Sielunkumppani tai kaksoisliekki

olen nainen, ja tämä voisi olla minun kirjoittama.

loistava teksti!

pelkään tosin itseäni koska kyseisen sielunkumppani X on aamusta iltaan sekä illasta aamuun päässäni..

en tiedä hänen mielipidettään asiasta.

Sama tunne, olen mies. Voin sanoa, että vuodenkaan päästä tuo tunne ei ole laantunut, eikä tilanne muuttunut mihinkään. Toivottavasti kumpikaan meistä ei kaipaa yhtään enempää, se voisi pilata kaiken.

Kiva, tännehän on tullut vastauksia.... hei haaveilija ja muut samassa veneessä keikkujat, oletteko siis molemmat tietoisia toistenne tuntemuksista ja miten asia tuli esille? Kannattaako tällaisia tunteita ensinnäkään tunnustaa ellei ole varma että toinen tuntee samoin?

Omalta osaltani tunne varmistuu koko ajan, tämä mies on toinen puoliskoni, tavalla tai toisella, miksi? Miksi juuri nyt...

Tunteet menevät vuoristorataa; välillä sydämeni särkyy, kun tajuan etten voi olla häntä niin lähellä kuin minun "kuuluisi" ja kuitenkin seuraavana hetkenä voisin hyppiä ILOsta kun vain näen hänen tutun hahmonsa kulkevan ohitseni tai läheltäni. Joka päivä odotan näitä hetkiä, minusta on ihana nähdä hänet!

Itse olen tunnustanut. Toinen ei tuntenut samoin -ei ainakaan kertonut. Nyt sit vaan ollaan ja haaveillaan. Yhteys ei hävinnyt -Onneksi minnekään ja ihanaa et kuuluu elämääni edelleen edes näin.

Minulla toimi juuri näin niin kauan kuin olimme molemmat tahoillamme sitoutuneita. Tätä jatkui puolisen vuotta. Sitten tämä nainen erosi (oli avoliitossa) ja näiden asioiden merkitys muuttui jotenkin. Ilmeisesti tilanteen dynamiikka meni mahdottomaksi tai tunteet löivät liikaa peliin tai jotain. En tiedä, koska vaikka puhuimme paljon, tämä meidän välinen suhde tai mikä se nyt olikin, on aina ollut tabu. Kumpikaan ei sitä varmasti kiellä, mutta siitä ei voi puhua.

Yhtä kaikki, yhtäkkiä kaikki kääntyi päälaelleen, huomasin että hän alkoi vältellä kohtaamista minun kanssa ja välimme ovat nyt aika kylmät - vain pakolliset asiat hoidetaan (olemme samassa työpaikassa) mutta ei jälkeäkään siitä yhteydestä joka vielä pari kuukautta sitten vallitsi.

Ehkä tämä on sitten esimerkki tilanteesta, jossa toinen haluaakin enemmän, mutta koska ei voi sitä saada, katkaisee välit kokonaan. Helpottaisi kuitenkin jos edes tietäisi, nyt tuntuu siltä, että osa sydämestä on revitty pois.

...sen verran kokemusta ..asiasta , meneepä aika eteenpäin , niin huomaat eittei se niin ylimaallista sitten ollutkaan , alkuhuumaa , sorry...

Oli juuri tuollainen ylimaallinen yhteys pitkän aikaa, mutta sitten minä olin se joka ihastui pahemmin ja tyttö perääntyi. Huomasin, että kun se meni yksipuoliseksi eli minä yritin saada yhteyden takaisin ja toinen oli selvästi vaivaantunut niin karisi aika nopeasti se ylimaallisuus. Parin kuukauden päästä oltiin moikkailuväleissä, ei sen enempää, ihan niin kuin koko asiaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Aika sen paransi itsenikin kohdalla, nyt se koko vaihe tuntuu ihan vaan unelta..hassua katsoa samaa ihmistä nyt, jotenkin epätodellista että sellaista on koskaan ollut.

