Hieman puolueettomia mielipiteitä kaipaisin, ystävieni kanssa tilanne puitu jo moneen kertaan läpi.
Tilanne: Lapsi 3 v, välimatkaa on isän ja lapsen välillä n. 300 km. (Olen tarjoutunut muuttamaan lähemmäs).
Olemme eronneet lapsen isän kanssa lapsen ollessa aivan pieni ja nyt hiljattain sain yksinhuoltajuuden. Emme ole lapsen isän kanssa väleissä, vaikka toivoisin ihan asiallisiia välejä, esim. spostitse hoitaa lapsen asiat.
Lapsen isä ei ole osallisena lapsen elämässä, vaikka aina vakuuttaa kuinka paljon rakastaa lastaan ja on ikävä lastaan jne (´näitä saan kuulla lapsen mummilta). Syksyllä lapsi kävi isällään muutaman hassun kerran ja siihen tyssäsi sitten nekin tapaamiset (tämä kaikki vuoden taistelun jälkeen).. Meillä on voimassa oleva tapaamissopimus jota isä ei vaan noudata eikä ilmoita miksi.
Lastenvalvojalla yritettiin uutta sopimusta tehdä ja siinäkin jätti neuvottelut sikseen.. ei vastannut enää sposteihin.
Yli vuoden olen tehnyt kaikkeni, ihan kaikkeni sen eteen, että hän olisi lapselleen isä ja näkisivät säännöllisesti.. Joskus liian monen spostin ja puhelun kautta, viestejä jne olen kyllä laittanut liikaakin..
Hän on seurustellut n. vuoden ja hänen uusi naisystävä teki minulle alkuaikoina jo selväksi, ettei sitten hoida kenenkään pientä lasta, koska hänellä ei ole siihen velvollisuutta.
Ok, nyt olen tullut siihen pisteeseen, että saa riittää kaikki tämä. Ensisijaisesti toivoisin lapseni tapaavan biologista isäänsä ja että heidän suhde säilyisi hyvänä ja kehittyisi.. mutta tiedostan myös sen, että jostain toisesta miehestä voi tulla lapselleni isä.
Hän on niin pieni vielä, että tottuu siihen kyllä.. mutta toiminko moraalisesti oikein? Jos lapsesta tuntuu luontevalta kutsua toista miestä isäkseen kuin biologista, niin enhän voi väliin mennä ja sanoa ettei ole sun isä.. vai miten pitäisi toimia?
Tämä kaikki on niin ristiriitaista, kun sanoo rakastavansa ja kaipaavansa lastaan, mutta käytännössä tämä ei näy mitenkään, ei yhtään mitenkään. Hänen äitinsä sanoo pojastaan, että tietenkin välittää lapsestaan ja on jatkuva ikävä lastaa.. mutta aah, se käytäntö? Rakkaus on tekoja eikä sanoja.
Sanoin lapsen isälle ja mummille, että voimme kyllä elää sen asian kanssa ettei lapsi tapaa isäänsä, mutta tietämättömyydessä ei enää ollenkaan. Vastauksia on tultava ja konkreettisia tekoja lapsen eteen. Ei pieni lapsi ymmärrä miksei saa mennä etävanhemmalleen.
Kun ei kerta sopimusta haluta noudattaa/tehdä uutta sopimusta, ei soita koskaan lapselleen eikä vastaa spostiin kun olen kysynyt esim lapsen vakuutuksesta, niin voiko muuta vaihtoehtoa olla kuin, ettei hän vain halua olla lapselleen isä. Kestikö se asia minulle näin kauan aikaa tajuta, vai mistä tässä on kyse?
Tilanne: Lapsi 3 v, välimatkaa on isän ja lapsen välillä n. 300 km. (Olen tarjoutunut muuttamaan lähemmäs).
Olemme eronneet lapsen isän kanssa lapsen ollessa aivan pieni ja nyt hiljattain sain yksinhuoltajuuden. Emme ole lapsen isän kanssa väleissä, vaikka toivoisin ihan asiallisiia välejä, esim. spostitse hoitaa lapsen asiat.
Lapsen isä ei ole osallisena lapsen elämässä, vaikka aina vakuuttaa kuinka paljon rakastaa lastaan ja on ikävä lastaan jne (´näitä saan kuulla lapsen mummilta). Syksyllä lapsi kävi isällään muutaman hassun kerran ja siihen tyssäsi sitten nekin tapaamiset (tämä kaikki vuoden taistelun jälkeen).. Meillä on voimassa oleva tapaamissopimus jota isä ei vaan noudata eikä ilmoita miksi.
Lastenvalvojalla yritettiin uutta sopimusta tehdä ja siinäkin jätti neuvottelut sikseen.. ei vastannut enää sposteihin.
