Minulla on noin 6kk ikäinen sekarotuinen narttu, joka tuli minulle reilu 2kk sitten. Alkuun oli ogelmana pihalla haukkuminen - ihmisille, koirille, ihan kaikelle. Tämä väheni selvästi ajan kanssa, kun koira alkoi tottua kadulla ohikulkijoihin ja jätti ne suurimmaksi osaksi huomiotta. Koiria pentu pelkää paljon, mutta flunssan (kennelyskä ilmeisesti) vuoksi sitä ei ole voinut tutustuttaa oman koirani lisäksi muille tartuntariskin vuoksi.
No, koiralla alkoi pari viikkoa sitten ensimmäiset juoksut, ja käytös on muuttunut todella paljon ja minusta jopa pelottavaan suuntaan. Olimme juuri reilu viikon reissussa koiriemme kanssa (jossa ei mitään mainittavaa tapahtunut, tavallista elämää eri kaupungissa), ja kun palasimme kotiin sain järkyttyä. Koira haukkuu ulkona jälleen JOKAISELLE ohikulkevalle ihmiselle ja kaikelle liikkuvalle, niskakarvat pystyssä. Mitähän ihmettä on tapahtunut???
Pennun käytös on myös yhtäkkiä aggressiivisempi; se saattaa lähes syyttä hyökätä käteeni kiinni (kun silitän tms ihan tavallista) kovan murinan kanssa. Myös opittuja käskyjä ei kiinnosta totella sitten millään. Aiemmin pentu on ollut iloinen hännäheiluttaja (tosin melko kovapäinen) mutta nyt siihen saa suhtautua oikeasti hieman varauksella. Aiempiin koiriini verrattuna käytös on minulle täysin uutta.
Toinen huolestuttava muutos on myös pennun ja toisen koirani välit. Pennun tultua saimme tehdä todella töitä jotta koirat tulisivat toimeen keskenään ja onnistuimmekin; nyt olemme jälleen lähtöpisteessä. Viikonloppuna syntyi tyhjästä tappelu, tänään kaksi. Aina olen mennyt vihaisesti heti väliin, minähän en rähinää hyväksy. Ennen vanhempi koirani ei koskaan aloittanut tappelua, nyt sekin on alkanut murista pennulle kun se tulee edes lähelle. Vanhempi narttuni on hieman pentua pienempi, joten tappelussa se ei pärjäisi. Voiko narttu taasen olla mustasukkainen vai mistä sen käytös sitten johtuu? Olen koettanut antaa huomiomi tasaisesti molemmille. Koirat eivät ole ikinä suuremmin peuhanneet keskenään, mutta kuitenkin hyvin sietäneet toisiaan.
Kaipaisin kipeästi vinkkejänne, itse olen ihan kädet pystyssä tällä hetkellä! Voiko pennun käytös tosiaan johtua juoksuista? Onko pennulla murrosikä, onko tuo normaalia? Meneekö se ohi? Mitä teen?
Ahdistaa, tuntuu kuin kaikki se vaiva mitä näin pennun kotiuduttua olisi viemäristä alas huuhdottu, ja ihan yhtäkkiä. Apua!
No, koiralla alkoi pari viikkoa sitten ensimmäiset juoksut, ja käytös on muuttunut todella paljon ja minusta jopa pelottavaan suuntaan. Olimme juuri reilu viikon reissussa koiriemme kanssa (jossa ei mitään mainittavaa tapahtunut, tavallista elämää eri kaupungissa), ja kun palasimme kotiin sain järkyttyä. Koira haukkuu ulkona jälleen JOKAISELLE ohikulkevalle ihmiselle ja kaikelle liikkuvalle, niskakarvat pystyssä. Mitähän ihmettä on tapahtunut???
Pennun käytös on myös yhtäkkiä aggressiivisempi; se saattaa lähes syyttä hyökätä käteeni kiinni (kun silitän tms ihan tavallista) kovan murinan kanssa. Myös opittuja käskyjä ei kiinnosta totella sitten millään. Aiemmin pentu on ollut iloinen hännäheiluttaja (tosin melko kovapäinen) mutta nyt siihen saa suhtautua oikeasti hieman varauksella. Aiempiin koiriini verrattuna käytös on minulle täysin uutta.
Toinen huolestuttava muutos on myös pennun ja toisen koirani välit. Pennun tultua saimme tehdä todella töitä jotta koirat tulisivat toimeen keskenään ja onnistuimmekin; nyt olemme jälleen lähtöpisteessä. Viikonloppuna syntyi tyhjästä tappelu, tänään kaksi. Aina olen mennyt vihaisesti heti väliin, minähän en rähinää hyväksy. Ennen vanhempi koirani ei koskaan aloittanut tappelua, nyt sekin on alkanut murista pennulle kun se tulee edes lähelle. Vanhempi narttuni on hieman pentua pienempi, joten tappelussa se ei pärjäisi. Voiko narttu taasen olla mustasukkainen vai mistä sen käytös sitten johtuu? Olen koettanut antaa huomiomi tasaisesti molemmille. Koirat eivät ole ikinä suuremmin peuhanneet keskenään, mutta kuitenkin hyvin sietäneet toisiaan.
Kaipaisin kipeästi vinkkejänne, itse olen ihan kädet pystyssä tällä hetkellä! Voiko pennun käytös tosiaan johtua juoksuista? Onko pennulla murrosikä, onko tuo normaalia? Meneekö se ohi? Mitä teen?
Ahdistaa, tuntuu kuin kaikki se vaiva mitä näin pennun kotiuduttua olisi viemäristä alas huuhdottu, ja ihan yhtäkkiä. Apua!