minulla se on kadoksissa jota etsin pitkin poikin jotta löydän sen.olen 8 vuoden suhteessa ja nään paljon unia.olen aina nähnyt.näin unen jossa joku tuntematon mies sanoi rakastavansa minua vaikka oli pari päivää nähnyt minut.heräsin itkin vuolaasti.kyyneleet tulivat väkisin silmille.oli aivan ensimmäinen kerta eläissään ku koin tälläisen.muistelin unta pitkään kunnes se tavallaan jäi.tapasin töissä pari kertaa nuoren mies henkilön.ajattelin sen olevan jännä mutta muuten en pahemmin miettinyt.kun tuli ensimmäinen kerta että työskentelimme yhdessä töissä ni emme puhuneet mitään kunnes itse aukasin suun ja puhuimme milloin mistäkin.aloin yhtä äkkiä huomaamaan jotain mielenkiintoista siitä mutta se loppu mikä teki kaikesta huumavan oli kun minun piti päästää se kotia.menin hänen luo ja katsoin silmiin ja kysyin joko sinun olisi aika lähetä pois?kunnes se katsoi minuun ja hymyili ja sanoi joo voisin lähteä.silloin minut valtasi mahtava voima joka lähti päästä menevän alas.aivan ensimmäinen kerta tämäkin.katsoi takasin ja hymyilin takaisin.tunne oli aivan uskomaton.tunne jota ei voi sanoin kuvailla.menin hänen taakseen ja tunne jatkui vähän lievemmin mutta kokanaisuudessaan hyvin jännittyneiden.aivan ku joku olisi ottanut minun kehoni haltuun.tämä nuori mies henkilö poistui enkä ole häntä sen kummemmin nähnyt.mutta etsin häntä.hän tulee uniini kun kovasti pyydän mutta unissa tila on neutraalinen ja hän on sanonut että emme voi tehdä mitään ku olen suhteessa.toisaalta olen ajatellut että hyvä että hän ei tule eteeni elämässä jotta ei nykyinen suhteeni kärsi.koska tunne oli voimakas ni se voisi viedä mennessään

Tuttua, molemmilla piiitkä vakava liitto omilla tahoillaan. Meni ensin varmaan vuosi ellei toinenkin siinä toisiamme killittäessä ja vilkuillen, aina sama tunne kävi sisällä toisen nähdessä, hurr... Minä, nainen, otin sitten kerran asian puheeksi ts tunnustin pitäväni hänestä. Se tunne oli käynyt sisälläni liian isoksi ja kun toinen osapuoli alkoi pienentämään ja pienentämään "piiriään" tullen koko ajan lähemmäksi ja tutummaksi ja teki itseään tykö koko ajan vain enemmän. Hän tunsi samoin. Hän, mies, itseasiassa otti tämän seikan esille, mitenkään emme keksineet miten me voidaan tuntea näin. Olemmeko toistemme kohtalot, miksi nyt elämässämme me kohtasimme vaikka molemilla on jo se Oikea, mikä tämän tarkoitus on,miten tämä ratkaistaan. Vai onko tämä vain intohimoisen järisyttävää hulluutta vailla järkeä, vailla iänikuista loppua.

Kerron, että tarina jatkuu, jatkaa omaa elämäänsä meistä välittämättä. Tunne pinttynyt kytee koko ajan, olen varma, että muutkin sen ovat huomanneet, mikseivät ole mitään sanoneet..en tiedä. Meidän välillä on kuin näkymätön side, yhteys, tietoisuus toisesta on katkeran suloista, se vaikuttaa mieleen, henkisesti ja fyysisesti.

Minusta nämä tarinat kuulostavat ihan täysin tavalliselta ihastumiselta.

Samaa tunnetta, toki se voi tulla ja ilmentyä eri tavoin, joskus iskee, joskus hiipii huomaamatta.

Ei niissä tunteissa mikään todista että olisi kyseessä joku ylimaallinen "oikea" henkilö. Saati että se toinen tuntisi mitään samanlaista, vaikka tulkitsisi niin omien voimakkaiden fiilisten läpi.

Ainoastaan sitten kun tutustuu toiseen kunnolla, oppiit untemaan ja syntyy luottamusta, voi henkilö osoittautua "sielunkumppaniksi", eli samankaltaiseksi ihmiseksi, jonka ajatukset kohtaavat omia, ja jonka kanssa synkkaa tai mahdollisesti löytyy jopa kipinää, kemiaa, sitä mitä kutsutaan rakastumiseksi.

Ilman henkilön todellista tuntemista, ihastuminen ja "kaksoisliekki"- fiilikset ovat pohjimmiltaan täysin itsekkäitä oman navan ympärillä pyöriviä tuntemuksia, jotka eivät pohjaudu mihinkään todelliseen ajatellen sitä toista henkilöä oikeana, inhimillisenä ihmisenä. Oli sitten toisella tuntemuksia tai ei.

