Vanhemmille kertominen viiltelystä

Ei siihen varmaan mitään kovin helppoa keinoa ole. Valitse sellainen hyvä hetki, joka on sinulle helpoimman tuntuinen. Vaikka kävelylenkillä voi jutella vaikeita, jos se tuntuu sinulle luontevalta. Itse aloittaisin vaikka varovasti niin, että kertoisin oloista, joita on ollut j akuulostelisin, miten vanhempi siihen reagoi. sitten kertoisin lisää ja siitä, että nuorilla joskus on sellaista isten vahingoittamista, kun ei saa tunteita muuten istestä ulos. Sitten sanoisin, että minullakin oli sellaista.
Vaikeaa keskustelöua on etukäteen ajatella, kun ei voi tietää, miten vanhempi asiaan reagoi. Sellaista kahden kauppaahan se on. Hyvä, että olosi on paremoi tai ainakaan et viiltele enää.

Sinä vaikutat fiksulta tytöltä joten sinun vanhempas ovat varmaan myös sitä.Kaikki me nuoruudessa tehaasemme omia töppäyksiä.Jotku eivät jätä jälkiä joisakin joudumme taas kantamaan vastuun koko elämän ajan.tämä sinun asiasi on hyvinkin tavallista nykyajan nuorilla ja myös ennenkin.Mene vaan reilusti vanhempiesi luo ja sano että sinä olet voinut huonosti ja olet tehnyt merkkejä käsiisi.Jos sinua vaivaa nämä jäljet niin voitkoajatella että tatuoisit niiden päälle jotain.Pyydä vanhempiasi auttamaan sinua.Olet varmaanki miettinyt kauan tätä joten kyllä sinä uskallat nyt jo mennä puhumaan heille.Hyvää kevättä ja kesää sulle tyttökulta