Olen 17-vuotias nainen. Eronnut 4-5 kk sitten, persoona häiriötä sairastavasta poikaystävästäni, mutta aina joskus ajattelen että hän oli ainut joka todella rakasti minua. Ja sen jälkeen olen ollut ihastunut kaveriini joka huomasi sen, joka on vältellyt minua nyt kuukauden. Nyt tuntuu että olen tyhjä, että kukaan ei kaipaa minua. Joka ikinen kerta kun kuulen surullisen kappaleen se saa yksinäikseksi ja tyhjäksi.. Sellaiseksi että alan miettiä miten teen täällä kun kukaan ei välitä. Joka ikinen päivä kun jään yksin itken itseni uneen ja pelkään mennä nukkumaan.. järkyttävien painajaisten takia. Itsemurhakaan ei ole ollut pois meilestä ja tulee joskus mutta ei aina mieleen. Eikä rupokahaluni ole ollut normaali. Olen puhunut ainoalle ystävälle ja hän vain sanoo että ei minulla sellaista ole, että se on ohimenevää.
Hyvät suhteet on kyllä vanhempiin ja sisaruksiin, mutta ei tarpeeksi vahvat pitämään minua koko ajan pystyssä. He eivät soita tai aina kun menen kotiin he isä on vihainen, tai jos menen äitin luo hän ei kiinnitä enää huomiota kuin muihin verrattuna.
Haluaisin tietää että ovatko oireeni teidän mielestä normaaleja vai poikkeavaa? Ja pitäisikö varata aikaa jollekkin lääkärille? Toivoisin pikaisia vastauksia, kiitos jos etukäteen!
Hyvät suhteet on kyllä vanhempiin ja sisaruksiin, mutta ei tarpeeksi vahvat pitämään minua koko ajan pystyssä. He eivät soita tai aina kun menen kotiin he isä on vihainen, tai jos menen äitin luo hän ei kiinnitä enää huomiota kuin muihin verrattuna.
Haluaisin tietää että ovatko oireeni teidän mielestä normaaleja vai poikkeavaa? Ja pitäisikö varata aikaa jollekkin lääkärille? Toivoisin pikaisia vastauksia, kiitos jos etukäteen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos joku oikeasti häiritsee eläämistä, niin kannattaa hakeutua hoitoon. Pätee myös fyysisiin oireisiin. Muutenkin tekstistäsi löytyy masennuksen oireita, eli vara aikaa lääkärille, hän sitten tarvittaessa ohjaa sinua oikealle ammattilaiselle.