Olen tämän ketjun aloittaja. Täällä näyttää tulleen aika paljon kommentteja puolesta ja vastaan ns. sielunkumppani-teoriasta. Päivitystä omaan tilanteeseen, kirjoituksesta on aikaa kohta puolisen vuotta, ja kesän aikana olin melkein kolmisen kuukautta näkemättä kyseistä ihmistä. Nyt syksyn tullen taas arkikohtaamisia piisaa. Viime kevät meni tunnetta ihmetellessä, ja selkeää välttelyä oli ilmassa, omalta osalta ainakin sen takia, että minusta taisi alkaa näkyä, että tässä on joku juttu meneillään, mitä ei saisi olla...=(
Toinen osapuolikin vältteli, todella selkeästi varsinkin silloin kun muita oli läsnä.

Tavallaan kesän koittaessa jouduin tekemään "surutyötä" tämän asian kanssa ja nielmään pettymyksen, ikävän ja loukkaantumisenkin tunteet joita tuli tästä välttelystä. Tein vakaan päätöksen ja olen myös pyytänyt apua (ylhäältä) siihen että nämä liian intensiiviset ja voimakkaat tunteet menisivät pois. En enää "nauttinut" ihastuksen tunteesta, vaan tunne alkoi olla mahdoton kestää ja tuntui todella energiaasyövältä ja liian rankalta. (joku voi olla sitä mieltä että kärsin ns. limerenssistä, mutta minusta tämä ei ole sitä, en ole pakkomielteinen, ja olen oikeasti tosi onnellinen omassa suhteessani.)

Tähän voin vain todeta epäilijöille, jotka ovat sitä mieltä että kyllä se "ihastus " haihtuu muutaman kuukauden päästä, että ei haihtunut tunne, joka on jotain enemmän kuin biologiaan perustuvaa halua.

Aistin hänen läsnäolonsa, kun näen hänet, aika pysähtyy, hän on niin ihmeellinen, poikkeuksellinen; minun silmissäni.

Miten selviän taas tämän talven yli, on arvoitus, ei auttanut poissa silmistä, poissa mielestä... Tunteet ovat voimakkaat edelleen, nyt niihin on sekoittunut mukaan häivähdys surua siitä etten voi koskaan sulkea hänen kasvojaan käsieni väliin ja uppoutumaan hänen silmiinsä, jotka muuten eivät ole tästä maailmasta...; ) niin että sori vaan kun tulee näin pateettista tekstiä, mutta sen tämä ihmeellinen ihmisolento saa minussa aikaan. Kommentteja ja vertaistukea kaivataan! Sori, liian pitkä teksti, kiva jos jaksoit lukea..

jos eräs nainen työpaikallani ajattelisi minusta noin,olisin todella otettu,vaikka en ikinä häntä saisi itselleni,hetkeksikään.

Eiköhän kyseessä ole vain "fantasiarakkaus". Olet rakastunut mielikuvaasi jonka olet luonut mielessäsi tästä miehestä. Jos tuntisit miehen läpikotaisin niin se rakkauskin voisi hävitä.
Sielunkumppanuus on ihan potaskaa.

Aikaa on kulunut! Täällä podetaan sielunkumppanuusrakkautta edelleen. Kaikkinensa alkaa olla vuosi täynnä tätä ns. potaskaa tai fantasiaa....;)
Tapaamme lähes päivittäin vaihtelevalla menestyksellä, toisinaan vaan tervehtien, toisinaan pitempää jutellen.
Piinavasta tunnemöykystä on jalostunut jotain kaunista, kun keskustelemme, tuntuu että koko muu maailma katoaa ympäriltämme, olen tilantessa täysin läsnä ja täynnä rauhaa. En ole aiemmin kenenkään ihmisen kanssa voinut olla näin, tai kokenut tällaista hyväksyvää rauhan tunnetta.
Olen hieman eri mieltä kuin joku tuolla ylempänä; on tämä jotain muuta kuin "tavallista" ihastumista.
Olen täysin onnellinen omassa suhteessani ja varmasti hänkin omassaan, ja se ei tule muuttumaan.
Joskus vaan harmittaa kun ympärillämme on paljon häiriötekijöitä jotka keskeyttävät intensiivisen ihanat keskusteluhetkemme, ehkäpä aistien että tuossa on jotain joka on vaikeaa kestää.
Voi itku miten rakastan tuota ihmistä, ilman himoa, lempeydellä ja 100% hyväksynnällä....
Olipahan pakko kaivaa vanha ketju esille toivoen, että joku muukin haluaisi jakaa kokemustaan ja kertoa lisää sielunkumppanneistaan!

