Onko kukaan muu törmännyt samaan ilmiöön kuin mä...? Minut diagnosoitiin masentuneeksi 6 vuotta sitten laskeneen mielialan perusteella. Tämän kuuden vuoden aikana olen joutunut luonnollisestikin käymään lääkäreiden vastaanotoilla useita kertoja, en siis vain masennusasiassa. Aina kun koitan saada apua johonkin, niin ensimmäisenä vedetään johtopäätös: masennus / stressi, eikä oireita edes tutkita. Jos ei siis ole jotain konkreettista vikaa jonka lääkäri voi saman tien omilla silmillään nähdä, niin ei edes vaivauduta tutkimaan. Aina se vika on kuulemma korvien välissä...
Ensinnäkin, on ihan uskomatonta että nykyterveydenhuollon (YKSITYINEN) tila on tämä! Minä maksan niistä lääkärikäynneistä, labratesteistä ym. (tai maksaisin jos niitä tehtäisiin), joten miksi ei edes vaivauduta tutkimaan?? Uskomatonta että nämä urpot siis päättävät siitä saanko hoitoa vai en. Viime kädessä hoitovastuu on aina potilaalla itsellään, joten eikö silloin pitäisi olla myös oikeus saada sitä hoitoa minkä toteutuksesta voisi siis itse päättää? Toiseksi, alkaa olla todella turhauttavaa ihan henkilökohtaisesti. Pelkään että masennun oikeasti (enkä vain väärällä diagnoosilla) kun terveys reistaa ja kukaan ei kuuntele eikä apua tule. Tuntuu että jos jalat kantaa ja pystyy lääkäriin menemään niin se on turhaa. Sitten vasta jos on niin huonossa kunnossa että jonkun pitää lähtee viemään niin ehkä sitten vasta ilmeisesti kannattaa. Ilmeisesti pitäisi vaan pyytää joku järjettömän vahva psykoosilääkitys tms. ja elää onnellisena pihalla kuin lumiukko omassa mikämikämaassaan eikä edes tajuta jos joku on vikana. (Enkä tässä nyt solvaa ketään, psykoosilääkkeitäkin olen syönyt ja tiedän kuinka pahasti ne voi ainakin minun pääni sekoittaa.)
Se, mikä tässä on kaikista käsittämättömintä, on se että en olekaan masennuspotilas. Turhaan 6 vuoden ajan syönyt ainakin 24 eri mieliala-/psyykelääkettä, ja nyt vasta tajutaan että kaikki viat ei olekaan vain korvien välissä, vaan että kyseessä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpparilääkitys korjasi hetkessä sen mihin psyykelääkkeet eivät ole pystyneet. Kuvittelin (turhaan) että nyt saatan saada apua jos jotain muuta vaivaa ilmestyy, mutta taas tänään lääkärissä käytyäni totesin että niin kauan kun se masennusmerkintä papereissa näkyy (eli ilmeisesti aina) niin on turha edes vaivautua menemään lääkäriin. Tietysti yleistän todella vahvasti, joukossa on siis hyviäkin lääkäreitä, mutta ongelma on se että pitäisi tietää kenelle mennä jotta tietäisi saavansa apua, mutta kun ei tiedä niin se on täysin tuurista kiinni käynkö istumassa sisällä 5 minsaa ja vastaus on mene kotiin ja jos jotain niin tule sitten uudestaan vai tuleeko sitä apua. Nyt minulla on esim. niin pahoja oireita että kuvottaa, oksennan, on vatsaongelmia ja huimaa niin pahasti että jalat lähtee alta. Tätä on ollut aikaisemminkin, silloin sanottiin että syynä on stressi ja käskettiin syödä banaania ja mustikkaa. Nyt alkoi uudelleen, samassa syklissä kuin uusin lääkkeeni, ja tuoteselosteessa käsketään ottaa yhteyttä lääkäriin välittömästi jos on mm. pahoinvointioireita. No, lääkäri totesi että jos vielä kahden kuukauden päästä oksettaa niin tule sitten uudelleen, tai jos tilanne menee pahemmaksi. No, jalat ei kanna nytkään, makaan toimintakyvyttömänä sängyssä, joten ei se paljoa pahemmaksi voi mennä, ja jos menee seuraava etappi on päivystyksen kautta suoraan TYKSiin.
