...ei olisi käynytkään niin kuin sittemin kävikin????? Minä muistelen kokonaista lapsuuteni ja nuoruuteni kylää ja sen aikaisia ihmisiä, jotka sieltä pikkuruisesta kylästäni tunsin ja tiesin, jos en niinkään henkilökohtaisemmin tuntenutkaan kuin ns. mutkan kautta eli ystävien/naapurien kautta. Minun elämääni vaikutti aikoinaan muuttaminen pois koko kylästä tänne, jossa nyt asun, ja olen asunut miltei 40 vuotta.
Itse ajattelen tässä jo 50 iän ylittäneenä useinkin menneitä tapahtumia ja niitä menneen elämän kuvioissa mukana olleita ihmisiä, joista osa on vieläkin kukin missäkin päin maailmaa, ja osa siellä, missä itsekkin olin kerran. Mutta en tiedä likipitäenkään, kuinka näillä ns.menneen elämäni ihmisillä nykyisin elo kulkevi, ja millaisia ihmissuhteita heillä on nykypäivänä, ja mitä he tekevät tänä päivänä esim. työkseen vai ovatko kenties millaisissa elämäntilanteissaan. Joskus kun aikaa on, ja mieleeni vaan tupsahtaa kuka milloinkin sen aikaisista kotikyläni henkilöistä. Osa on jo porukasta siirtynyt ajasta iäisyyteenkiin, mutta tuotakin porukkaa voi olla enemmänkin kuin mitä on minun korviini tullut tietoon.
Harvoin on enää menneinä vuosikymmeninä tullut edes ajeltua entisen kotikylän raitin lävitse katsellen vain tien varrella olevia taloja ja rakennuksia, joista enää osa on niitä sen aikaisia, kun minä kylällä asuin ja elin. Uusia taloja ja uusia perheitä ihmisineen on tullut tilalle tai sitten joukossa saattaapi olla esim. jokin entinen kansakoulun luokkatoveri, jolla on oma perhe jne. omine läheisineen.
Tiedän kyllä vieläkin kylällä asuvasta entisestä naapurin likasta, jolle vaan pitäisi jaksaa kirjoittaa pitkä kirje, mutta olen vain aina siirtänyt senkin toteuttamista mukamas omien elämisen kuvioiden ja ns. kiireiden vuoksi.
Onkohan tämä niitä ns. esivanhuuden oireita, kun aikoja entisiä jään joskus funtsimaan??
Olisi vaan mielenkiintoista nähdä kaikki lapsuuden aikani kansakoulukaverini yhdellä kertaa ja tämän ikäisenä! Olisi mielenkiintoista kokea, että tunnistaisinko enää ketään heistä?!:)
Itse ajattelen tässä jo 50 iän ylittäneenä useinkin menneitä tapahtumia ja niitä menneen elämän kuvioissa mukana olleita ihmisiä, joista osa on vieläkin kukin missäkin päin maailmaa, ja osa siellä, missä itsekkin olin kerran. Mutta en tiedä likipitäenkään, kuinka näillä ns.menneen elämäni ihmisillä nykyisin elo kulkevi, ja millaisia ihmissuhteita heillä on nykypäivänä, ja mitä he tekevät tänä päivänä esim. työkseen vai ovatko kenties millaisissa elämäntilanteissaan. Joskus kun aikaa on, ja mieleeni vaan tupsahtaa kuka milloinkin sen aikaisista kotikyläni henkilöistä. Osa on jo porukasta siirtynyt ajasta iäisyyteenkiin, mutta tuotakin porukkaa voi olla enemmänkin kuin mitä on minun korviini tullut tietoon.
Harvoin on enää menneinä vuosikymmeninä tullut edes ajeltua entisen kotikylän raitin lävitse katsellen vain tien varrella olevia taloja ja rakennuksia, joista enää osa on niitä sen aikaisia, kun minä kylällä asuin ja elin. Uusia taloja ja uusia perheitä ihmisineen on tullut tilalle tai sitten joukossa saattaapi olla esim. jokin entinen kansakoulun luokkatoveri, jolla on oma perhe jne. omine läheisineen.
Tiedän kyllä vieläkin kylällä asuvasta entisestä naapurin likasta, jolle vaan pitäisi jaksaa kirjoittaa pitkä kirje, mutta olen vain aina siirtänyt senkin toteuttamista mukamas omien elämisen kuvioiden ja ns. kiireiden vuoksi.
Onkohan tämä niitä ns. esivanhuuden oireita, kun aikoja entisiä jään joskus funtsimaan??
Olisi vaan mielenkiintoista nähdä kaikki lapsuuden aikani kansakoulukaverini yhdellä kertaa ja tämän ikäisenä! Olisi mielenkiintoista kokea, että tunnistaisinko enää ketään heistä?!:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joop.
