kun ihastuu niin sehän on aivan loistava pohja tehdä alotteita!
Varattuna
kosahti
29305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eihän varattuna voi mitään alkaa kehittelemään!
Vaikka toinen kuinka vetäisi puoleensa... Kidutusta päivästä päivään.
Yksi suhde kerrallaan ellei toinen puolisko salli sivusuhdetta. Se verran pitää kunnioittaa sitä, jolle on joskus tullut luvanneeksi jotain tärkeää. Älä anna halujesi viedä. :)
jos on justiina kotona kaulimen kanssa :)
Pitää vain tyytyä haaveiluun, tai erota ensin. Ei voi saada kahta kärpästä yhdellä iskulla.
ikävä ja hankala tilanne, johon ei kukaan taatusti tahallaan hakeudu. Mutta niin vain käy jos kohdalle tulee ihminen joka herättää suuret tunteet, vaikka olisi jo vahvasti varattu. Ei tunteilleen voi mitään, sydäntä ei voi tukahduttaa. Ja jos omassa suhteessa on jotain ongelmaa eikä puoliso vaivaudu tekemään mitään ongelmien voittamiseksi, on vetovoima sitä toista kohtaan vielä voimakkaampi.
Miksi olet varattu, mikset eroa
Miksi eroaisin, kun hänkään ei eroa.
Omalla kohdallani(m) eropaperit olleet jo vetämässä, harkinta-aika ohi. Kumpikaan ei ole saanut tehtyä sitä lopullista ratkaisua. Näin jälkiviisaana sanon, et liian nuorena ei pitäisi mennä vakavasti yhteen, sitä ikäänkuin kasvetaan yhdessä eikä osata sitten päästää irti, vaikka ehkä pitäisi. Pitää kuitenkin uskaltaa elää, vaikka joskus se tekee kipeää!
Minkä ikäinen on liian nuori? Valaises meillekin.
Kuulostaa kurjalta, toivottavasti saatte jotenkin asiat järjestymään.
eropaperit voi laittaa vetään toisenkin kerran jos siltä tuntuu.
tiedän:)
No hän täytti juuri 18, kun "rengastus" tapahtui, minä parisen vuotta vanhempi. En rupea liikaa tänne avautumaan, täällä kun on monenlaista sankaria liikenteessä;) Hän ei ymmärrä/halua ymmärtää tämän tilanteen laitaa, sellanen olo mulla ainakin on. Ymmärränkö itsekään, mene ja tiedä.
No ootte te sitten olleet nuoria :).
Lapsellista jauhantaa. Rehellisyys on vähintä mitä pitkältä suhteelta vaaditaan. Jos kiinnostus on ja pysyy muualla, niin on raukkanmaista jäädä vanhaan ja olla kertomatta sitä kumppanilleen.
Aivan samantekevää onko ihastuksen kohde saavuttamaton vai ei.
Jämeriä sanoja, mutta pelkkiä sanoja. Toivottavasti itse seisot periaatteidesi takana. Sanottakoon vielä, et ihastuksia tapahtuu kyllä ns onnellisissa liitoissakin. Älä kuitenkaan rupea mulle jauhamaan lapsellisuudesta ja rehellisyydestä.
Samaa mieltä. Varsinkin pitkien suhteiden aikana on ihan luonnollista, että saattaa ihastua. Näin sanoo parisuhdeterapeutitkin.
Huvittavaa, että kun omasta tilanteestani joskus jotain olen kirjoittanut, niin kyllä löytyy heti näitä, jotka olettaa, että jotain on pahasti pielessä tai että on väärin jatkaa entisen kumppanin kanssa. Tuntuu, että he ovat vain niitä, jotka ovat itse ihastuneet varattuun ja toivoisivat saavansa mahdollisuuden. Samoin ajatellaan, että ainoa asia, mikä pitää yhdessä, on lapset tai asuntovelka.
Kerrotaan kumppanille, joka laittaa eropaperit vetämään ja tekee elämästäsi kotona h...ä. Sitten?
Totta helvetissä seison!
Rehellisyydestä tinkiminen on ehkä synneistä suurin. Pitkässä suhteessa sillä on juurikin kaikkein eniten merkitystä.
Lapsellista (itsekkyyttä) on se, että kun ihastutaan niin ei osata toimia oikein. Suhteisiin EI ruveta ennen kuin on erottu. Jos (ja todennäköisesti näin on viisainta)ei pysty hetkessä päättämään, niin pitää ainakin olla rehellinen kaikille osapuolille ja tutkiskella tunteitaan. Ja se aika pitää rauhoittaa siltä suhteilulta kokonaan. Kaikkien pitää tietenkin tietää että menossa on tällainen harkintavaihe.
