei tarvitsisi pohtia itsekseen, vaan kokemuksia voisi verrata keskenään ja asioita kysellä muutenkin kuin neuvolan vastaanotolla.

Mistä te muut "yksinäiset" löydätte uusia tuttavuuksia? Vai pitääkö minun vain jäädä odottelemaan aikaa, jolloin lapsen kanssa ulkoillessa saattaisin päästä toisen äidin kanssa juttusille hiekkalaatikon reunalla...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu