Enpä olisi uskonut, että astun joidenkin mielestä alimpaan paarialuokkaan, kun perustin lapsellisen mieheni kanssa uusperheen. Tätä palstaa lukiessani silmäni ovat avautuneet näkemään ihmisistä aika pimeän puolen...
Mutta ettei totuus ihan näiden palstan katkerien häiriköiden takia hämärtyisi, tässä muutama uusperheplussa jonka olen havainnut omasta tilanteestani käsin. Se mitä lähipiiristäni ja muualta olen huomannut, tapaukseni ei todellakaan ole ainoa laatuaan vaan itse asiassa hyvin tyypillinen. Meitä ihan fiksuja tasapainoisia uusperheellisiä on todella paljon, vaikka joillakin tuntuu olevan kova halu leimata meidät kaikki johonkin epämääräiseen päihde- ja mielenterveysongelmaluokkaan.
- Vanhemmat ovat vanhempia ja kypsempiä kuin nuoruudenlittoaan perustaessaan. Heillä on kykyä ja halua välttää ja ennen kaikkea hoitaa ne karikot, joihin aikaisempi nuoruudenliitto kariutui.
- Vanhemmat tuntevat valtavaa syyllisyyttä siitä, etteivät voineet taata lapsilleen ehjää perhettä. Tästä syystä he tekevät kaikkensa, että lapsilla olisi nyt hyvä olla. Joskus jopa liikaa, mutta se on toinen juttu.
- Lasten äiti- ja isäpuolet tuntevat jo lähtökohtaisesti valtavaa tarvetta onnistua "vieraiden" lasten kanssa, siksi he tekevät kaikkensa että lapsilla olisi hyvä olla. Joskus jopa liikaa, mutta se on toinen juttu.
- Vanhemmat ovat tavallisesti hyvin tarkkaan harkinneet aiemman eronsa, käyneet läpi parisuhdeterapiat ja punninneet vaihtoehdot myös lasten kannalta. Fiksuimmat meistä ovat myös surreet vanhan suhteensa loppuun ennen uutta suhdetta.
- Uutta liittoa solmiessaan vanhemmat ovat harkinneet ja keskustelleet paljon enemmän kuin nuoruudenliitoissaan, koska eivät halua enää uudestaan "epäonnistua" ja pilata lastensa elämää. Parisuhteiden pahin kompastuskivi kommunikaatio pelaa paremmin. Myös lasten kanssa keskustellaan enemmän.
- Lapset ovat yhteisön puolelta paljon tehokkaammassa "tarkkailussa" kuin ydinperheiden lapset. Heitä pitävät silmällä lastenvalvojat, päiväkodit, koulut, sukulaiset ja naapurusto. Myös vanhemmat tietävät tämän.
Oikein mukavaa kevättä kaikille uusperheellisille!
Nostan hattua jokaiselle, jolla riittää uskoa ja halua yrittää eteenpäin ja näyttää myös lapsille esimerkkiä, että vaikkei elämä aina alun perin "täydellisesti" kulkisikaan, ongelmatilanteista voi päästä myös eteenpäin ja aikuisten välinen rakastava suhde ja tasapainoa elämään tuova perhelämä on mahdollinen. Haasteita siinä on, vallankin kun yhteisö niin kovin mielellään tuomitsee.
Mutta ettei totuus ihan näiden palstan katkerien häiriköiden takia hämärtyisi, tässä muutama uusperheplussa jonka olen havainnut omasta tilanteestani käsin. Se mitä lähipiiristäni ja muualta olen huomannut, tapaukseni ei todellakaan ole ainoa laatuaan vaan itse asiassa hyvin tyypillinen. Meitä ihan fiksuja tasapainoisia uusperheellisiä on todella paljon, vaikka joillakin tuntuu olevan kova halu leimata meidät kaikki johonkin epämääräiseen päihde- ja mielenterveysongelmaluokkaan.
- Vanhemmat ovat vanhempia ja kypsempiä kuin nuoruudenlittoaan perustaessaan. Heillä on kykyä ja halua välttää ja ennen kaikkea hoitaa ne karikot, joihin aikaisempi nuoruudenliitto kariutui.
- Vanhemmat tuntevat valtavaa syyllisyyttä siitä, etteivät voineet taata lapsilleen ehjää perhettä. Tästä syystä he tekevät kaikkensa, että lapsilla olisi nyt hyvä olla. Joskus jopa liikaa, mutta se on toinen juttu.
- Lasten äiti- ja isäpuolet tuntevat jo lähtökohtaisesti valtavaa tarvetta onnistua "vieraiden" lasten kanssa, siksi he tekevät kaikkensa että lapsilla olisi hyvä olla. Joskus jopa liikaa, mutta se on toinen juttu.
- Vanhemmat ovat tavallisesti hyvin tarkkaan harkinneet aiemman eronsa, käyneet läpi parisuhdeterapiat ja punninneet vaihtoehdot myös lasten kannalta. Fiksuimmat meistä ovat myös surreet vanhan suhteensa loppuun ennen uutta suhdetta.
- Uutta liittoa solmiessaan vanhemmat ovat harkinneet ja keskustelleet paljon enemmän kuin nuoruudenliitoissaan, koska eivät halua enää uudestaan "epäonnistua" ja pilata lastensa elämää. Parisuhteiden pahin kompastuskivi kommunikaatio pelaa paremmin. Myös lasten kanssa keskustellaan enemmän.
