mä elän onnellisessa seurustelusuhteessa, poikaystäväni on lähes kaikin puolin täydellinen, jos niin voi sanoa. olen rakastumassa häneen, vaikka suhde on kestänyt vasta alle kolme viikkoa. mutta viimeaikoina on alkanut tuntumaan siltä, ettei tämä suhde toimi, koska seksuaalinen puoli ei ole kunnossa. Poikaystäväni ei tavallaan osaa, ainakaan niin että mä tykkäisin tai nauttisin. Se on sellaista ihme häsläystä, ei ollenkaan mukavaa ja läheistä. Seksi ei ole maailman tärkein asia, mutta suhteessa jokseenkin tärkeä, eikö? Ainakin mulle se on aina ollut olennainen osa seurustelusuhdetta. Jos se ei ajan kuluessa ala toimimaan, eikö mun kannata harkita suhteen lopettamista? En uskalla sanoa hänelle kovin suoraan, ettei hän loukkaannu, varsinkaan kun ei me olla vielä kovin pitkällä seksinkään suhteen.
Mitä mieltä ollaan?
Mitä mieltä ollaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Siis kolme viikkoo?
Ööh... Musta toi on naurettavaa olla tollasen ajan jälkeen huolissaan mistään niin turhasta kun seksi. Oikeestaan musta on melko naurettavaa harrastaa seksiä noin lyhyen ajan jälkeen.
Ootko aatellu, että poikaystäväs ei ehkä oo kokenut, jännittää tai sitten muistutat itse kuollutta lahnaa ja odotat miehen tekevän kaiken, mikä ei asioita helpota.. (Kuulin itse vaikuttaneeni melko kuolleelta alussa, vaikka ei ollut tarkoitus.)
Jos vaikka rauhoittaisitte menoa hieman ja tutustuisitte toisiinne paremmin ennen kuin jatkatte seksihommia kovasti pitemmälle. En kuitenkaan suosittele poikaystävän viskaamista pihalle vielä..
Onnea jatkoon.
En tiedä kuinka järkevä ihminen olet (et ainakaan vaikuta olevasi), mutta jos luulet joskus saavasi parisuhteen jossa ei ilmene ongelmia, niin koet sen ensimmäisenä ihmisenä maailmassa. Et koskaan "saa" ketään, jos ensimmäisen ongelman jälkeen ahdistut ja jätät parisi. Komppaan siis edellistä kirjoitusta.
Puhu poikas kaa! Se on kaikki helpoin tapa estää ero... Jos te tosiaa rakastatte toisianne ni te voitte kyllä puhuu toistenne kanssa, mistä vaa! Sitä juttelua ei kannata sit alottaa tyyliin "sä oot ihan paska" vaa alottakaa siltä pohjalta et "jutellaa ja opetellaa mist toinen tykkää" KYLLÄ SE SIITÄ!
Must toi ei oo yhtään naurettava asia koska mä oon ollu kans ihan samas tilantees!
Pidin jätkäst kaikin puolin mut sänky hommat ei siltä oikeen luonnistunu ja aina kun asiat alko viittaan siihen et hän haluisi sänky puuhiin ni mua alko ahdistamaan ja usein ei kyllä herunukka.Se oli ihmeellistä häsläämistä jätkän puolelta ja petyin usein.
Mä en kans tienny et oisko siitä pitäny mennä sanomaan, mut meijän suhde katkes sit ihan muista syistä.
Mut menin tyhmä jälkeen päin sanomaan vittuillakseni kännipäis et siltä ei sänkypuuhat oikeen onnistu. ois ehkä pitäny ollla sanomatta,mutta... tulipahan selväks x)
toivottavasti ketään jätkä ei loukkaannu... sori nyt kamalasti jos osu jonku arkaan paikkaan, en yleistä.
mutta oon sitä mieltä et pitäähän ne sänkypuuhatkin toimia!
noh, en mä odottanutkaan mitään kovin ystävällistä vastaanottoa ongelmalleni... kiitos kuitenkin noista muutamista asiallisista kommenteista. tuo ensimmäinen mielipiteen kirjoittaja ei kyllä näytä olevan yhtään perillä siitä, mitä yritin ajaa takaa. mutta kiitos, ehkä mä osaan ratkaista tän parhaiten itse.
Tarkoitin lähinnä, että tuon ajan jälkeen kokemusta toisen tuntemiseen ei voi vielä olla niin hyvin, että kaikki sujuisi täydellisesti. Ehkä ei suju koskaan, mutta kenties kannattaa katsoa asioita ajan kanssa?