Vastaukset 8
Vanhimmat
jotkut nartut on yhtiä vittupäitä ja näyttävät kuin olisivat itse helvetin demoneita. hormoonit jyrrää, voi olla suuria kipuja ja vielä ikäkin siihen päälle niin avot: siinä meillä on yks helvetillinen narttu! toinen narttu huomaa, että tulokas on kypsä jatkamaan sukua ja voi pitää uhkana jos on aiemmin ollut pomo. siinä nyt testaillaan, kumpi nartuista on se pomo ja "saa luvan jatkaa sukua" ja kumpi joutuu olemaan "vain se hoitaja".
ja sinä! teet heti selväksi, että sinulle EI äristä eikä varsinkaan purra. yrittää päästä yläpuolellesi.
oma narttuni on myös semisti vittupää juoksujen aikaa. ei siedä toisen koiran remuamista lainkaan, ei siedä muita narttuja eikä pentuja. uroksille on "jankuttava akka". mutta kun EI ole juoksuja, niin on kaikkien kaveri ja on kunnon pehmo, elu ihan päinvastainen kuin mitä juoksujen aikaan
Nartut osaa melkoisia keikareita: omani ei sietänyt pentuja (edes) vaan näki kaiken muun uhkana reviirillä paitsi urokset. Kielsin jämäkästi ja pidin rinnalla alkuaikoina kun tuli muita vastaan (murinaa) joka usein yltyi haukunnaksi. Kotona sitten työstin ja työstin niin 6kk jälkeen alkoi murinat hihnan päässä loppumaan ja koirapuistoilu onnistui siedettävästi marttakerhossa jopa. Korvat silti välillä jäi jonnekin vaikka muuten oli niin enkeli kuin olla ja voi saattoi riistaviettisyydestään huolimatta pitää irti metsässä ja tuli vislauksessa esiin sekä luokse.
Joillekin voi myös ruokavalio aiheuttaa extrahuurua eli lihaa tai yrttejä kannattaa kokeilla neidolle. :)
Pari hyvää on lihan rinnalla:
http://www.findogs.fi/kauppa/product_catalog.php?c=67
http://www.betterchoice.fi/tuotteet.html?id=4/
Totta. Asiat voi olla myös monen tekijän summa. Vitamiinit (mm B3 niasiini) voisi antaa apuja ja tietenkin omega3..Vois siis olla osatekijä ravinto tai sen ravinteiden imeytymisongelmat. Kokeilemalla selviää.
Nojaa, koira syö kyllä ihan ell:n suosittelemaa, laadukasta ruokaa, joten en jaksa uskoa ravinnon olevan ongelman ydin. Tokihan noita voi kokeilla lisänä kuten ehdotitte, kiitos vinkeistä. Ehkä tekstistäni sai käsityksen jotta koira olisi täysi sekopää ja out of control, kun sen paniikkihuuruissani naputtelin ;-) Ei suinkaan, pentu osaa kyllä rauhoittua ja etenkin sisällä tottelee lähes täysin; pihalla korvat vaan menee tukkoon. Se monesti puhuttu mörköikä? Omasta toiminnastani en vaan löydä mitään mikä olisi tilanteen voinut aiheuttaa, sillä olen tarkka tekemisissäni ja koetan aina olla mahd. johdonmukainen ja ymmärrettävä. Siksi tilanne tulikin hieman yllärinä.
Ehkä ennemminkin koen pennun kokeilevan rajojaan ja vanhemman syrjäyttämistä johtajan pallilta tms. josta nuo riidat aiheutuu (ottaen iät ja sukupuolet huomioon). Täytynee tässä asiassa tehdä rajat entistä selvemmiksi ja korostaa vanhemman asemaa.
" laadukasta ruokaa,"...tuo ei takaa vielä mitään.
"Se monesti puhuttu mörköikä?"...ehkä kuitenkin tekemisen taso ei vastaa sen kehitystä. Koira kehittyy hyvin nopeasti pennusta tuohon 12kk asti johon mahtuu aikas paljon, joten se mikä eilen riitti, ei tänään välttämättä riitä. (en puhu pelkästään liikunnasta) Nuo mörkö/murkkuikä on urbaanilegendaa.
" pihalla korvat vaan menee tukkoon."...Seuraa koiraa, ennakoi ja ohjaa.
Niin, ja jos jos mörköiällä tarkoitetaan aikaa, jolloin koiran puolustusvietti alkaa nousemaan pintaan mutta nuoren iän puolesta on aina reaktiivista vielä, se ei liity noihin tilanteisiin sellaisenaan.
Rajojaan kokeilee räkänokka ja kuvittelee itsensä suureksi ja mahtavaksi. Vertaa murkkuikäiseen ihmiseen joka kiroilee, paiskoo ovia ja hyppii aikuisten silmille. Rajoja ja ymmärtämystä ja vielä kerran rajoja. Aina kun kokeilee jotain, sinun pitää olla jyrkkä ja viedä tilanne loppuun, lepsuilusta tässä iässä saa hankaluuksia loppuelämäksi.
Yhdyn edelliseen, ennakointia ja ohjausta, torppaa kaikki pöllöilyt jo ajatuksen asteella. Kyllä se siitä helpottaa, yksilöstä riippuen ehkä jo kolmivuotiaana ;)
Se menee ohi, joku häiriö päällä. Ei tartte hermoilla. Meilläkin on ollut näitä mutta palautuu järkiinsä :)
Olkaa vaan rennosti ettei lisää jännitettä koiralle, normaali olotila kaikilla!