Olen täysin kyllästynyt ystäväni itsesääliin. En enää tippaakaan usko, että hän on masentunut tai ahdistunut, vaan vain sietämättömän saamaton.
Hän saa erilaisia tukia joka tuutista, jopa siitä, että raahautuu pariksi tunniksi päivässä kouluun ja lähtee käymään erilaisissa koulun maksamissa tapahtumissa.
Hän on rampannut terapiassa jo monen vuoden ajan, ja ainoa syy miksi hän siellä käy on kuulemma tuet jotka hän saa siitä hyvästä.
Lääkkeet hän lopetti vuosi sitten kuin seinään, konsultoimatta lääkäriä ja sitten vingutaan kuinka on kamalan huono olo.
Lukion jälkeen ei halunnut hakea minnekkään, ja oli noin 3-vuotta ilman opiskelupaikkaa. Töitä hän ei halunnut hakea, koska se vähentää tukia ja onhan se vain kiva löllätä. Nykyään hän on jossain "pakko-opiskelupaikassa", jossa hän ei tee käytännössä yhtään mitään.
Mutta vielä tämä kiukuttavin osuus: itsesääli. Hän valittaa, miten vain "rikkaiden vanhempien" lapsilla on varaa päästä opiskelemaan yliopistoihin ja korkeakouluihin, kun taas "köyhistä" olosuhteista tulevat eivät pääse mihinkään. Tämä ei ole tietenkään totta. Itse pääsin kovalla lukemisella pääsykokeista läpi ja sain opiskelupaikan, vaikka en ole rikkaasta perheestä ja käytän lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen. Ikävä kyllä ystävälleni sanat lukeminen ja opiskelu sekä työ ovat myrkkyä, sillä kaikki vaativat vaivannäköä. ja se ainainen surkuttelu, että kun teistä muista tulee tohtoreita, maistereita yms ja hänestä ei mitään. Tätä lässytystä olen saanut kuunnella jo monta vuotta.
Olemme muiden ystävien kanssa yrittäneet häntä auttaa ja tukea, mutta mikään ei tunnu riittävän.. Olemme ehdottaneet kiintoisia opiskelupaikkoja, joissa opiskelu on käytännönläheisempää ja lukemista ei ole niin paljoa. Mutta sitten alkaa valitus, että palkka siinä ammatissa on liian huono, siinä pitää jutella ihmisten kanssa yms. Hän vaatii lääkäreiden yms muiden korkeapalkkaisten palkkaa ja lyhyitä työpäiviä.
On muitakin asioita, mistä hän säälii itseään, mutta tuo opiskelu/työasia on ehdottomasti ärsyttävin.
Mielestäni kyseisenlaiset ihmiset, jotka eivät edes lääkkeitään viitsi syödä ja keksivät tekosyitä joka asiaan ovat loisia, eivätkä masentuneita. Ymmärrän kyllä, että masennus ja ahdistus ovat vakavia sairauksia, mutta niistä tulee erottaa laiskuus ja loisiminen, sekä jatkuva tekosyiden keksiminen. Kun ihminen pääsee lääkkeiden ja/tai terapian avulla irti pahimmasta masennuksestaan, pitäisi pyrkiä aktiivisesti itse parantamaan toimintakykyään, ottamalla edes pieniä askeleita kohti ns "normaalia" elämää (esim opiskelu, työ, muut aktiviteetit) eikä vain jatkaa loisimista veronmaksajien rahoilla.
Tuollaista loisimista tuskin kukaan haluaa oikeasti rahoittaa...
Hän saa erilaisia tukia joka tuutista, jopa siitä, että raahautuu pariksi tunniksi päivässä kouluun ja lähtee käymään erilaisissa koulun maksamissa tapahtumissa.
Hän on rampannut terapiassa jo monen vuoden ajan, ja ainoa syy miksi hän siellä käy on kuulemma tuet jotka hän saa siitä hyvästä.
Lääkkeet hän lopetti vuosi sitten kuin seinään, konsultoimatta lääkäriä ja sitten vingutaan kuinka on kamalan huono olo.
Lukion jälkeen ei halunnut hakea minnekkään, ja oli noin 3-vuotta ilman opiskelupaikkaa. Töitä hän ei halunnut hakea, koska se vähentää tukia ja onhan se vain kiva löllätä. Nykyään hän on jossain "pakko-opiskelupaikassa", jossa hän ei tee käytännössä yhtään mitään.
