Metsästysviettisen koiran koulutus?

Hyvin onnistuu. Rajat sekä se kannattavuus (motivointi) tehdä jotain. Normaalisti oppii, eikä muuten "metsästysrotu" ole metsästyskoira, ellei sillä ole siihen taipumusta ja sitä siihen kouluteta...aina ei silloinkaan tule metsästyskoiraa..

Samaa oppimiskaavaa noudattaa, joskin siitä motivaatiosta ja sen ylläpidosta pitää huolehtia, sekä löytää se mielekäs tekeminen.

Vieteistähän ei vielä tiedä, mutta taipumuksen voi huomioida. Vietteihin voi hyvin vaikuttaa/ohjata, kun koira tulee pennusta alkaen.

Laumaviettiä, johtajuutta ja johdonmukaisuutta. Harvemmin metsästyskoiraa makupalat kiinnostaa, jos on "vietissään" esim. ulkona irti. Ja kannattaa myös muistaa, että yrittää toimia aina niin, ettei koira edes saisi mahdollisuutta tehdä vääriä asioita, joista pääsee vahvistumaan. Mun resepti :)

Jeps. Sen vietin olemassaolo on todella syytä tiedostaa, ja toimia jo pentuna siten, että olettaa sen olevan kova. Erityisesti luoksetuloon tilanteessa kuin tilanteessa panostusta, sekä pysähtymiseen käskystä. Ja oman käsitykseni mukaan siihen auttaa se, että siitä todellakin palkitaan Kun riistavietti herää joskus puolen vuoden iässä, se todellakin karkaa helposti käsistä. Jo ennen sitä pitää opetella tuntemaan "varoitusmerkit". Ainakin meillä on riistavietti niin kova, että sitä ei millään nameilla voiteta. Siinä vaiheessa, kun on vastakkain se riista ja makkara, niin riista vie kyllä voiton satanolla. Meillä ei siis ole mikään kauas irtoava koira, eikä ajava, joten ongelma ei ole paha. Se kun pysähtyy siinä vaiheessa niille sijoilleen, kun se riista pyrähtää lentoon. Toki sitä viettiä on koulutuksella jalostettukin, Siitä huolimatta, että en metsästä. Koira vaan saa noista metsästysharjoituksista sitä tekemistä, joka tekee sen onnelliseksi.

Riistavietti on todella varmaankin vaikein saada täysin "kuriin". Joku kova paimennusvietti, sitä on helppo kouluttaa, ja mahdollisuuksia on rajattomasti. Kyllä se toimintamalli juurtuu, kun pari päivää istuu jossain vilkaasti liikennöidyn kadun varrella, ja puuttuu jokaiseen tilanteeseen, jossa koira edes haaveilee mistään yrityksestäkään esimerkiksi takaa-ajoihin. Samoin puolustus ja vartiointi. Treenausmahdollisuuksia on paljon. Tilanteisiin on usein myös paljon helpompi varautua. Riista sen sijaan ei juuri reiteistään ilmoittele, ja se pupu singahtaa liikkeelle missä tahansa. Ja siinä vaiheessa, kun ajo on käynnissä, pitää olla kova tottelevaisuus koiralla, jotta sen saa pysähtymään. Sama muidenkin jaloillaan juoksevien otusten ajossa, ne tuppaa menemään lujaa etenpäin, ja koira innosta pinkeänä ihan yhtä lujaa perässä. Tähän ei millään avainnipuilla ja suhautuspulloila pysty puuttumaan. Kolinapurkit ja muutkin on varmasti käytännössä aika heiveröistä kamaa näissä tilanteissa. Siinä vaiheessa, kun olet saanut sen purkin käteesi, ja nakkaat, on koira pahimmillaan jo horisontissa. Vain haukku kuuluu etääntyvän johonkin.

Metsästyskoiran (ja riistaviettisen) kanssa kannattaakin panostaa juuri ohjaajan ja koiran väliseen suhteeseen, muutama perustottelevaisuushomma niin varmaksi, kuin sen ikinä voi varmaksi saada, mutta siltikin pitää mielessä, että joskus, juuri sillä hetkellä kun sitä vähiten osaa odottaa, voi koira ottaa jalat alleen. Omani teki (sekarotuinen, riistaviettinen) sen kahdesti 13 vuoden aikana. Muuten niin mahdottoman tottelevainen ja lähelläpysyvä otus kuin olla voi. Mutta yllätti siis kuitenkin. Enkä ikipäivänä enää ota kovin riistaviettistä koiraa, jonka vietti vie nimenomaan tuonne ajoille. Tuollainen ylösajava riistavietti, se on helppo nakki. Mutta se koira, joka todellakin irtoaa viettinsä viemänä, niin ei ikinä. NUo kaksi säikähdystä riittivät minulle. Niiden välissä oli kyllä monta vuotta, eli ei tiuhaan toistunut. Mutta kuitenkin, yksikin reissu riittää.