- Lapset ovat yhteisön puolelta paljon tehokkaammassa "tarkkailussa" kuin ydinperheiden lapset. Heitä pitävät silmällä lastenvalvojat, päiväkodit, koulut, sukulaiset ja naapurusto. Myös vanhemmat tietävät tämän.
Oikein mukavaa kevättä kaikille uusperheellisille!
Nostan hattua jokaiselle, jolla riittää uskoa ja halua yrittää eteenpäin ja näyttää myös lapsille esimerkkiä, että vaikkei elämä aina alun perin "täydellisesti" kulkisikaan, ongelmatilanteista voi päästä myös eteenpäin ja aikuisten välinen rakastava suhde ja tasapainoa elämään tuova perhelämä on mahdollinen. Haasteita siinä on, vallankin kun yhteisö niin kovin mielellään tuomitsee.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onnea vaan teille uusperheellisille! Itse pyydän kuitenkin ettei uusäiti laskisi minun
bambinojani hänen perheeseensä. Lapsillani ei ole isää meidän perheessä, mutta äiti on.
Eroahan ei olisi tullut ilman uutta pikasuhdetta. En ole "pimeä, enkä "katkera", en
tee kenellekään kiusaa, luovuin miehestä heti pyynnöstä. Mutta en pidä siitä,että
sinä perheellemme täysin tuntematon ihminen, kerrot että perheeseesi kuuluu
myös minun lapset. Mandaatilla, " lisäksi miehen lapset".
Ei sinun tarvitse onnistua "vieraiden lasten" kanssa, älä ota paineita, lapset voivat aivan hyvin kotonaan "tuttujen" kavereiden, mummin ja äitin seurassa.
Ei avioliitto "pilannut" lasten elämää. He syntyivät kivaan kotiin. Rakastumisesi
heidän isäänsä voisi olla enemmän sitä.
Nuoruuden rakkausliitto oli puhdas ja viaton, ilman luikertelevaa "salarakkautta.
Mutta kuitenkin, hyvää uusperheen kevättä kaikille teille, ja meille muille kans !
No voi BY-HYYYYYY taas tän avautumista!!
Vittu mitä paskaaaaaaaaaa
No älä sinä ainakaan enempää avaudu, kun jo oma tuotoksesi "vittu mitä paskaaa"
Taas toi käymäläkirjoittelija on noussut pytyltä!
Tapa lissu ittes
Noniin, tulihan sieltä ensimmäinen katkera nuoruudenliiton "uhri." Et ole katkera, mutta silti on pakko purkaa pahaa oloa muihin ja vähän kuin syyllistää, että ap (ja ilmeisesti kaikki muutkin nyxät) ovat tulleet salarakkauden kautta ja vievät sinun pikku bambinosi pois luotasi. Kannattaisiko omat kaunat oikeasti käydä purkamassa jossakin pois? Ja tarkoitan jotakin muuta paikkaa kuin keskustelufoorumit.
Joskus oma paikka voi olla niin vaikea, ettei voi uskoa ettei kaikkien tilanne ole ollenkaan niin lohduton. Uskottomuus ei todellakaan ole ainoa syy, miksi perheet nykyään hajoavat. Syitä ja niiden yhdistelmiä on monenlaisia. Omaan kuviooni ei onneksi kuulunut salarakkaita.
Hyvää kevättä sinullekin Rakkauslaulu ohi, hienoa että lapsillasi on äiti ja mummu. Isääkin he tarvitsevat.
öööö... eikös uusperheellisille yleensä peukuteta ja hurrata penkalta, koska "onhan niillä jo varmaan muutenkin jo vaikeaa hankalien lapsipuolten kanssa", jaonhan aikuisilla oikeus onneen... viranomaisissa katsellaan sormien läpi näitä "vaikeasti soputuvien lasten" väkivaltaisia kaltoinkohteluja, syytetään lapsia mustasukkaisiksi huonokäytöksisiksi ym. puppua tuommoinen, ettäkö "uusperheitä" leimattaisiin. asuu siellä muuten muitakin kuin yksi ämmänkänkyrä. vois joskus antaa tilaa tai edes lysyä mitä joku muu "perheenjäsen" ajattelee. missään tapauksessa ei saisi antaa uusperheiden aikuisten puhua ainakaan lasten puolesta, voi käydä eerikat...
Ei peukuteta. Itse olen joutunut jo monelle perustelemaan, miksi otin miehen, jolla on lapsia. Olisi varmaan ollut parempi antaa pakit ja jättää mies yksin. En ole tavannut hankalia lapsipuolia, joten en osaa ottaa kantaa hankaliin lapsiin. Meillä keskutellaan, lapsikin on onnellinen ettei isänsä tarvitse enää olla yksin.
Olen täysjärkinen aikuinen vastuunsa hoitava nainen toiselta puolen Suomea, en ole vastuussa sinänsä erittäin ikävästä ja vastenmielisestä - onneksi kuitenkin harvinaisesta - tapauksesta, jossa päihdevanhempien lapsi joutui kärsimään ja jota edes lastensuojelu ei suojellut väkivaltaiselta mielenterveyspotilaalta.