Mutta vielä tämä kiukuttavin osuus: itsesääli. Hän valittaa, miten vain "rikkaiden vanhempien" lapsilla on varaa päästä opiskelemaan yliopistoihin ja korkeakouluihin, kun taas "köyhistä" olosuhteista tulevat eivät pääse mihinkään. Tämä ei ole tietenkään totta. Itse pääsin kovalla lukemisella pääsykokeista läpi ja sain opiskelupaikan, vaikka en ole rikkaasta perheestä ja käytän lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen. Ikävä kyllä ystävälleni sanat lukeminen ja opiskelu sekä työ ovat myrkkyä, sillä kaikki vaativat vaivannäköä. ja se ainainen surkuttelu, että kun teistä muista tulee tohtoreita, maistereita yms ja hänestä ei mitään. Tätä lässytystä olen saanut kuunnella jo monta vuotta.
Olemme muiden ystävien kanssa yrittäneet häntä auttaa ja tukea, mutta mikään ei tunnu riittävän.. Olemme ehdottaneet kiintoisia opiskelupaikkoja, joissa opiskelu on käytännönläheisempää ja lukemista ei ole niin paljoa. Mutta sitten alkaa valitus, että palkka siinä ammatissa on liian huono, siinä pitää jutella ihmisten kanssa yms. Hän vaatii lääkäreiden yms muiden korkeapalkkaisten palkkaa ja lyhyitä työpäiviä.
On muitakin asioita, mistä hän säälii itseään, mutta tuo opiskelu/työasia on ehdottomasti ärsyttävin.
Mielestäni kyseisenlaiset ihmiset, jotka eivät edes lääkkeitään viitsi syödä ja keksivät tekosyitä joka asiaan ovat loisia, eivätkä masentuneita. Ymmärrän kyllä, että masennus ja ahdistus ovat vakavia sairauksia, mutta niistä tulee erottaa laiskuus ja loisiminen, sekä jatkuva tekosyiden keksiminen. Kun ihminen pääsee lääkkeiden ja/tai terapian avulla irti pahimmasta masennuksestaan, pitäisi pyrkiä aktiivisesti itse parantamaan toimintakykyään, ottamalla edes pieniä askeleita kohti ns "normaalia" elämää (esim opiskelu, työ, muut aktiviteetit) eikä vain jatkaa loisimista veronmaksajien rahoilla.
Tuollaista loisimista tuskin kukaan haluaa oikeasti rahoittaa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Itse pääsin kovalla lukemisella pääsykokeista läpi ja sain opiskelupaikan, vaikka en ole rikkaasta perheestä ja käytän lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen"
Jos olisit joskus ollut oikeasti masentunut ja yhtään ymmärtäisit mistä siinä on kyse on tajuaisit pitää turpasi kiinni etkä provoilisi netissä valheillasi.
Aika mielenkiintoinen ilmiö, että nykyään kaikkea mitä nettiin kirjoitetaan pidetään provona.
Olen ollut oikeasti masentunut ja ahdistunut. Toimintakykyni on parantunut , sillä olen myös itse aktiivisesti pyrkinyt eteenpäin. Totta kai minulla on ollut läheiset apuna ja syön vieläkin lääkkeitä, mutta idea on siinä ettei jäädä ns. "tuleen makaamaan", vaan pyritään myös itse tekemään jotain omalle tilanteelle eikä odoteta, että joku tulee ja pelastaa.
Jos olisit ymmärtänyt lukemasi, olisit huomannut tämän: "Kun ihminen pääsee lääkkeiden ja/tai terapian avulla irti pahimmasta masennuksestaan, pitäisi pyrkiä aktiivisesti itse parantamaan toimintakykyään, ottamalla edes pieniä askeleita kohti ns "normaalia" elämää (esim opiskelu, työ, muut aktiviteetit)"
Selvennyksenä siis, että pahimman masennuksen jälkeen pitäisi itse myös vähitellen pyrkiä nostamaan toimintakykyä. Et voi olettaa, että muut tekevät sinut yhtäkkiä onnelliseksi, vaan sinun pitää itsekin tehdä jotain. Oman onnellisuuden pystyy luomaan vain itse ja itsestä pitää pystyä ottamaan vastuuta. Muut voivat vain tukea sinua prosessissa.