Takahikiä on väkiselläkin aina välillä mielessä, kesämökki siellä vieläkin. Tosiasia, sieltä lähti ne, jotka pystyivät. Säälittävää katella peräkammarinpoikia, puliukkoja, työttömiä, siis kaikki ne, jotka ei muutenkaan pentunakaan olleet mitään "bestiksiä", ne jäi sinne. Suurinta osaa yhditää muuten kansalaiskoulu keskenään. Suuri osa työttöminä, osa raatovainiolla, osa sairaseläkkeellä.
Eipä juuri kiinnosta kyläläiset, ihan muutamien kanssa satunnaisesti tekemisissä, rajanaapurin kanssa ollut jonkun vuosikymmenen rajariidat päällä jne.
Alkuperäisistä asukkaista, siis omista kaveeista ja luokkakavereistä jäljellä vain muutamia tutunpia, eipä olla paljoa oltu tekemisissä kymmeniin vuosiin. Kunnan väkiluku on toki kaksinkertaistunut. Alkuperäisten asukkaitten tilalle tullut vahva lestaatiolaispolpulaatio. Alunperin, kansakoulussa ei ollut ensimmäistäkään, nyt tietääkseni jo nelinumeroinen luku, lisääntyvät kuin pupujussit ja täyttävät maan, sekä vetävät kunnnan sosiaalimenot kaiketi maan kärkikaartiin.
Maisemat menneet perssiiiksi parin potunviljelijän toimesta. Keskusta näivettynyt, net jotka töissä, se kunnalla tai sitten kulkevat muualla. Tontit halpoja, sopivia lestaatiolaisille. Kunnan kannattavin ja kai yleisin pisnes nykyään on pirttiviljely.
Erittäin vähän tekemisissä Hikiäläisten kanssa, net oikeasti on järjestään juntteja. Ne muutama asiallisempi, niitten kanssa oltu tekemisissä koko ajan, satunnaisesti, mutta hyvässä hengessä. Nostalgiaa joskus olisi, mutta eipä siinä tarvitse kuin avata silmänsä ja katsoa ympärilleen, kyllä se nopeasti menee ohi se fiilis.
Iteasiassa enenpi tuttuja ja kavereita kertynyt maailmalta, vähän sieltä ja täältä. Vaikkei usein nähdäkkään, yhteydet säilyneet hämmästyttävänkin hyvin, ihan alkuaikojen opiskelukavereista lähtien. Meillä enenpi yhteistä kuin Hikiän nykyisten asukkaitten kanssa. Käyn mä kesälomalla joskus osulassa hakemass tupakkaa, lenkkimakkaraa ja keskikaljaa. Siellä liian suuri todennäköisyys törmätä mulkvisteihin, koitan käydä mieluummin jossain muualla.
Rajariita muuten etenee kiintoisasti, Toinen veljeksistä erotettu Lions klupista ja toinen maamiesseurasta ja kiltasta, meitsillä viimein taas ollut rauhallisempaa :DDD
Net elää siellä kuin keskiajalla tai pullossa. Hyvin kapea maailman kokemus, hyvin vähän yleensä mitään kokemusta. Kylän paras tietotoimisto oli ennen Shellinpaari, nyttemmin sekin on lopetettu, tilalla pari kylmää asemaa. Kylän ukotkaan ei enää juorua keskenään, ne kattoo telkkarista piirrettyjä ja sairastavat eturauhassyöpää.
Katkeraako tilitystäkö meitsiltäkö? No ei ollut, toi oli faktinen empiirinen analyysi kotikylän nykytilanteesta.
=DW=
Miten sinulla voi olla rajariita jonkun kanssa? Noin ystävällinen ja kohtelias ihminen...
Oiskohan se naapuri typerys?
Siellä missä =DW= siellä ainainen rajariita. Ei tarvitse hakea esimerkkiä Hikiältä saakka. Riittää kun vilkaisee 50 ja etenkin 60 palstoja.
Netissä vaan näkymättömämpi se raja-aita.
Jotta ei tarvitse edes arvata kuka pysty-apina-sierain aiheuttaa ne riidat.
?
Ei kylläkään mennyt tajuntaan, mitä ihmeen rajariitoja netissä muka on. Vapaita keskustelufoorumeita.
Niittimiina on kyllä hankala, mutta ei varsinaisesti aiheuta riitaa, se on vaan turhautunut ja ilkeä noin luonteeltaan. Lisäksi taitaa olla vaihdevuodetkin.