Onko teijän kaksoisliekit Suomesta vai jostain muualta?

Oi missä se sielun skumppani oikeen piileskelee..
Kaipaus olisi taas sisäisen nautinnon..

Heh :)

Hei Twinflame1 ja muut!

Minulla on ollut viime vuosina hyvin samanlaisia kokemuksia, jopa samoihin aikoihin kuin Twinflame1:lla...

En tiedä mistä tämä pari-, kaksoisliekki ja sielunkumppanien rypäs yhtäkkiä ilmaantui. Olen ollut kiinnostunut henkisistä asioista ja nuoresta, mutta samalla hyvin skeptinen... Olen jopa miettinyt, onko ilmiö selitettävissä vain tähtikuviolla (siis astrologisilla kuviolla kartalleni sillä hetkellä) vai onko kyseessä oikeasti joku elämää suurempi yhteys. Sillä hetkellä se kyllä tuntui siltä. Tosin olen huomannut, että näitä telepaattisia yhteyksiä voi olla melkein kenen kanssa tahansa (internet-aikakaudella kun on mahdollista jäljittää ja todentaa). Kasoisliekki- tai parisielukokemus tuntuu kyllä siirtyvän aina siihen ihmiseen, joka sillä kertaa on elämässä. Tämä viimeisin ei tosin ole minun puoleltani päättynyt, vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka toinen poisti minut tylysti elämästään. Tähän viimeiseen suhteeseen sopii myös parhaiten kaksoisliekki-kuvaus: Se ei ollut heti alkuun niin onnellinen tai intensiivinen, kuin tämän ihmisen kanssa, jonka tapasin muutamaa vuotta häntä aiemmin, jonka voisin kuvitella kaksoisliekiksi.

Telepaattinen yhteys oli kuitenkin heti olemassa, ja minulle tuli omituinen tunne, että luin tämän ihmisen ajatuksia heti ensi tapaamisesta lähtien. Ja hän on siis ulkomaalainen ja edustaa minulle ennestään täysin vierasta kulttuuria ja uskontoa, sekä tietysti "naimisissa" ja hänellä on pieni lapsi... ja toinenkin... Kummatkin ihmiset tulivat elämääni juuri silloin, kun heitä eniten tarvitsin. Mutta koska molemmat olivat varattuja, niin eihän homma tietysti johtanut mihinkään eikä siitä taaskaan kerran seurannut muuta kuin itkua ja "hampaidenkiristystä", niin kuin minulle jo aiemmin ennustettiin :'( Luulin, että olisin jo ollut niin kouliintunut aiemmista vaikeuksista ja pettymyksistä elämässä, että kestäisin, mutta mikään ei voi poistaa sitä tunnetta, kun juuri alat luottaa toiseen, ja sitten vedetään se matto taas kerran jalkojen alta ja siinä vaiheessa kyseessä ei ole enää pelkkä ihmissuhde, vaan myös ammatti ja toimeentulo, sekä sanoisinko vielä "intohimo" ja mahdollisuudet.

Ongelma ei ole pelkästään siinä, että minä koin tuon ihmisen parisieluksi, mutta arvatkaas vaan, kuinka moni muukin kokee samoin. Ensimmäisen miehen kohdalla aloin jo olla varma, että hänen kaksoisliekkinsä onkin hänen nykyinen tyttöystävänsä, jonka kanssa suhde oli suoraan sanottuna karmea ja siitä kärsivät kaikki läheiset. Siitä huolimatta eivät ole pystyneet eroamaan vaan palaavat aina yhteen. Vaikka tämä "suhde" tai tutustuminen tähän ihmiseen antoi minulle henkisellä tasolla erittäin paljon, tunsin myös paljon negatiivisia tunteita, joiden ei pitäisi kuulua parisielu- tai kaksoisliekkisuhteisiin? Ongelma kaikissa suhteissa on ollut vuorovaikutus tai sen täydellinen puute. (Ja olen siis itse vuorovaikutuksen asiantuntija, mutta täysin kyvytön tekemään asialle yhtään mitään?).

Vaikka tiesin jo alkuun, että toista samanlaista henkisen tason suhdetta, kuin tämän ensimmäisen miehen kanssa, ei tule enää koskaan ja tiesin tunteen ainutlaatuisuuden, oli minulla kuitenkin joku outo tunne johdatuksesta. Nämä kaksi miestä ovat siis työskennelleet samassa maassa. Tunsin myös vahvaa johdatusta silloin, kun yllättäen päädyin tapaamaan varsinkin tämän toisen miehen. Tämä "toinen" mies oli ikänsä puolesta paljon kypsempi ja aikuisempi kuin ensimmäinen, joka tuntui olevan täysin tunteidensa vietävissä. Ehkä siksi suhde ei alkanut niin rajusti?

