Kultaisennoutajan hyvät ja huonot puolet?

Plussa:
Aina iloinen
Menossa mukana
Pusukone
Älykäs ja imee oppia onnessaan sisäänsä :D
Aktiivinen sopii vaellukseen, agilityyn, jälkeen, tokoon ns. joka lajin taitaja miltein
Sosiaalinen ja lapsirakas

Miinus:
Aktiivisuus ja iloisuus voi ilmetä myös AD/HD höslärin muodossa
Heikkohermoisuutta esiintyy rodussa ja arkoja yksilöitä
Allergia altis rotu
Näykkimistä pentu iällä -> opettamalla saa kylläkin hillittyä tätä.
Pitää vaivautua trimmaamaan eli hieman viitseliäisyyttä turkki vaatii ;)

Ei laiskan ihmisen koira vaan vaatii tekemistä ja liikuntaa. Kannattaa panostaa pennun etsimiseen ja kasvattajaan joka aidosti ajaa rodun etua eikä vain kaunista ulkomuotoa. Täältä löytyy asiallisia kasvattajia sekä neuvoa pennun hankkijalle: http://goldenring.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=94&Itemid=104

Mahtava perhekoira hyvän luonteen takia.
Häntä heiluu aina.
Oppivainen

Sitten -

Meillä ainakin hieman ylisosiaalinen
Aavistuksen arka metelille. ( Tottumis kysymys?)

Minä en kyllä kultsua kisakoiraksi hankkisi itselläni kultsu ja ei kyllä vedä vertoja saksanpaimenkoiran tai vaikka bordercollien koulutettavuudelle ja energialle !!! Perhe koirana on aivan mahtava ja omallani on mahtavat hermot ! Kultsu ei ole kyllä todellakaan luonteeltaan arka luonnostaan vaan arkuuden syynä on yleensä omistaja. Itselläni monia koiria ollut ja suosittelen kultsua perhe tai harrastus koiraksi, mutta jos haluat oikein kunnolla kisata vaikka tokossa tai agilityssä niin mieti jotain muuta rotua. Aivan mahtava perhe koira !!!!

Tuttavalla on erittäin tottelevainen ,ja iloinen mukava kultsikka.Pysyy vapaanakin,eikä oikeastaan vahdi.
Mutta olen nähnyt myös huonosti käyttäytyviä kultsikoita,jotka hyökkivät vhaisesti vieraita koiria kohti kävelylenkeillä .Joten koulutukseen kannattaa satsata ihan tosisaan, jo ihan pennusta asti.

Nämä ei varmaan pidä paikkansa joka kultsin kohdalla, mutta meidän kultsin hyvät ja huonot puolet:

perheen kesken rauhallinen perhekoira
tottelevainen
miellyttämisenhaluinen
jaksaa lenkkeillä pitkiä lenkkejä ja mutta pärjää vähemmälläkin
hyvä syömään, ei nirsoile!

- karvaa lähtee aivan hirveästi
- sairastaa iktyoosia (yleinen Kultseilla)
- pelkää ja säikkyy välillä ihan ihme asioita
- kaikki tottelevaisuus katoaa kun meille tulee vieraita, hyppii pomppii ja kuolaa vieraiden vaatteet (kai tämä on koulutuskysymys mutta mä en oo saanut siihen muutosta koulutuksesta huolimatta)
- yleensäkkin melkein aina ovat kovia kuolaamaan
- kultsit on yleensä melkosia tuholaisia (puree huonekaluja, kenkiä ym.) yksinjäädessään mutta meidän koira ei onneksi ole tuhonnu muuta kuin pari kenkää
- sen verran iso ja voimakas koira että ei lasten lenkitettävissä

Itse en enään ottaisi Kultaistanoutajaa jos olisin tiennyt minkälaisia ne oikeasti on... ei vain ole semmonen kuin luulin. Liikaa huonoja puolia tullut esiin... mutta en ole slti luopumassa koirastani. On siitä kuitenkin tullut rakas vaikka enää tämän jälkeen en ole toista Kultsia hankkimassa.

2-3 huonoa puolta johtuu ainostaan omistajasta. Puutteellisesta kasvatuksesta. Karvanlähtö on ajoittaista, ja kuolaaminen yksilöllistä. Samoin arkuus.
itsellä ollut 2 kultsia, toisesta lähti karvaa ja kuolasi. Mutta hermorakenne oli paras koskaan omistamistani koirista. Nykyisellä on hieman herkkyyttä, mutta ei hauku turhia, karvaa ei lähde, eikä kuolaa. Molemmat tulee luokse käskystä, eivät hypi vieraita vasten, saati tuhoa tavaroita.

Eli kultsia ei kannta ottaa ekaksi koiraksi? Eli se eiole sohvaperuna? Meinaan perus lenkit yms mutta osako kultsi myös rauhottua?

omistaja
Ne seitsemäntoista vuotta jotka meillä oli Ropsu poika en vaihtaisi tai antaisi pois.

Aivan kultainen! Lapsirakas ja kärsivällinen! Kaikkien kaveri. Leikkisä ja innostuva. Kova painimaan pentujen kanssa vaikka tulee jo 7v.
Söisi itsensä lihavaksi, kaikki menee... Pakko olla tarkkana. Ulkona vähän ikävää kun syö heti kaiken mitä löytää... Eikä anna pois suusta, vaikka muuten on erittäin kiltti. Voipi saada kätensä verille jos väkisin ottaa kyllä.
Kynsien leikkuuseen yms hoitoon oppinut, vaikka hilppasee heti sängyn alle kun lääkekaapin ovikin narahtaa...
Osaa olla myös hiljaa ja nautiskella köllöttelystä kotona. Ulkoilmaa rakastaa. Piehtaroi heinässä, lumessa yms. ja nautiskelee...
Yksin jäädessään protestoi ainoastaan pureskelemalla välillä jonkin talouspaperin palan tms roskapaperin jonka löytää... Ei muuta ota, niin kiltti...

Pelästyi kerran isoa rakettia, ja sen jälkeen uutena vuotena sisällä ja pissalle vasta kun raketit vähenee tai oikeastaan loppuu.
Samoin pelästyi kerran kuumailmapalloa joka puhahti tulta lähellä, ja sen jälkeen jos havaitsee kaukanakin "pallon" taivaalla, tulee tosi kiire kotiin. Joskus tuijottaa jopa kuuta, että onkohan tuokin "sellainen pallo"....
Helikopteri joka lensi ihan matalalla päällämme ei sen sijaan aiheuttanut paniikkia.
Vähän höppänä siis. Mutta toisaalta älykäskin. Omat lelut aina tervehditään heti kun tullaan kotiin vähän pidemmältä reissulta.

TYKKÄÄN JA OLEN IHASTUNUT TÄHÄN