Onko siis muilla kokemuksia samasta? Mielestäni tämä on jo aivan täysin käsittämätöntä... En vain ymmärrä.
Ensinnäkin, on ihan uskomatonta että nykyterveydenhuollon (YKSITYINEN) tila on tämä! Minä maksan niistä lääkärikäynneistä, labratesteistä ym. (tai maksaisin jos niitä tehtäisiin), joten miksi ei edes vaivauduta tutkimaan?? Uskomatonta että nämä urpot siis päättävät siitä saanko hoitoa vai en. Viime kädessä hoitovastuu on aina potilaalla itsellään, joten eikö silloin pitäisi olla myös oikeus saada sitä hoitoa minkä toteutuksesta voisi siis itse päättää? Toiseksi, alkaa olla todella turhauttavaa ihan henkilökohtaisesti. Pelkään että masennun oikeasti (enkä vain väärällä diagnoosilla) kun terveys reistaa ja kukaan ei kuuntele eikä apua tule. Tuntuu että jos jalat kantaa ja pystyy lääkäriin menemään niin se on turhaa. Sitten vasta jos on niin huonossa kunnossa että jonkun pitää lähtee viemään niin ehkä sitten vasta ilmeisesti kannattaa. Ilmeisesti pitäisi vaan pyytää joku järjettömän vahva psykoosilääkitys tms. ja elää onnellisena pihalla kuin lumiukko omassa mikämikämaassaan eikä edes tajuta jos joku on vikana. (Enkä tässä nyt solvaa ketään, psykoosilääkkeitäkin olen syönyt ja tiedän kuinka pahasti ne voi ainakin minun pääni sekoittaa.)
Se, mikä tässä on kaikista käsittämättömintä, on se että en olekaan masennuspotilas. Turhaan 6 vuoden ajan syönyt ainakin 24 eri mieliala-/psyykelääkettä, ja nyt vasta tajutaan että kaikki viat ei olekaan vain korvien välissä, vaan että kyseessä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpparilääkitys korjasi hetkessä sen mihin psyykelääkkeet eivät ole pystyneet. Kuvittelin (turhaan) että nyt saatan saada apua jos jotain muuta vaivaa ilmestyy, mutta taas tänään lääkärissä käytyäni totesin että niin kauan kun se masennusmerkintä papereissa näkyy (eli ilmeisesti aina) niin on turha edes vaivautua menemään lääkäriin. Tietysti yleistän todella vahvasti, joukossa on siis hyviäkin lääkäreitä, mutta ongelma on se että pitäisi tietää kenelle mennä jotta tietäisi saavansa apua, mutta kun ei tiedä niin se on täysin tuurista kiinni käynkö istumassa sisällä 5 minsaa ja vastaus on mene kotiin ja jos jotain niin tule sitten uudestaan vai tuleeko sitä apua. Nyt minulla on esim. niin pahoja oireita että kuvottaa, oksennan, on vatsaongelmia ja huimaa niin pahasti että jalat lähtee alta. Tätä on ollut aikaisemminkin, silloin sanottiin että syynä on stressi ja käskettiin syödä banaania ja mustikkaa. Nyt alkoi uudelleen, samassa syklissä kuin uusin lääkkeeni, ja tuoteselosteessa käsketään ottaa yhteyttä lääkäriin välittömästi jos on mm. pahoinvointioireita. No, lääkäri totesi että jos vielä kahden kuukauden päästä oksettaa niin tule sitten uudelleen, tai jos tilanne menee pahemmaksi. No, jalat ei kanna nytkään, makaan toimintakyvyttömänä sängyssä, joten ei se paljoa pahemmaksi voi mennä, ja jos menee seuraava etappi on päivystyksen kautta suoraan TYKSiin.