Kun "suhde" sitten päättyi täysin yllättäen ja rajusti keväällä 2015, en olisi voinut ikinä kuvitella, että näin tapahtuisi, sillä aloin jo uskoa, että tämä ihminen pysyisi elämässäni jollain tasolla aina, vaikka olikin naimisissa - mikä ei edes koskaan ollut minulle ongelma, sillä minulle riitti pelkästään tieto siitä, että hän on elämässäni ja voimme olla yhteydessä. Suurempi ongelma ovat tämän miehen ympärillä pyörivät naiset, jotka juonittelevat ja tiuskivat, ja jotka aiheuttivat tämän tilanteen ylipäänsä. Vielä vähän tämän jälkeen (puoli vuotta tuntui ikuisuudelta) tapasin kuitenkin kolmannen miehen, jonka kanssa koen, että meillä on myös joku yhteys (en osaa varmaksi sanoa, kokeeko hän samoin, mutta joitain merkkejä on ollut). Omituista tässä on se, että olin jo tämän ensimmäisen miehen kohdalla nähnyt unta edellisestä elämästä, joka nyt tarkentui ja selventyi kun sain selville, että olemme olleet tämän "kolmannen" miehen kanssa aviopari tässä elämässä. Samaa sielunperhettä siis ollaan ainakin, sen kyllä tuntee.

Mutta miksi keskustelu ja vuorovaikutus on niin ylivoimaisen vaikeaa tässä elämässä? Mitä järkeä on inkarnoitua maan päälle, jos mitään ei tapahdu fyysisessä muodossa? Olen kokenut jo itse olevani vuosia täysin valmis (enkä pelkästään valmis vaan superturhautunut odottelemiseen ja siihen, että mikään ei elämässä toimi, kun ei ole oikeita ihmisiä ympärillä). Minulla on myös vahva tunne, että "uusia miehiä" ei ole elämään enää tulossa.

Koska tila loppui :D niin haluan linkata vielä tämän artikkelin, joka selkeytti ainakin mulle asioita melko paljon

http://luxonia.com/viestit/108-max-ja-lana/4888-112015-miksi-kaksoisliekkisuhteeni-ei-toimi

Ihan suoraan ja rehellisesti sanottuna tuntuu kyllä siltä, että mun "tehtävä" tai "tarkoitus" on olla tässä maailmankaikkeudessa vain pelkkä "kynnysmatto tai ponnahduslauta", jota käytetään röyhkeästi hyväksi niin, että nämä "parisielut" sitten pystyvät kasvamaan henkisesti ja olemaan vieläkin onnellisempia yhdessä ja jakamaan sitä hyväänsä muille - siis kaikille muille paitsi juuri minulle, koska minuthan törkätään hyväksikäytön jälkeen aina törkeästi sivuun, niin ettei minulla ole edes mahdollisuutta puolustautua. Sama toistunut jo useasti useamman pariskunnan taholta, eikä asiaa ole mahdollista välttää, koska se tapahtuu juuri henkisellä tasolla :'(

Onko kellään samanlaisia kokemuksia?

Minä sain sielunkumppanini, mutta en kestänyt olla hänestä viikkoja erossa. Se oli liian tuskalista. Hänelle puolestaan erot olivat helppoja ja hän alkoi muutenkin jo muutaman kuukauden kuluttua kohdella minua itsestäänselvyytenä. Kun yritin kertoa mitä se minusta tuntui, hän katkaisi minuun yhteyden kokonaan. Kuvitelmaa siis ilmeisesti vaan minun puoleltani?

Kaksoisliekki on välillä taivaallista ja sitten todellista helvettiä. Et voi hallita tunteita. Varaudu siihen että henki voi mennä. Sydän särkyä. Yms muuta kivaa. Onnea matkaan vaan suoraan maanpääliseen helvettiin.

Kaikki on niin välillä vaikeeta ymmärtää kun ei tajua itseään tai toisen käytöstä. Välillä tuntuu että Liekki ni haluaa minut painuvan helvettiin. Muutaman päivän päästä taas ihmettelee missä oon. Yhtä vuoristorataa ollu välillä. Tiedä enää mitä pitäs uskoa tai ajatella. 😲