pakko tunnustaa, koska sisällä raastaa liikaa se, että tätä tunnetta yrittää peittää. En mä silti aio mitään radikaalia tehdä tämän tiimoilta tai yrittää sua iskeä, mutta haluan että tiedät että olen suhun ihastunut koska huomaan että olet kysymysmerkkinä etkä oikein uskalla enää edes jutella mun kanssa kun soudan ja huopaan.
Voi olla että ei olla puheväleissä sen jälkeen tai jotenkin viilenee välit, mä kun olen varattu ja siinä mielessä se "paha" osapuoli enkä oikein sitäkään tiedä pystyisitkö ikinä muhun luottamaan kun tällaisia juttuja voi tapahtua kääntäen...vaikka en oikeasti ole mikään selän takana vehtaaja. En ole edes koskaan ennen ihastunut...
Mä en vaan voi sille mitään että tunnen näin, voin vaan pyhästi vakuuttaa että hoidan aina asiat korrektisti jos jotain täytyy lähteä muuttamaan. Oon vaan aika sekaisin tällä hetkellä mutta pahinta on se että sä et tiedä - jostain syystä.
Voi olla että ei olla puheväleissä sen jälkeen tai jotenkin viilenee välit, mä kun olen varattu ja siinä mielessä se "paha" osapuoli enkä oikein sitäkään tiedä pystyisitkö ikinä muhun luottamaan kun tällaisia juttuja voi tapahtua kääntäen...vaikka en oikeasti ole mikään selän takana vehtaaja. En ole edes koskaan ennen ihastunut...
Mä en vaan voi sille mitään että tunnen näin, voin vaan pyhästi vakuuttaa että hoidan aina asiat korrektisti jos jotain täytyy lähteä muuttamaan. Oon vaan aika sekaisin tällä hetkellä mutta pahinta on se että sä et tiedä - jostain syystä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos haluat hänen tietävän sun tunteistasi, niin kerro se suoraan hänellä äläkä tälle palstalle!!
Kyllä mä tiedän, sen huomaa. Minäkin olin ihastunut sinuun.. mutta sain kuulla sinun olevan varattu mies. Minä en kenenkään parisuhdetta ala rikkomaan, vaikka olenkin kiinnostunut sinusta. Olen suoraselkäinen nainen ja en koske varattuihin miehiin pitkällä tikullakaan. En tiedä oletko huomannut, että asenteeni sinuun on muuttunut. Mä ymmärrän sinua ja olen antanut anteeksi, vaikka aluksi ajattelinkin että olet täysi mu&¤ku kun katselet naapuripöytiin. Haikeana jatkan matkaani. Emme ole emmekä tule koskaan olemaan yhtään mitään kunnes selvität juttusi.
Olen kyllä huomannut että asenteesi minua kohtaan on muuttunut! en vaan ymmärrä mistä oot saanu päähäsi että oisin varattu?
Ja mulle voi asian suoraankin sanoa! Ei tule sitten niitä väärinkäsityksiä!
Jos sattuisit hän olemaan!!
Jos sattuisin HÄN olemaan...
Koska olet ollut ihailuni kohde ja mielenkiintoinen mies... minä olen tietämättäsi ottanut selvää sinusta. Sinun ystäväsi ovat kertoneet minulle sinusta ja ystäväni miehen ystävä on kysynyt sinulta itseltäsi oletko varattu vai et. Näin sain tietää millainen mies oletkaan ja tein päätökseni olla lähestymättä sinua. Tämä oli iso turn-off minulle, enkä tiedä voiko syntynyttä luottamuspulaa (vaikket olekaan tilivelvollinen minulle mistään) paikata millään.
Enpä sattunut HÄN olemaan!
Aika monen mutkan kautta se sullekin on tieto tullu,ja sinähän uskot kaikki mitä sellin paarissa joristaan!!?
Eikö kuitenkin olisi parasta,jutella tämmösetkin asiat kasvotusten ihastuksensa kanssa??
Vai niinkö se toimisi parisuuhteessakin,että kysellään kaverin kaverilta ne asiat, jotenkin oudolle kuullostaa!!
mutta kukin tyylillää!!
Kai voisitte edes jutella asiasta? Tunne saattaa olla molemminpuolinen ja tuskallista kun ei kissaa nosteta pöydälle... Minulla se tilanne, että olen tuskissani yhden miehen vuoksi, mutta uskon, ettei hän piittaa minusta ja suorastaan välttelen häntä.
KUN kerrot niin eihän sitä pettämään tarvi ryhtyä..
ainakin nuorena naisena saisin vain lopun tälle loputtomalle epätietosuuden tuskalle jos kuulisin miehen kertovan tunteistansa.
kiitos tästä...taidan kertoa heti huomenna, meni syteen tai saveen. En halua pettämään ryhtyä ja JOS tämä nykyinen parisuhteeni on tuomittu päättymään niin hoidetaan se ensin pois mutta pakko on kertoa
Niin ajattelin kanssa, mutta kertomalla haluat, että asialle tapahtuu jotain. Selvitä tunteet ensin omassa suhteessa ennen, kun alat muita vikittelemään. Kuuntele omaa sisäistä ääntä se sanoo mikä on oikein.