Onko siis muilla kokemuksia samasta? Mielestäni tämä on jo aivan täysin käsittämätöntä... En vain ymmärrä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sama juttu, masennusdiagnoosin jälkeen kaikki muu hoito loppui. Kun se leima kerran on lyöty siitä ei enään pääse eroon. Ainut konsti saada hoitoa on kieltää kaikki potilastietojen luovutukset ja sitten yksityiselle puolelle. Kalliiksi tulee, mutta pakko kun julkinen sairaanhoito ei enään ota vakavasti.
kaikki verikokeet pitäisi, aina ottaa ennen ko lähetään lääkkeillä leikkimään.. ja rinnalle aina jotain muuta kun pelkät lääkkeet.
Lääkkeet ei edes, kaikille sovi.
Nii just... miten se sairas ihminen, siellä kotona paranee? No kunnalliselta puolelta kannattaako, edes odottaa mitään.
Toinen vaihtoehto että, menet suoraan depressiohoitajalle?
Mä oon kanssa jo pitempään epäillyt jotain fyysistä sairautta joka aiheuttaa mulle jatkuvaa väsymystä tai ahdistusta. Esim. miten helvetissä voi masennus aiheuttaa seuraavaa:
Ensimmäiset 6 tuntia heräämisen jälkeen on tuskaa ja on sairas olo mutta sitten se menee ohi. Jos joutuu tuon 6 tunnin aikana tekemään mitään fyysistä tulee todellakin kuumeinen olo ja hengitystiet ärsyyntyy. Alan myös hikoilla aivan älyttömästi. Koko ajan on sellainen olo että olisi nestehukka päällä ja juonkin aina herättyäni 2-3 isoa mukillista vettä ja syömisen jälkeen taas lasin tai kaksi. Joinakin päivinä oireita ei ole niin paljon ja joinakin ne ovat lamaannuttavia.
Tuon litanian kun olen tilittänyt jo monta kertaa miekkarissa niin se on ehdottomasti psyykkistä vaikka en itse sitä usko ollenkaan. Yleislääkärissä levitellään käsiä jos et ole hakemassa saikkua tai et ole flunssassa.
Olen jo pitemmän aikaan ollut täysin vakuuttunut että vika on ruumiissa eikä mielessä mutta näyttää siltä että pitää lähteä ulkomaille lääkäriin kun ei täällä suomessa mikään toimi.
Mulla kans samallaisia kokemuksia.Valitin TK. lääkärille ummetuksesta niin lääkäri sanoi että ei voi ottaa kantaa, kun ei tiedä mun psyykkistä kuntoa.
Mulla kans oli aamut tuollaisia. Sitten selvisi, että kärsin hengitystieoireista, jotka laukeavat öisin varsinkin selällä nukkuessa.
Sitten on selvinnyt, että tämän aiheuttaa työpaikan sisäilmastointi ja koneellinen ilmastointi, jolle olen herkistynyt. Sitten aloin tehdä paljon töitä etänä kotona ja nyt ovat oireet osittain poissa. Silloin kun joudun olemaan monta tuntia huonossa ilmassa, seuraava tai sitä seuraava aamu on kauhea kun ei tahdo elimistö lähteä käyntiin. Hengittelen ulkona oikein kovaa erityisesti ulospäin ja sisään, se laukaisee paremman olon.
Oliskohan täsät kokemuksesta apua? Ei kaikki ole aina masenusta vaikka se lääkäreillä onkin muotisairaus.
Kyllä se noin on että mielenterveyspotilaiden sairauksia hoidetaan huonosti
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052115599753_uu.shtml
Itsekin sen huomannut muutamaan kertaan kun on mennyt valittaan.