Grrrrrrr, tuttavallisesti toteaa hän

Vaaka olen, muka-nokkelasta nimimerkistäni huolimatta nainen ja nouseva leijona. Tuntuu, että nuorempana olin enemmän vaaka-kuvausten mukainen. Noloilin haluani olla esillä ja äänessä, pakotin itseni jees-seuralliseksi jne. Sitten lapset synnytettyäni iski identiteettikriisi: millainen ihminen mä oikein oon, kun välillä menee äärtä ja laitaa yhtä aikaa??? Muiden suhteen ihmistuntemus kyllä pelasi, mutta itseäni en saanut analysoitua loogisesti, ja kavereidenkin käsitykset minusta oli ihan ristiriidassa keskenään.

Helpotti, kun tajusin, että nouseva merkki vaikuttaa lujasti tuolla persoonan pohjalla. Vanhetessa leijonan minussa on vahvistunut. Kuljen selkä suorassa, avaan suuni ja otan kantaa jos on aihetta, en häpeile heikkouksiani vaan käännän ne nauraen voitokseni jne. Olen alkanut sädehtiä ja vaatia omanKIN miehen ihailua ja kunnioitusta aika selkein sanoin. Arvostan itsessäni ehkä eniten juuri leijona-piirteitä, esim. sitä, että uskaltauduin viime keväänä mukaan yhteen näytelmään ja nautin todella esiintymisestä.