Onko karhunkierroksella ympyräreittejä? Onko syyskuu hyvä ajankohta tehdä vaellus- tai patikkaretkiä niissä maisemissa? Vai mikä olisi paras vuodenaika karhunkierrokselle?
Matkaa saisi olla vaikka 50-70km ja kolme - neljä päivää käytettään patikoimiseen.
Matkaa saisi olla vaikka 50-70km ja kolme - neljä päivää käytettään patikoimiseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://kadoksissa.net/blog/artikkelit/retkella-karhunkierros/
Tuossa hyvä matkakertomus karhunkierroksesta. Jos tykkää metsässä kävellä niin sellaiselle se sopii. Tunturivaellukset on jotain ihan muuta.
Ei ole ympyräreittejä, mutta voit kulkea vain osan matkaa ja soittaa vaikka taksin hakemaan jostain autotieltä. Tai voit lähteä Ristikalliosta tai lopettaa sinne, se on ihan hieno paikka, ja ainakin kesällä reitin päähän kulkee bussi (ma-pe). Kannattaa ottaa lähtökohdaksi väljä aikataulu ja sitten kulkea pitemmälle, jos aikaa jää.
http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/reitit/karhunkierros80km/Sivut/Default.aspx
Kun ottaa vain pienen eväsrepun mukaan ja kevyt lenkkikengät jalkaan, niin sen voi juosta vuorokaudessa läpi.
Tiedän myös ihmisen, joka on näin tehnyt. Mitään järkeähän hommassa ei tietty ole, yhtä hyvin voi jäädä kotiin juoksemaan. Mutta kukin tavallaan. Syyskuussa voi olla myöskin aika huono valaistus kyseiseen hommaan.
Kaikille ihmisille luonto ei ole suorituspaikka, vaan siellä ollaan omien ajatusten kanssa, katsotaan mitä ympärillä tapahtuu, ehkä valokuvataan, hiljennytään, tuijotetaan nuotioon. Se tekee hyvää ihmiselle.
Kauhea möhli muuten noilla blogisteilla ollut jättää katsomatta kanjonin maisemat.
Tämä on jo melko vanha juttu, mutta asiahan ei sinänsä vanhene. Olen tehnyt kaksi retkeä Karhunkierrokselle lokakuussa. Ensimmäisellä kerralla jätin auton Rukalle ja menin Ristikallion kohdalle linja-autolla. Onnikka oli siellä iltapäivällä, koska samassa oli myös koululaiskuljetus. Valoisaa aikaa kuitenkin riitti sen verran, että ehdin muutaman kilometrin päässä oleville kämpille. Niitä on siellä kaksikin. Sitten vaeltelminen olikin yhtä juhlaa raikkaassa syksyisessä säässä. Ristikallion läheisyydessa olevien kämppien jälkeenhän siellä on Ansakämppä Oulangalla ja Jussinkämppä siitä muutama kilometri eteenpäin. Vielä ennen Rukaa on pieni Porontimajoen kämpp, jossa myös kesäaikaiseen yöpymiseen sopiva ulkorakennus. Myös matkan varrella olevilla laavuilla voi yöpyä vielä lokakuussa, jos on kunnon makuupussi.
Toisen reissuni teimme sitten yksitoistavuotiaan tyttäreni kanssa. Se alkoi vähän huonosti, kun melko pian Rukalta lähdön jälkeen alkoi sataa lunta ja räntää. Pimeä painoi päälle ja tyttöä alkoi itkettää, kun Porontimajoen kämppääkin piti hieman etsiskellä. Löytyihän se sitten, mutta ajatus oli, että palataan aamulla takaisin Rukalle. Aamusella kuitenkin oli kaunis kirpeä pakkassää, ja eikun menoksi eteenpäin. Seuraava yö sitten nukuttiin kodassa Kitkajoen varrella. Jos paikalla olleet polttopuut olisivat olleet kuivia, niin mikäpä siinä, mutta kun olivat märkiä ja paloivat kitumalla, niin silloin minua itketti enempi kuin tyttöä. Sitten vaeltelimme vielä Ansakämpälle, jossa olimme viimeisen yön. Seuraavana päivänä sitten Oulangan luontokeskukseen, josta kerran päivässä kulkevalla linja-autolla takaisin Rukalle.
Unohtui tuosta Siilaskämppä, joka on Kitkajoella Juuman kylän kohdalla ihan Jyrävänkosken vieressä muutama kilometri Porontiman jälkeen Koski sinänsä on näkemisen arvoinen, mutta kämpässä on vilkas trafiikki, johtuen siitä, että se on ns.pienen karhunkierroksen varrella.
On jo aikaa omasta elo-syyskuun vaihteen Karhunkierroksesta.(2007) Vaihtelua patikointiin toi päivän melonta inkkarikanootilla Kiutakönkäältä Oulankajokea alas Kitkajoelle ( rajavyöhykkeen rajalle). siltä sitten poronpolkuja pitkin takaisn varsinaiselle reitille. Suosittelen! Kanootin vuokraaja sitten haki kanootin pois alajuoksulta.