Mitä enemmän yritän päästä tunteesta irti...

Teidän pitää päästä ratkaisemaan tollaset yhdessä. Jos se toinenkin on kaltaisessasi tilassa. Yrittääkö edes, jos yrittää saattaa se tuntua kipuna kun ei siinä onnistu. Harmillista jos pitää yrittää, joskus kai ei ole muita vaihtoehtoja.

Ehkä on haitallista aktiivisesti yrittää tehdä sille mitään? Itsellä on ainakin helpompaa, jos voi uppoutua johonkin ihan muuhun. Ikävä olisi voitettu jo kauan sitten, ellei elämä olisi niin pirun tylsää. Eikä potkutkaan juuri asiaa auttaneet, sillä nyt ei ole muuta kuin aikaa...

Ikävä kuulla ja mukavaa kuulla, että pihka vain leviää ja tartuttaa aina lujemmin.
Tunteet tunnussta se ehkä helpottais.

Niin sepä se sama täällä ja "asiassani" on se vaikeus myös että nämä tunteeni ovat yksipuolisia. Onko sinulla yksi vai molemmin puoleisia tunteita?

Kannattaa ottaa asioista selvä, eikä vain junnata paikoillaan. Silloin kaikki selkiää, eikä tarvitse jatkaa ajanhaaskausta turhuuksiin.

Mun myös on älytön ikävä ystävää tai en mä sille mikään ollut, mutta mulle jotain koska ikävöin jatkuvasti ja ei ota loppuakseen. Oli niin omituinen ihminen vai näinkö vain pitkän unen. Tämä ikävöinti on melkein jo sairasta. Yritän joka aamu sanoa itselleni, että tänään en enää ikävöi...mutta se vain jatkuu...mä en oikeasti jaksa enää...