Kumppanilla on oikeus tällaiseen rehellisyyteen ja suoraselkäisyyteen. Hänellä on näin itselläänkin samanlainen mahdollisuus miettiä mitä elämältään haluaa. Jos ero tulee, niin se ei tule kuin tyhjästä. Ihastumiselle ei juuri mitään voi, mutta itse kukin päättää miten sitä asiaa käsittelee.
Sitä saa mitä tilaa, eli JUURI NIIN!
Kuka tässä mistään suhteesta on puhunut?
Jos olen ihastunut, niin eikö ole hiukka yliampuva toimintaa puolisolta?
Sitten sahataan pöydät kahtia, jaetaan omaisuus. Tartutaan pulloon ja vetäydytään eräkämpälle itsesäälin hallitessa elämää. Alkoholisintuneena tullaan tunnetuksi kylähulluna ja paikallisena dokuna, kunnes jalat sanoo stop ja maksa poks:) Hyvä tietää et jaksan vielä hymyillä tämän asian tiimoilta(?):)
Ei jokaista ihastumistaan tarvii kertoa omalle puolisolle, koska se aiheuttaa vain turhaa mielipahaa ja kismaa suhteeseen. Voi vain itsekseen nauttia ja seksielämäkin voi saada uutta virikettä, koska voi rakastelun aikana kuvitella tämän uuden ihastuksen siihen.
Ei tietenkään mutta entä jos nyt vaan tietää?
Henkistä pettämistä on tuo. Pahinta mitä voi olla.
E r o siksi.
Mä ainakin vaistosin aina, kun ex-kumppanillani oli jotain salattavaa. Salailu rasittaa suhdetta luomalla epäluottamusta kumppanusten välille ja on toiselle myön hyvin loukkaavaa. Luulen siis että se sunkin puoliso vaistoaa ja pidemmän päälle tollanen tuskin tulee toimimaan. Siihen meidänkin suhteemme päättyi, eikä exäni edelleenkään tunnu ymmärtävän että omalla toiminnallaan suhdettamme nakersi. Olin tässä siis se jättävä osapuoli ja mies olisi halunnut jatkaa, mutten salailujen jälkeen enää pystynyt luottamaan. Jos kyse on vain pikkuihastuksesta se nimenomaan kannattaa kertoa ja tehdä myös puolisolle selväksi, ettei aio sen ihastuksen kanssa olla tekemisissä, jolloin ihastus myös nopeasti unohtuu. Itsellänikin on suhteiden aikana ollut pikkuihastuksia ja olen niistä kertonut, eikä niistä ikinä ongelmaa ole tullut. Rehellisyys on tärkeämpää kuin tuollainen hetkellinen nautinto, jota ihastusta ajattemalla saa. Siinä voi helposti menettää sen oikean rakkaan. Suuri hinta pikkuihastuksesta, joka aivan varmasti viimeistään eron yhteydessä unohtuu, kun tajuaa menettäneensä sen oikean.
Pikkuihastus..ei todellakaan. Järjetön rakastuminen. Oikeaksi luulin miestäni, kunnes estradille tuli HÄN. Kamppailin pitkään koitin unohtaa..vuosia. Ja kun se ketku vielä ruokkii tätä tilannetta. Molemmilla ns velvoite-lapset-asuntovelka-pitkäsuhde-avioliitto. Minä läksin. Pakko oli. En kadu. Saas nähdä miten tämän naisen käy.
Vastasinkin tuolle miehelle, joka puhui ihastuksesta, ei rakastumisesta. Itselläni on käynyt myös kerran noin, että suhteen aikana ihastuin tosi voimakkaasti toiseen. Sitä tosin avitti se, että suhteessa oli tuolloin paljon muitakin ongelmia ja kiikuimme joka tapauksessa eron partaalla. Erosin suhteesta ja vasta sen jälkeen aloitin suhteen sen toisen miehen kanssa. Ei se kestänyt, myöhemmin tajusin sen olleenkin vain ohimenevä ihastus, mutta silti en kadu sitä, vaan koen toimineeni oikein lopettaessani suhteen, kun mieleni oli vallannut se toinen. Se olisi ollut kaikkien pettämistä, vaikka fyysisesti en pettänytkään.