Minusta on säälittävää, että ihminen kaiken tuen jälkeen jää vain loisimaan ja valittaa elämästään tekemättä itse yhtään mitään. Ystävälleni kelpaa kyllä kaikki "hauska" aktiviteetti, mutta mikään mikä kalskahtaa korvaan vähänkään ikävältä ei kiinnosta. Minusta se osoittaa vain saamattomuutta. Yrittämisessä ei ole mitään säälittävää, mutta siinä, ettei edes yritä on.
Mulla oli pitkään samanlainen tilanne kuin tällä sun kuvailemmallasi kaverilla. Mun "kaverit" ties mun tilanteestani ja aistivat että tässä on tsäännsi päästä pätemään ja kohottamaan omaa itsetuntoa alistamalla minua. Kaveripiirissä oli yleinen vitsi sanoa että: "tuolta tuo elätti taas tulee." tai "me maksamme sinun juomisesi ja baarikäyntisi ja elämäsi" tai "olet vaan laiska" ja hauskaa oli kaikilla...paitsi minulla.
Saattaa olla että vaikutan masentuneena tyhmältä, mutta moni ei tiedä että olen huippuälykäs. Minua on myös haukuttu paljon loiseksi (entisen psykiatrini toimesta!) ja siksi käynkin nyt läpi esittämääsi argumenttia jossa väität ystävääsi loiseksi. Intentionani on että ymmärrät että kaikki eliöt ovat enemmän tai vähemmän loisia.
Ensinnäkin loinen on eläin joka saa ravintonsa tai suojan vaaroilta jonkin muun eläinlajin edustajalta ja on riippuvainen tästä toisesta lajista. Loisimiseen liittyy siis toisen lajin biologinen hyödyntäminen oman elämän tai selviytymisen edistämiseksi. Loisiksi luetaan esimerkiksi lapamato, käki jne jne.
Jos viilataan pilkkua niin kaikki olemassaolevat eliöt tai lajit ovat riippuvaisia toisistaan tavalla tai toisella. Ihmiset ovat riippuvaisia muiden eläinlajien lihasta, kasveista jne. Jotkut kasvit taas hyödyntävät eläimiä lisääntymisessään(siitepöly,pölytys). Sinäkin rakas aloittaja olet riippuvainen ts. loinen esimerkiksi niille valtion pankkielimille jotka luovat rahan, niille instituutioille joille teet töitä josta saat palkan, jolla ostat ruokaa, joka on tehty kasveista tai eläimistä. Olet siis loinen. Kaikki me olemme loisia.
Masentuneet kyllä säälivät itseään, ulkopuolisten mielestä liiallisuuksiin asti. Ei sitä ymmärrä jos ei ole kokenut, Tietysti sen lisäksi riittää ihan vain pelkkiä kitisijöitä jotka jaksavat valittaa aivan kaikesta ilman syytäkin. Jos kaverisi ei syö lääkkeitä (ja pystyy olemaan ilman niitä, pahassa masennuksessa ei olisi edes mahdollista) eikä tee mitään olonsa parantamiseksi niin kyllä se sitten alkaa lukeutua tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Kukaan masentunut ei ehdointahdoin halua olla masentunut vaan toivoo vain paranevansa. Varsinkin jos on hyviä ystäviä tukemassa (ehdottoman tärkeää) niin täytyy myöntää että en suhtaudu yhtään ymmärtäväisesti tuohon kaverisi asenteeseen. Anteeksi suorasanaisuuteni, itse olen masentunut ja olen sitä mieltä että juuri tuollaiset "masennuksen varjolla ratsastavat" saavat aikaan sen mielikuvan että me kaikki haluttaisiin vain loisia. Huoh...
Voi olla ja varmaan onkin totta, että ystäväsi on vain loisija, mutta äläs kuitenkaan hänelle suutu, tai puhu tuommoisia, koska masennus kuitenkin ilmenee jokaisella erilailla, niin ei sitä koskaan tiedä.
Mutta hyvä, että olette jaksaneet tukea ja auttaa häntä, se on sitä todellista ystävyyttä. ;)
KÄske ystävääsi tekemään jotain itselleen.
