Harrastatko liikkeistä varastelua?

Varastaminen eri asia kuin näpistäminen.

Vaan sama asiahan se on. Typerin esimerkki sanan pyörittämisestä on "ajoneuvon luvaton käyttöönotto". Siis varastettuhan se auto on, mutta jos vaan ajelemista varten, ei itelleen tai myytäväksi)romutettavaksi, se ei sitten olekkaan varkaus. Näpistyksen ja varkauden ero jäänyt epäselväksi. Myymälästä jos joku vie maksamatta mennessään karamellia ja syö sen, se on näpistys. Jos vie Ippodin kuunnellakseen sitä, se kai sitten varkaus. Sekavaksi tehty asiat, varastaminen nyt on vaan varastamista.

Ai niin aloitus. ei, en varasta. Tavallaan joku perusrehellisyys kai haitaksikin. Joskus jäänyt kärryyn jotain, mitä ei kassalla heti hokannut, palannut takas maksamaan. Mä jotenkin otan kai turhankin suoraviivaisesti oikean ja väärän. Suuri osa ihmisistä tuntuu olevan liikkeellä hälläväliä asenteella. Eniten nyppii ihan pikkujutut. otetaan kaupasta pillimehu ja isketään kakaran suuhun. Kassalla mehusta ole tyhjää pakettiakaan jäljellä jne. Ja nämät on niitä "rehellisiä" ihmisiä. Toinen porukka on kummalliset liikemiehet. Tekevät törkeitäkin petiksia, mutta aina selitys valmiina, eikä koskaan sanktioita. "sattuuhan niitä virheitä".

Mun käsitys on, suurin osa suomalaisistakin varastelee, moniko ei ole keikannut töistä jotain vessapaperia tai kyniä tms? Että olen minäkin syönyt kuormasta. Että olen kai jonkinlainen vähäpätöinen näpistelijä, mutta en varas, enkä taparikollinen. Ja en ole jäänyt kiinni, koska ei ole tarkoituksellisesti useinkaan ollut tapana näpistää mitään. Siis joskus kyllä. Siis olen kai näpistelijä, joka ei ikinä ole kärynnyt.

Liian paljon rikollisia luonteita, jotka ihan hyötyä hakeakseen valmiita tekemään tahallisesti ja suunnitelmallisesti varkauksia. Siis mitä kulkee ihmisen päässä, kun hakee "juoksukaljat" kaupasta? Ei se mikään vahinko ole ja asia pitää suunnitella ja toteuttaa niin, että pääsee karkuun. Voihan se olla nimellisesti vaan näpistys, mutta kyllä tollanen on mun mielestä varastamista.

Terminologia typerää. Olen varma, kaikki jotain pöllineet joskus, tahallaan tai vahingossa, ihan varma asia. On vaan niitä, jotka kärynneet ja niitä jotka ei ole.

=DW=

Olen asioinnut lähikaupassa
yli 30- vuotta. Kolme kertaa
olen jäännyt kiinni myymälä-
varkaudesta.

Säännöllisesti. Irtomaidon aikaan esim. panin voipaketin maitokannuun ja lorauttelin maidon päälle. Maksoin vain maidosta. Joka kauppareissulle keksin jonkin kikan, koskaan en ole jäänyt kiinni. Helpointa on panna yksi kotimainen omena ulkolaisten sekaan tai yksi reilunkaupan banaani halvempien joukkoon. Koskaan en ole jäänyt kiinni, suosittelen.

Cittarissa näin, kun vartija töni ostoskärryä pikku-ukkoineen kohti vartijan koppia. Pikku-ukko oli n. 60v lyhyehkö tanakka mies, joka virnuili kuin keskenkasvuinen saadessaan huomiota.

Eräs rouva laittoi paeripussien aikaan uusia perunoita pohjalle, silloin kun olivat kalleimmillaan. Vanhoja sitten päällimmäiseksi.
Olen ottanut huoltsikan vessasta käsipyyhkeitä autoon kun unohtuvat kotiin.
Siinä taitaa olla varkaan urani. En ole mikään rehellisyydelläni pröystäilijä. Varmasti varastaisin jos hyöty olisi tarpeeksi suuri, ilman kiinnijäämisen pelkoa. Koska pärjään rahallisesti hyvin, en viitsi varstella jotain nakkipakettiin verrattavaa.
Tiedän että oikein esimerkki-ihmisetkin jäävät melko usein kiinni näpistelystä, jopa varkaudesta.

