Karhunkierros syyskuussa?

http://kadoksissa.net/blog/artikkelit/retkella-karhunkierros/

Tuossa hyvä matkakertomus karhunkierroksesta. Jos tykkää metsässä kävellä niin sellaiselle se sopii. Tunturivaellukset on jotain ihan muuta.

Ei ole ympyräreittejä, mutta voit kulkea vain osan matkaa ja soittaa vaikka taksin hakemaan jostain autotieltä. Tai voit lähteä Ristikalliosta tai lopettaa sinne, se on ihan hieno paikka, ja ainakin kesällä reitin päähän kulkee bussi (ma-pe). Kannattaa ottaa lähtökohdaksi väljä aikataulu ja sitten kulkea pitemmälle, jos aikaa jää.

http://www.luontoon.fi/Retkikohteet/reitit/karhunkierros80km/Sivut/Default.aspx

Kun ottaa vain pienen eväsrepun mukaan ja kevyt lenkkikengät jalkaan, niin sen voi juosta vuorokaudessa läpi.

Tämä on jo melko vanha juttu, mutta asiahan ei sinänsä vanhene. Olen tehnyt kaksi retkeä Karhunkierrokselle lokakuussa. Ensimmäisellä kerralla jätin auton Rukalle ja menin Ristikallion kohdalle linja-autolla. Onnikka oli siellä iltapäivällä, koska samassa oli myös koululaiskuljetus. Valoisaa aikaa kuitenkin riitti sen verran, että ehdin muutaman kilometrin päässä oleville kämpille. Niitä on siellä kaksikin. Sitten vaeltelminen olikin yhtä juhlaa raikkaassa syksyisessä säässä. Ristikallion läheisyydessa olevien kämppien jälkeenhän siellä on Ansakämppä Oulangalla ja Jussinkämppä siitä muutama kilometri eteenpäin. Vielä ennen Rukaa on pieni Porontimajoen kämpp, jossa myös kesäaikaiseen yöpymiseen sopiva ulkorakennus. Myös matkan varrella olevilla laavuilla voi yöpyä vielä lokakuussa, jos on kunnon makuupussi.

Toisen reissuni teimme sitten yksitoistavuotiaan tyttäreni kanssa. Se alkoi vähän huonosti, kun melko pian Rukalta lähdön jälkeen alkoi sataa lunta ja räntää. Pimeä painoi päälle ja tyttöä alkoi itkettää, kun Porontimajoen kämppääkin piti hieman etsiskellä. Löytyihän se sitten, mutta ajatus oli, että palataan aamulla takaisin Rukalle. Aamusella kuitenkin oli kaunis kirpeä pakkassää, ja eikun menoksi eteenpäin. Seuraava yö sitten nukuttiin kodassa Kitkajoen varrella. Jos paikalla olleet polttopuut olisivat olleet kuivia, niin mikäpä siinä, mutta kun olivat märkiä ja paloivat kitumalla, niin silloin minua itketti enempi kuin tyttöä. Sitten vaeltelimme vielä Ansakämpälle, jossa olimme viimeisen yön. Seuraavana päivänä sitten Oulangan luontokeskukseen, josta kerran päivässä kulkevalla linja-autolla takaisin Rukalle.

On jo aikaa omasta elo-syyskuun vaihteen Karhunkierroksesta.(2007) Vaihtelua patikointiin toi päivän melonta inkkarikanootilla Kiutakönkäältä Oulankajokea alas Kitkajoelle ( rajavyöhykkeen rajalle). siltä sitten poronpolkuja pitkin takaisn varsinaiselle reitille. Suosittelen! Kanootin vuokraaja sitten haki kanootin pois alajuoksulta.