Ystäväsi voi olla borderline -persoonakin... ja noh, masennus esiintyy eri tavoin. Itsetuhoisuuttaa tuokin on, että jättää lääkkeet syömättä. Tein sitä joskus itsekin, asenteella, että en voi/ansaitse parantua.
Sinunkaltaisista "ystävistä" kun pääsisi eroon...
näytä minulle yksikin rajatilainen joka on parantunut lääkkein. Älkää syökö niitä myrkkyjä!
Samaa mieltä. Ap: ystävä on vain järkevä, kun ei enää moisia paskoja syö.
Mistä sinä tiedät, mitä ystäväsi sisimmässä on? Millainen psyykkinen rakenne siellä on? Mikä kaikki sen on muovannut? Näet vain ulkoisen, ja senkin vain omien "silmälasiesi" läpi, tulkiten näkemääsi tai kuulemaasi omista lähtökohdistasi.
Niinpä toivoisinkin, että kaikki jättäisivät toisten diagnosoinnin asiantuntijoille.
Lisäksi on sanottava, että masentuneen vähättely tai "kannustus" on tuhoisaa! Se musertaa masennukseen juuttuneen mielen, pahentaa tilaa. Joten ainakaan tuolla asenteella et häntä auta - lieneekin kyse vain omien frustraatiojesi heijastamisesta syntipukkiin, tässä tapauksessa "valemasentuneeseen". Kenties tunnet itsesi siten paremmaksi.
Loppu.
Kaikki ei halua syödä lääkkeitä ja se ei yleensä johdu siitä että ei vain halua vaan joskus lääkkeistä tulee vitun pahoja ongelmia. Jotkut lääkärit on aivan järkyttävän vastuuttomia lääkkeiden suhteen esim. alkavat heti ensimmäiseksi ehdottaa neuroleptejä tai muuta paskaa. Pahinkaan masennus ei tarkoita että olisi aivan pakko syödä lääkkeitä. Ei ihminen ole tehty lääkkeitä syömään selviytyäkseen. Pitemmällä tähtäimellä voi noi lääkkeet kusta aivokemiat tulevaisuudessa.
Masentuneen ihmisen käyttäytyminen on aika yksilöllistä. Jos on ihan paska olla koko ajan ja väsyttää niin joku saattaa vaikuttaa välinpitämättömältä, joku valittaa koko ajan, joku esittää että voi hyvin mutta ei näyttäydy jos ei pysty esittämään etc.
Toivon että "kaverisi" ei enää pidä sinuun yhteyttä, koskaa. Et ole mikään kaveri jos puhut hänen selän takana paskaa hänen asioista jotka ei sinulle kuulu tai ymmärrä.
"Mutta vielä tämä kiukuttavin osuus: itsesääli. Hän valittaa, miten vain "rikkaiden vanhempien" lapsilla on varaa päästä opiskelemaan yliopistoihin ja korkeakouluihin, kun taas "köyhistä" olosuhteista tulevat eivät pääse mihinkään. Tämä ei ole tietenkään totta. Itse pääsin kovalla lukemisella pääsykokeista läpi ja sain opiskelupaikan, vaikka en ole rikkaasta perheestä ja käytän lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen. Ikävä kyllä ystävälleni sanat lukeminen ja opiskelu sekä työ ovat myrkkyä, sillä kaikki vaativat vaivannäköä. ja se ainainen surkuttelu, että kun teistä muista tulee tohtoreita, maistereita yms ja hänestä ei mitään. Tätä lässytystä olen saanut kuunnella jo monta vuotta. "
On ihan ymmärrettävää, että ystäväsi valittaa, kuinka teistä muista tulee maistereita ja tohtoreita, eikä hänestä. Jos leuhkit hänelle siitä, että olet itse päässyt opiskelemaan yliopistoon (niinkuin aloistusviestisi perusteella teet), niin on turha ihmetellä, että hän kadehtii teitä muita ja valittaa. Ei se ole sinulta pois.
Kai tää aloitus on keksitty juttu? "Ystävähän" melko todennäköisesti saattaisi lukea myös näitä sivuja ja tunnistaa kyseisen vuodatuksen helposti mainituista yksityiskohdista.