Onpa vitsi. Jos olisin kleptomaani, en tietäisi varastavani (niin luulen, koska en ole kleptomaani) ja jollen olisi kleptomaani, kuka tahvo julkisesti tunnustaisi ja vielä nimeäisi liikkeet. Taitaa aloituksen tekijä pitää meitä täysin idiootteina. Voi siinä olla oikeassakin - omasta mielestään.

Joopa joo. Äiteeni muinoin opetti minut erottamaan visusti omat ja vieraan tavarat toisistaan. Opetus on kantanut tähän saakka. On tietysti mahdollista (jos dementoidun tai muuten höperöidyn tulevina vuosina), että oppi voi mennä ojaan kenties. Nyt en tunne vetoa tavaroihin, joita en ole maksanut.


Kuinkahan yleistä varttuneemman väen varastelu tai kleptomania on? Voivatko pienet eläkkeet mahdollistaa sen,että ero vieraan ja oman välillä hämärtyy ts. kun oma ansiotaso jää vähäiseksi ettei pysty hankkimaan haluamaansa, varastaa ikäänkuin kostoksi? Voiko varastelu olla myös luonteenpiirre eli minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa ja loppujen lopuksi henkilö ei pidäkään varastelua rikollisuutena vaan jotenkin oikeutettuna?

Mitenkäs sitten ihmissuhteet? Usia on tällä palstalla - elävästä elämästä puhumattakaan - tiiviisti väittänyt, että häneltä on varastettu vaimo, tyttöystävä, mies, ystävä tai muu ihmissuhde? Voiko ihmissuhdetta varastaa? Ainakin se on varmaa, että lemmikkieläimen kiintymystä ei voi varastaa.

Yksiselitteisesti, en todellakaan..

Surkeaa näpertelyä!

Jos välttämättä täytyy omaatuntoaan ryhtyä viruttamaan niin panos pitäisi olla huimasti eri suuruusluokkaa.

Tässäkin asiassa olen tiukkapipo.
Esimerkkinä kämppäkaverini sveduissa.
Asuin poikamisesasuntolassa, yhdessä huoneessa suomalaisen, ikäluokkani hepun kanssa.
Kaupungilta tullessaan kaveri esitteli milloin makkarapakettia, milloin margariinirasiaa, milloin mitäkin, ILMAISINA!
Minä ressukka en edes ymmärtänyt hänen tarkoittavan varastamista. Luulin niitä ilmaisjakelutavaroiksi kunnes hän selvensi menettelynsä.

Kun, kommenteistani huolimatta rehentely jatkui, päätti kaveri muutaman viikon jälkeen etsiä toisen asunnon.
En sietänyt tyyppiä.

Mutta onhan sanonta:
Minkä nuorena varastaa,
sen vanhana omistaa.

Paikallis-Siwasta on vähän vaikeaa varastaa, kaikki neitoset kun tuntevat jo.
Tuntevat tapanikin.
Minulla on tapanani tuhlata vähän rahaa.
Siksi vilkaisen aina koriin jossa on punaisia lappuja: -30%
Usein se on valinta-taloni.
Saan hyvän mielen, joltainhan se on aina pois.
Usein äideiltä.
H.

En mistään liikkeestä, ei ole tullut mieleenkään.
Isälläni oli, kännissä toi kotiin jotain täysin käsittämätöntä, tarpeetonta pikkuesinettä, joita äiti yritti parhaan tahtonsa mukaan palauttaa.
Onneksi perin äitini rehellisyyden ja pelon virkavaltaa kohtaan.

Kuluttajathan, me, maksamme rosvoilut, kenen sitten ovatkaan, asiakkaiden vai helkilökunnan.

Mikähän urhoollisuusmitaliin oikeuttava sankariteko tuokin on, eräiden mielessä?