Puolisoni sanoi eräänä päivänä minulla olevan narsistinen persoonallisuus häiriö ja hän on uhri. Olin miettinyt asiaa joskus toisin päin ja tieto asiasta oli uusi ja yllättävä. Pyrin selvittämään onko asia näin ja sain hymyilyä aikaiseksi ihmisissä joilta asiaa kysyin. Kuvauksia tuli: olet muut huomioon ottava, empaattinen ja aina apua on sulta saanut kun sitä on tavinnut. Asetut helposti muiden asemaan yms. Ongelmana nyt on että tuo mies on siinä ajatuksessa että asia on näin ja en saa mitenkään tuota asiaa muuttumaan. Onko sinulla vastaavia kokemuksia? Tunnen syvää häpeää hänen sanoistaan ja tästä erosta. Lasten kannalta tämä asia on niin kurja ja olen huolissani miehestä.
Puolison mielestä narsistinen persoonallisuus häiriö!
Olenkohan sittenkin
19164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jokaisen tulee sanoottua yhtä sun toista, sanomiset voi jättää omaan arvoonsa.
Mutta asiasta toiseen: miten teillä muuten menee perheessä. Onko kaikilla hyvä olla perheessä?
No ei ole! Ensimmäisen lapsen synnyttyä mies muuttui. Harrastaminen on ok mutta jos jää ihan yksin pienen lapsen kanssa se ottaa pannuun. Hänelle isyysloma oli rahasampo, kun ottaa sen ja loman päällisin saa eniten rahaa. Olin väsynyt ja pyysin apua, en saanut. Useamman vuoden ja toisen lapsen jälkeen välinpitämättömyys korostui. Ajattelin että ajanoloon tilanne tasottuu ja kyllä se siitä. Nyt on ero tullut ja meillä on lasten kanssa hyvä ja rauhallinen olla. Uusin veto on, mies ehkä haluaa lapset! No juu muttei kuitenkaan vaivautunut lastenvalvojan luoke. Nyt odotan jännityksellä suostuuko sopimaan ollenkaan....
Etteköhän te ole ihan tavallisia ihmisiä, ilman sen suurempia mielenterveysongelmia. Lapsen tulo muuttaa paljon ja moni mies (ja nainen) huomaa ettei ollutkaan valmis siihen. lapsen saanti vaikuttaa myös seksiin ja se on joillekkin se juttu parisuhteeseen...
Uskoisin normaalin miehen muuttuvan ensimmäisen lapsen jälkeen erilaiseksi, koska tilanne on muuttunut.
Ero on kivulias prosessi ja lasten edun takia kannattaa joustaa niin paljon kuin mahdollista ja tehdä työtä sen eteen, että se toinen (oli siitä sitten mitä mieltä tahansa) pysyy mukana lapsen kuvioissa.
Kaikista paras malli on yhteishuoltajuus, vaikka se aluksi tuntuukin hankalalta.
Kun molemmat on sitoutettu lapsen arkeen jollain tavalla, niin lapselle tärkeä isä/äiti suhde ei katkea ja se kantaa pitkällä juoksulla parhaan hedelmän.
Voit myös miettiä miten viikko viikko tapa toimisi ja moni mies on löytänyt tästä mallista isyytensä ja oppinut sitoutumaan lapseen.
Niin tämä lapsi asia, jäit yksin lapsenkanssa? oletko aikuinen nainen vai itsekin vielä lapsi? Olisiko kenties miehen pitänyt imetää lasta? Valitettavasti se äiti on sille lapselle se tärkein aikuinen pienenä se kun on kuunelut niitä äidin sydänääniä alusta-asti ja hätääntyy kun ei niitä kuule. Mielestäni se miehen rooli vahvistuu mitä vanhemaksi lapsi kasvaa.
Aikuinen nainen ja lapsi ei ollut ensimmäinen. Myös isä aikuinen eikä ensimmäinen lapsi. Tarkoitan sitä tukea kun vastasyntyneen kanssa ja yleensä pienen lapsen kanssa tarvitaan. Puolison pitäisi mielestäni huomata että vaimokin tarvii joskus unta tai onkohan myös päässyt syömään yms. Hoitovastuu aina välillä esim. kun on tullut kotiin syöny ja levännyt on kohtuullista jakaa. Lapselle kuuluu myös isän syli!
Itse olen etsinyt tietoa narsismista, koska kuvittelin itse olevani sellainen.
Asia on kuitenkin helppo todentaa:
- Oletko ihan oikeasti ja aidosti rakastanut puolisoasi
- Olisitko ihan aidosti valmis antamaan henkesi lapsesi puolesta
- Onko ihmisiä, joita pidät tärkeämpinä kuin itseäsi
- Onko sinusta yhdentekevää, jos joku heittää sinusta pientä pilaa muiden kuullen
Jos vastasit neljä kertaa kyllä, niin voit huokaista helpotuksesta, et voi sairastaa NPD:tä
Jos ystäväsi on kuitenkin tuolla tavalla kuvanneet sinua, niin siihenkin saattaa liittyä jotain. Se ettei ole narsisti ei tarkoita, etteikö voisi olla narsistinen.
Sinusta annettu kuvaus ei kovin hyvin istu tasapainoiseen ihmiseen, joka osaa olla terveellä tavalla itsekäs. Sinulla saattaa olla piirteitä, joiden takia toinen luokittelee sinut narsistiksi.
Juu tuon allekirjoitan. Ammattini puolesta jo olen koulutettu huomioimaan muiden tarpeet. Olisi hyvä olla itsekkäämpi ja osata sanoa ei! Siinä on sarka jota niin monen pitäisi hoidella...hyviä ajatuksia sinulla.