Saksalaisen seisojauroksen kanssa pari vuotta telmineenä kannustaisin aloittajaa ottamaan pennun heti alkuun hanskaan ja panostamaan koiran hallintaan. Se onnistuu parhaiten kun ulkoilee koiran kanssa pennusta lähtien paljon vapaana metsässä missä on paljon kiihottavia tuoksuja. Opettaisin sen tulemaan luokse ja stoppaamaan ehdottomasti. Nuo kannattaa palkkaamalla ehdollistaa heti pennun kotiin saatuaan. Aina kehut ja silloin tällöin nakin pala - siitä sitten ruuvia tiukemmalle tuossa 4-6kk iässä jolloin nämä kaksi asiaa vaaditaan eikä niistä joka kerta enää palkata. Näin sulla on 1 vuotiaana koira jonka kanssa on mukava elää vaikka se alkaa itsenäistyä ja kokeilla rajojaan. Kovuus ja riistaviettisyys tekee koirasta usein myös helpon koulutettavan, se kestää myös komentamista ja tykkää totella isäntää/emäntää jonka kanssa saa kulkea pitkin metsiä.

Jokainen koira oppii "normaalit käskyt", miten se niitä missäkin tilanteessa noudattaa onkin jo toinen juttu.
Riistaviettiä on niin montaa eri tasoa kuin on koiriakin. Joitakin riistaviettisiä pystyy hallitsemaan hyvinkin, toisia huonommin. Ketjussa on ollut hyviä neuvoja ja ohjeita, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Ja samalla varautua siihen että ne ei toimi. ;) Riippuu niin paljon koirasta ja kouluttajasta.
Meidän sälli oli jo pikkupentuna niin maailmanvalloittaja-ainesta että se viis veisas jos omistaja katosi näkyvistä. Häntä pystyssä tultiin oman aikataulun mukaan takaisin tohkeissaan "kertomaan" mitä kaikkea oli nähnyt!

Joo itselleni kaikkein haastavin pala kouluttaa oli ensimmäinen koirani , joka on siperianhysky. Aivan sen rotuiset koirat ovat vetokoiria , niin minäkin ajattelin pentua hankkiessani , että tuon kanssa on sitten muutaman vuoden päästä mukava pyöräillä pitkiäkin lenkkejä. Edes kasvattaja ei koskaan maininnut , että sini juoksee halutessaan jäniksen kiinni . Ja lukemani perusteella Sinin olisi pitänyt pystyä oppimaan olemaan pihassa irti. No naapuri vain vitsaili , että kyllä se pihassa pysyy , mutta Sinin piha on vaan 30km2 kanttiinsa =D joten ei koulutus aina tepsi . Varsinkin jos koira ei ole jalostettu miellyttämään.

Meillä koirana shiba inu, jolla sanotaan olevan erittäin voimakas metsästysvietti eikä siksi suositella pidettävän irti. Ei karkaile, jotenkin kai ollaan saatu se koulutettua pois vietistä.

Meillä ei ajokoiramix koskaan voinut olla vapaana esim. omalla pihalla. Ajovietti oli ihan järkyttävä, kerranpa hyppäs matalasta ikkunasta nuoruusvuosinaan hajun perässä! Aikuistuminen äijällä kesti ehkä vähän tavallista pidempään, n. 3v. hieman rauhottui ja tuli tolkkua :)
Tosi vaikeeta oli motivointi, koska tällä ei mitkään lelut toimineet, enkä ole koskaan kovin innokas makupaloilla kouluttaja ollut.. Varmaankin tästä syystä osa kokee metsästysrodut "tyhmiksi"? Kehuilla ja taputuksilla mentiin, poitsu rakasti juoksemista ja siinä kolmen vuoden iässä kun hieman rauhottui, alkoi ne yhteiset juosemiset sujumaan hienosti (nätisti vierellä hihnassa sen kummemmin vetämättä) Noin 5v. tää teki "näennäisiä karkauksia", sujahti jalkojen välistä ulos jos suinkin kerkes, kävi portilla pissalla ja jolkotteli takasin sisälle. Tähän oppi sillä että oli jotain toosi hyvää makkaraa ovelta sisälle.
Narttuihin reagoi erittäin voimakkaasti, ei syönyt ja ravas ympäriins itkien.
Mutta siis, luoksetulo, paikka ja seis on varmasti ne tärkeimmät käskyt. Hyvä suhde koiraan, paljon yhteisiä puuhia ja liikuntaa ja sen oikean motivointitavan löytäminen :)

Minulla on sekarotuinen (seefferiä osa) koira ja on todella saalis vietteinen, kuljen sen kanssa metsässä ja annan sen olla vapaana koska se ei katoa mihinkään , pysyy aina lähellä ja jos lähtee niin jonkun rusakon perään mutta tulee aikanaan takaisin samaan paikkaan mistä se lähtikin. Koira täyttää nyt 7v. tottelevainen rescue koira, on oikea timantti kun sen oikeen kouluttaa.se on minulla kiinni kun laki sitä vaatii mutta kun on paikka ja aika päästää se vapaaksi niin päästän koska se nauttii siitä ja siitä ei ole harmia kenellekkään, toiset koirat sitä ei kiinnosta ja ihmisetkin jättää rauhaan ainoa mikä kiinnostaa on minä ja riistat, parempaa en voisi toivoa. kaikki koirat tulee kouluttaa edes pakolliset käskyt että sen kanssa voi elää ja nauttia:)