Tuli mieleen täälläkin, että ehkä se toinen saattaisi käsittää ensin väärin. Ehkä tuollaisessa kertomistilanteessa kuitenkin voisi olettaa hetken jotakin. Kaikki tilanteet ovat tietysti erilaisia.
Se mitä haluan tapahtuvan on, että toinen tietää missä mennään - that's all. Jotenkin samanlainen tunne jos muksuna olisi rikkonut ikkunan ja on pakottava tarve tunnustaa. Että jos tulee selkään niin tulee, jos tulee anteeksianto niin tulee. Ja toisaalta että kun kuitenkin väkisinkin lähettää ristiriitaisia viestejä niin toinen ymmärtää ainakin mistä ne pohjimmiltaan johtuu. Kauhean sekavaa.
Ei mulla ole mitään master plania. En ole niin suunnitelmallinen tai laskelmoiva enkä edes tiedä mitä haluan, vaikka täytyy myöntää että kyllä mä päässäni olen kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot käynyt läpi. Yökaudet.
Soittelemaan, niin saat itsellesi mielenrauhan,ja myö sille toiselle osapuolelle!
Saattepahan ainakin nukkua yöt ,kun ei tarvii pähkäillä!!
oleppa hyvä..
ja mitään masterplaaneja tarvi tehä.
kerroitko?
yritin, ei suostunut kuuntelemaan. ehkä parempi näin :(
Ei suostunut kuuntelemaan? Sanoiko se ettei kuulu, pätkii?
no joo tavallaan, en mä päässyt alkua pidemmälle kun tuli säikähtänyt katse ja "mun täytyy mennä" ja sitten loppupäivä oli sellaista jäätävää välttelyä. Ei edes pulinaa kahviautomaatilla vaikka aina on siinä juteltu. Jäi oikeastaan pahimpaan kohtaan kun ei yhtään päässyt asian ytimeen ja jotenkin tuli sellainen iljettävä stalkkeriolo itselle...
ollaan siis samassa työpaikassa, ei tarvi soitella.
Hän edelleen loukkaantunut?
Hehe! Et ole minun ihastukseni, mutta naurattaa tuo "jäätävää välttelyä". Koen samaa työpaikalla yhtä naista kohtaan, en voi tajuta miksi tuo tunne on tämän naisen välillä? Sydän nousee heti kurkkuun jos kuulen hänen askeleet tai äänen käytävällä.
>>no joo tavallaan>>
eli siis et ole tehnyt juuta etkä jaata.
omituista.
Uuuuuuuuuuuuuuu
http://www.youtube.com/watch?v=YWGzM0o9sbo
No JES mikä karmea biisi, eipä tuu mun soittolistalle vaikka ottaa päähän kuin pientä eläintä se miten tää meni ojasta allikkoon. Eilen oli tuskaa kun toinen ei tiedä ja nyt tuntuu hölmöltä ja vähän niin kuin olisi spitaalinen ja stalkkeri.
Tehty mikä tehty, aina sitä oppii.Toisaalta, toinen tietää nyt tai ainakin luulen että ehti ymmärtää missä mennään, eli siinä mielessä tavoite saavutettu ja mitäs tässä nyt sitten narisemaan. Kuitenkin, ihan sellainen "kiitti, olen otettu ja olet mukava ihminen, mutta hyvä että et hae mitään syvempää koska en tunne samoin enkä haluaisi kenenkään varatun kanssa mitään sellaista" ja pieni hymy olisi ollut paras vastaus. tai edes ilman sitä hymyä, kele.
Huomenna menen seinänvieriä pitkin ettei vaan tule tukalia tilanteita
>>Toisaalta toinen TIETÄÄ nyt tai ainakin LUULEN että EHTI ymmärtää missä mennään, eli siinä mielessä TAVOITE saavutettu...">>
Ootte te varsinaisia tapauksia.
Ajatustenlukijoita ihmisten pitäis olla.
Joku onnenpekka ehti ymmärtää jotain!
Hienoa!
Vai oliko se vain utopiaa!
no kai siitä nyt hämääntyy jos itse on ollut vaan ystävällinen ja toinen alkaa rakkautta tunnustaa, ja eihän se sentään alkanut haukkumaan tai mitään. en mä ainakaan pystyisi tuollaisen tunnustuksen jälkeen enää suhtautumaan normaalisti, jos siis itsellä ei oo tunteita. koko ajan olis mielessä että mitähän toi tolla tarkoitti ja yrittääköhän se jollain kierolla tavalla mua kuitenkin iskeä
selvä homma, olit varattu joten muija uskalsi leikkiä sun kanssa kun tiesi ettei tule mitään vakavampaa, muttei ollut sitten valmis mihinkään enempään kun aloit ihastua, eli helpompi vaan laittaa telakalle ja etsiä uus uhri. Näitä valitettavasti on paljon liikkeellä, kokemusta on.