Kiva kysymys kun voi reilusti vastata kyllä joka kohtaan. Kyllä rakastin miestäni( ja jumala varjelkoon niin edelleen se on totta). Lasten puolesti tottakai olisin valmis uhraamaan ihan kaiken. On paljon ihmisiä jotka ovat minua tärkeämpiä. Toi pila juttu on paras! se on niin mukavaa kun huumori kukkii...
Ne joilta olet kysynyt ovatko he asuneet kanssasi samassa perheessä?Narsisti kun kysyy asiaa omalta hoviltaan ja mikä silloin on vastaus?
Kanataa miettiä että miten on kohdelut puolisoaan, eikä sotkea sellaisia ihmisiä jotka eivät esimerkiksi ole oleet sinun kanssa parisuhteessa.
Minä kysyin asiaa työkavereiltani, omalääkäriltä, psyk sh:lta, tutuilta ja lapsilta. Yritin kysyä myös miehen sukulaisilta ja ns. hänen ystäviltään. Hänen jotkut ystävänsä ovat kommentoineet ettei ko vaivaa ole huomanneet. Hänen sukulaisensa eivät puhu kanssani. Puolison kohtelu asia on kyllä vaikea. Olemme molemmat vuorotöissä ja kun olisi ollut vapaata aikaa hän on yleensä ollut harrastamassa tai halunnut maata rauhassa sohvalla katsomassa elokuvia. Miten siinä sitten toista kohtelet? Yritin laittaa kynttilä iltapaloja, vihjailla yhteisellä ajalla yms...ei vasta kaikua. Joskus suostui seksiin käänsi kylkeä ja meni sohvalle katsomaan elokuvia...näin meillä! Hän itse ei suostunut asiasta kanssani puhumaan.
hmm. tarkoititko että pitäisi kysyä joltain aikaisemmalta kumppanilta? edelliseltä mieheltä kysyin, ei tunnistanut. Liitto oli pitkä mutta alle 20v. sitä ennen olleilta ei kyllä tämän päivän tietoja löydy
Jos kysyit edeliseltä kumpanilta ja oli sitämieltä että et ole niin mielestäni silloin et ole. Jos aiemin kirjoitin hyökäävästi niin pyydän anteeksi.
Teidän suhteessa vaan joku mättää ehkä ette vaan sopineet toisilenne tai miehesi on masentunut jostain syystä
Hän on ahdistunut. Masennusta ei kuulemma alkuvuodesta ollut. Ikävää tässä on se että pitää tuollaisella syyttää. Ihmisen joka voi huonosti pitäisi ymmärtää hakeutua hoitoon ja pyytää puoliso mukaan. Mikään parisuhde ei voi toimia yksin tekemällä. Mikäli aikoo erota aikuisena ihmisenä pitäisi se prosessoida ensin ja erota sitten vasta. Asioiden sopiminen yhteisesti on mielestäni tärkeintä. Kyllä myös hyökkäävää käytöstä pitää hieman sietää...kaikella on kuitenkin rajansa.
Tiedätkö tämä mies oli sellainen että rakastuin päätäpahkaa! voi sitä tunteen paloa...arki muutti muuksi! Meiltä puuttui yhdessä tekeminen.
Kirjoittamasi perusteella teistä ei kumpikaan ole narsisti, ei mitään sen oloistakaan. miksi ihmeessä edes pohdit hänen tai itsesi olevan narsisti?
Ei millään pahalla, mutta et kyllä vaikuta kovin tasapainoiselta ihmiseltä.
Tuo narsisti syytös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta! Mielestäni minun kuuluu pohtia asiaa. Toisen kokemassa on pakko olla jotain perää tai hän on kovin kipeä ja minun pitäisi jotenkin kyetä auttamaan häntä. Vastuu lapsista ja myös eroa haluavan puolison elämästä ja hyvin voinnista ei lopu päivään kun ero päätöksen toinen sanoo. Kiitos hyvistä mielipiteistä ja kysymyksistä näiden kanssa on mukava jatkaa.
Olisitko kertonut mikä vaikuttaa tasapainottomalta tarinassa? On hyvä oppia muiden ajatuksista. Kierroksilla olen sen tiedän ja kukapa ei olisi alle 2kk tuon jälkeen? Juuri muutto menossa ja kaikki muu siihen liittyvä.
OK
- kerroit pohtineesi, onko miehesi narsisti, eli sinulla on tullut yli reagointi toisen käytökseen. Hän sanoi/teki noin... Onkohan hän henkisesti hyvin sairas? Eli kun tulee ongelmia, niin lähdetään hakemaan vastausta mielikuvituksen avulla.
- kun toiselta tulee kommentti, niin otat sen oikeana vaihtoehtona... Olenko minä henkisesti hyvin sairas.
- lisäksi se mitä työkaverisi kertoo uhrautuvaisuudestasi ei mahdu kategoriaan "normaali" vaikka se tarkoittaakin sitä, että sinua pidetään hyvänä ihmisenä.
Tekstistäsi kuultaa läpi ihminen, joka ei ole sinut itsensä kanssa. Nytkin halusit tietää minulta, miksi ajattelen noin, siinä missä valtaosa olisi vain jättänyt noteeraamatta koko viestin.
Ei mikään huono asia, sillä se tarkoittaa sinun olevan kykenevä tekemään töitä itseäsi varten ja pystyt kohtaamaan oman itsesi.
Tuskin sinulle olisi haittaakaan, jos kävisit esim. 5 kertaa terapeutilla ja pohtisitte lapsuuden merkitystä toimintmalleihisi, uran valintaan jne.
Olen hakeutunut psysh:lle ja pidän sitä oikein hyvänä asiana. ps. olen hoitaja.