Heräämisiä?

Olwen , Kun herään , aamutomiini kuuluu noin tunnin Lukuhetki joskun
Joskus se on tietosanakirja , joskus lehtiä ja muu kirja , mutta yleensä
Raamattua , joskus mulla on valmispaikka yleensä laitan peukalot vastakkain
ja avaan Raamatun , siitä avautuvasta paikasta , löytyy helposti tunniksi
luku paikka , kun paikka on selvä ..keitän kahvit , kun panos on tehty .

Kahvikeitin hoitaasen , ja minä pääsen lukemaan, kuitenkin hetken päästä
otan kahvin , ainakin aamulla se on minulle tärkeä luen n.8 saakka koska
minun koneeni on meidän yhteisessä makuuhuoneessa , enkä raaski herättä
vaimoani ennen , tästä johtuen olen löytänyt useammat vastaukest ja aiheet..
En tiedä meneekö tämä "vihneen " koettelemuksiin , Mutta minusta voisi kyllä
sittenkin olla ja mennä. .

Kyllä se samantapaista on. Yleensä herään ensin ja lataan kahvipannun. Aiemmin avasin tietokoneen ensimmäiseksi, mutta sitten Henki muistutti, että raamattua olisi hyvä lukea ensin ja alkaa päivä oikein. Joskus saan henkeeni kehotuksen lukea joku kohta.

Joskus luen tietokoneen ruudulta bibliaa, kun Rukoilevaisten sivulta löytyy koko raamattu

Eräänä aamuna sain kehotuksen lukea Johannesta ja siinä tuli ne käärinliinat esille. Huomasin, että Torinon käärinliinan eensimmäinen aitousmääritr on ollut koko ajan raamatusta luettavissa. Torinon käärinliinahan on yhtä kangasta, mutta jos siinä ei ole ommeltua saumaa kaulan kohdalla niin se on väärennös tai esittää jotain muuta henkilöä. Nimittäin raamatun silminnäkijät todistavat, että kasvoja peittänyt liina oli erikseen käärittynä haudassa..

Jos minäkin vajavaisen ja vaivaisena kertoisin aamuheräämisistäni. Kuten me vanhat huomaamme aamun tärkeyden kun se vielä koittaa. Jos aamulla mieltä joku painaa edellisen päivän huoli, niin heti herätessän panen käteni ristiin ja rukoilen asian puolesta. Mutta jos taas on tapahtunut jotain hyvää ja iloista tapahtumaa, kiitän Herraamme siitä. Myös omien lasten perheen puolesta sekä siitä että on vielä terve ja saanut elää näin kauan.Tämä Isämeidän rukous kattaa aika paljon päätteeksi kaiken.

Ettekö te rukoile aamurukousta? Ei ne raamatun tekstien luku ole mielestäni avuksi kuten rukous. Siinä mielestäni tuntee itsensä niin hyväksi kun lukee raamattua mitään siitä oppimatta.

No niin, en nyt koko aamua rukoile, vaikka vessanpytylläkin tulee josku kiitos mieleen aamuisesta hyvästä olosta. Kahvi on emännällä valmiina jos juon sitä. Se ei ole vatsalle liika hyväksi. Mutta kiehautan teen joka korvaa kyllä kahvin.Ja sitten ei aamukahvi tai tee ole mitään ilman päivän lehteä.

Sitten, kas vain se tietokone on taas tuossa. Mitähän siellä nyt parannetaan kinataan. Vilkaisen sinne, Iltapäivälehtiin, uutisiin, urheiluun, ja sitte palstalle Lestadiolaisuus. Jos siellä ei ole minu kiinnostavaa väittelyä panen kannen kiini ja sitten TV aamu lähetyksiin ja uutisiin voivottelemaan emännän kanssa maailman pahuutta...tai hyvyyttä. Ja sitten aamulenkille!

Hieno avaus vihneeltä. Oletteko huomanneet aamuhetkestä kertovan kohdan Psalmissa 16?


5 Herra, sinä olet minun perintöosani,
sinulta saan ruokani ja juomani,
sinun kädessäsi on minun arpani.
6 Ihana maa on tullut osakseni,
kaunis perintö on minulle annettu.
7 Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua,
yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
8 Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

Näin ihmisen elämä vaihtelee uskovanakin. Jonakin aamuna herätään kiitollisuutta tuntien, toisena aamuna voi joku ahdistaa ja kolmantena aamuna Pyhä Henki yrittää avata keskustelua uskovan kanssa heti. Nämä asiat voidaan ymmärtää koskevan myös rukouselämää. Miten moninaiset rukousaiheemme voivat olla. Kiitosta emme saisi unohtaa, koska aina on paljon kiitollisuuden aihetta riippumatta siitä miltä olosuhteet tuntuvat kulloinkin.

Kerron erään asian. Jo noin 40 vuotta sitten kuvattiin alaselkääni, kun sinne selkärangan sivulle kasvoi patti. No se oli rasvakasvain, joka poistettiin, siis vaaraton. Siinä yhteydessä todettiin, että lantio on vinossa, koska toinen jalka oli pitempi se aiheuttaa skolioosia selkään ja kuluttaa lonkkaa ja polvea. Näitä muutoksia todettiin siis jo silloin, mutta tänne asti olen pärjännyt alkuperäisillä osilla ei ole tarvinnut palloniiveliin koskea. Tänään kärsin selkäkivuista, mutta olen kiitollinen näistä vuosista, joita olen saanut elää.

Tiedän, että on olemassa paljon minua sairaampia ihmisiä, joiden täytyy vain kärsiä, koska kaikkia ei pystytä lääketieteellisin keinoin auttamaan. Viimeinen vuosi on koetellut ja olen syyllinen siten, että olen laiminlyönyt ruumiin kunnosta huolehtimisen ja siksi kipuni pitkittyy. Silti saan olla Jumalan rakastettu lapsi.

Oletko koskaan herännyt tunteeseen, että olet ikäänkuin yksin tässä maailmassa? Minä olen. Toiset ihmiset elävät ympärilläni ja näyttävät tekevän sitä täysillä. Minä vain en saa otetta mistään. Olen kuin hampaaton vanhus, joka katselee leipäortta. Siellä olisi maukasta kuivaa ruisleipää, jos uskaltaisin kiivetä ottamaan ja jos sitten saisin siitä joitakin murusia irti.

Taidan olla kasvamassa pienuuteen, jossa lopulta olen jauhona? En tiedä, enkä ymmärrä. Olen ollut varma mielipiteissäni nuorempana ja kiukkuinen kaikelle poikkeamalle siitä. Nyt en enää tiedä olenko oikeasti olemassa. Tämä on kai sitten masentuneen mielen aiheuttamaa jorinaa, jolla ei ole merkitystä.

Tänään kierin osittain itsesäälissä ja osittain selkäkivuissa, joihin kyllä sain hoitoa rakkaalta veljeltä ja hoito-ohjeita, mutta ne auttavat ajallaan. Aurinko paistaa ja kevättä kohti mennään. Jumalan armo on ihan yhtä suuri kuin silloin, kun se tuntui ylitsevuotavalta. Ehkä juhlaa on nautinnollisempi viettää, kun on välillä laihemmat sopat`?

Kohta seitsemänkymmenen vuoden kokemuksella sanoisin kailille nuoremmille. Panostakaa perhe-elämään ja parisuhteeseen niinä hellevuosinakin. Nimittäin jokaiselle käy niin, että täysikin pesä tyhjenee joskus ja silloin kaikki se vaivannäkö, jota perheelle on annettu alkaa tulla arvoonsa ja kasvaa korkoa.