=DW=
Muutin 11 vuotta sitten kotikylääni ja syntymäkotiini. Kirjoittelen omassa nuoruuteni omasta huoneessani, joka on nyt kirjastohuoneena. Mun kotikyläni on rakennustensa osalta kokolailla entisellään. Jonkun verran on tullut uusia taloja, mutta valtaosa rakennuskannasta on vanhoja, joita nyt kovasti remontoidaan. Ennen sotia rakennetut mökit ovat enimmäkseen kesämökkikäytössä.
Tunsin aikoinaan kaikki kylän taajama-alueella asuvat ihmiset. Nyt entuudestaan tuttuja kyläläisiä löytyy lähinnä eläkeikäisistä. Suurin osa asukkaista on muualta tulleita, onneksi. Uudet ihmiset tuovat uusia tuulia kylän elämään ja remontoivat innokkaasti rakennuksia. Ikänsä paikkakunnalla asuneet antavat pihapiirinsä ja talojensa ränsistyä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään vanhat koulukaverit. Mitä puhuttavaa on jonkun 45-50 vuoden takaisen lapsuuskaverin kanssa? Mä en ainakaan muista kansakoulusta mitään oikein muuta kuin lukutaidon. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat melkeimpä kokonaan uusiksi ihmisiksi. Kansakoulukavereiden kokoontuminen olisi käytännössä täysin tuntemattomien ihmisten kohtaaminen. Yks vanha oppikoulukaveri on nykyään erittäin hyvä ystäväni. Kouluaikoina liikuimme ihan eri porukoissa ja olimme kiinnostuneita täysin eri asioista. Nyt meillä on yhdessä aina hauskaa ja paljon molempia kiinnostavaa puhuttavaa.
Lapsuuden ja nuoruuden vietin korven keskellä 56- ja 70-luvuilla. Parhaimmillaan nousi 35 savua ja nuorta väkeä oli paljon. Kylä oli laaja ja talot noin 15 kilometrin säteellä. Vieläkin tulee mieleen ne perjantai-illat maitolaiturilla kun sisareni kanssa lähdimme heti kun tulimme linja-autolla kotiin kirkonkylästä. Olimme viikot asuntolassa ja sitten viikonlopuksi kotiin ja syötyämme läksimme raitille tapamaan väkeä. Sinne sitten alkoi kokoontua porukaa. Toisinaan pelasimme lentopalloa vanhalla koululla, varsinkin niillä iäkkäimmillä pojilla oli viinaksiakin jossain mukana.
Ihan kilttejä me oltiin, varsinkin tytöt eivät silloin juoneet ja tupakkaa kyllä maisteltiin. Vietettiin aikaa rannoilla ja me tytöt istuskeltiin poikien autoissa ja ajeltiin ympäri paikkakuntaa. Tytöillä ei silloin ollut autoja ja ajokortteja niin kuin nykyään. Sieltähän me sitten sisareni kanssa tulevat puolisotkin löysimme.
Kylä on sen varran syrjässä, noin 40 km taajamasta, että sinne ei ole tullut pysyvää asutusta ja uusia taloja. On kaksi kaunista järveä ja kesällä siellä on paljon mökkiläisiä. Talvella asuu enää muutama pariskunta ja niitä peräkammaripoikia siellä sun täällä lapsuuden mökeissään.
Ihan surulliselta tuntuu kun miltei kaikki senaikaiset nuoret aikuiset tai keski-ikäiset juuri elämänsä kukoistusta elävät ihmiset, kuten omat vanhemmat ovat jo kuolleet. Vain pari on enää elossa. Ja tätä minunkin ikäluokkaa, hieman alle 60 vuotta, on paljon jo ajasta poistunut.
Nopeasti soljuu ihmiselo. Eihän tuosta ole kauaa, kun oltiin nuoria! Enää kai neljännes tai parhaillaan kolmannes on vuosistani jäljellä.
Lapsellisuus on ainakin ennallaan kotipaikkakunnalla.
Koulukiusaaja sinnittelee kaverien kanssa vaikka he miten rasittavia.
ihana kipale
http://www.youtube.com/watch?v=ihehnScIsb8
No eipä todellakaan. Ei siinä miljöössä tai elämänmuodossa ollut mitään tulevaisuutta eikä siellä kukaan enää sitä jatka. Nykyinen väki niillä tienoin käy töissä läheisessä taajamassa, jos nyt kaikkien irtisanomisten jälkeen töitä on sielläkään, ja sitten nukkumassa noissa lapsuuden maisemissa.
Väki on vaihtunut siellä, lapsuusaikaiset kaverit levinneet ympäri maailmaa, sananmukaisesti useammalle mantereelle. Meidän perhe aloitti tuon poismuuton, koska meillä ei ollut sellaisia juuria jotka olisivat pidätelleet, mutta seuraajia tuli nopeasti perässä. Ne, jotka jäivät, olivat jo tuolloin vanhoja ja nyt jo aikoja sitten kuolleita.