Yli vuoden olen tehnyt kaikkeni, ihan kaikkeni sen eteen, että hän olisi lapselleen isä ja näkisivät säännöllisesti.. Joskus liian monen spostin ja puhelun kautta, viestejä jne olen kyllä laittanut liikaakin..
Hän on seurustellut n. vuoden ja hänen uusi naisystävä teki minulle alkuaikoina jo selväksi, ettei sitten hoida kenenkään pientä lasta, koska hänellä ei ole siihen velvollisuutta.
Ok, nyt olen tullut siihen pisteeseen, että saa riittää kaikki tämä. Ensisijaisesti toivoisin lapseni tapaavan biologista isäänsä ja että heidän suhde säilyisi hyvänä ja kehittyisi.. mutta tiedostan myös sen, että jostain toisesta miehestä voi tulla lapselleni isä.
Hän on niin pieni vielä, että tottuu siihen kyllä.. mutta toiminko moraalisesti oikein? Jos lapsesta tuntuu luontevalta kutsua toista miestä isäkseen kuin biologista, niin enhän voi väliin mennä ja sanoa ettei ole sun isä.. vai miten pitäisi toimia?
Tämä kaikki on niin ristiriitaista, kun sanoo rakastavansa ja kaipaavansa lastaan, mutta käytännössä tämä ei näy mitenkään, ei yhtään mitenkään. Hänen äitinsä sanoo pojastaan, että tietenkin välittää lapsestaan ja on jatkuva ikävä lastaa.. mutta aah, se käytäntö? Rakkaus on tekoja eikä sanoja.
Sanoin lapsen isälle ja mummille, että voimme kyllä elää sen asian kanssa ettei lapsi tapaa isäänsä, mutta tietämättömyydessä ei enää ollenkaan. Vastauksia on tultava ja konkreettisia tekoja lapsen eteen. Ei pieni lapsi ymmärrä miksei saa mennä etävanhemmalleen.
Kun ei kerta sopimusta haluta noudattaa/tehdä uutta sopimusta, ei soita koskaan lapselleen eikä vastaa spostiin kun olen kysynyt esim lapsen vakuutuksesta, niin voiko muuta vaihtoehtoa olla kuin, ettei hän vain halua olla lapselleen isä. Kestikö se asia minulle näin kauan aikaa tajuta, vai mistä tässä on kyse?
Vastaukset 55
Vanhimmat
Hei! Meillä sama tilanne, muutaman vuoden lasten isän kanssa tappelin, silloin tällöin sain sitten tapaamaankin lapsia pari kertaa.. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että enää en lasten anna isälleen mennä ollenkaan. Se on sydäntä raastavaa katsoa sitten kun lapsi näkee isäänsä pari kertaa ja sen jälkeen taas vuosikin erossa. Mies kun ei osaa sopimuksista kiinni pitää..
Mutta tuohon haluaisin kommentoida, kun mietit toisesta miehestä "isää" lapsellesi. Itse ajattelisin asiaa niin päin, että mies on puoliso sinulle, toki myös tukena ja turvana kasvatusasioissa (jota itse ainakin pidän tärkeänä), mutta ei kai kukaan tosissaan lähde etsimään "isää" lapselle vai?
..Niin pakko lisätä, lasten isä siis ei ole edes tapaamisia ollut vailla. Eli en ole ihan niin julma ja sydämetön akka, kuin tuosta viestistä saa käsityksen.
Tuttua tekstiä !Mieheni eli ex mieheni sai laajat tapaamisoikeudet ja välimatka ei ollut este !Uusi vaimo pikapikaa ja lapsi eli entiset kaksi lasta eivät halunneet mennä hänen luokseen.En puuttunut siihen mitenkään vaan lapset 6v ja 8v sanoivat varmaan kokien mustasukkaisuutta että he lähinnä leikkivät tämän uuden pikkulapsen kanssa.Eli ei ollut mahdollista heidän isänsä irrottautua esim.menemällä johonkin näitten ns.entisten lasten kanssa.Ex miehelleni tuli vielä kaksi lasta lisää ja nyt kaikki ovat jo aikuisia ja ero on jo tullut tälle seuraavallekin avioliitolle.No,ne elatusmaksut ne jäi tietenkin yhteiskunnan kontolle koska maksuvaraa ei ollut !!!No,nyt hän elää taas uudessa suhteessa ja suhteet lapsiin on TÄYSIN hoitamatta.En ole katkera minulla on hyvä avioliitto ollut jo melkein 30 vuotta !Tämä on varmaan sitä "kostoa2 siitä erosta ????
Lapsen takia mieti, mihin kurimukseen lapsi joutuu, kun hän toteaa, että isä ei välitä.
Lapsi kaipaa ja ihmettelee.
Kerro lapsellesi, että isä on kaukana eikä voi tulla. Älä puhu isästä lapselle usein. Hän ei jaksa ajatella, ettei kelpaa. Se ajatus kuitenkin syntyy, kun kaukaisesta isästä vain puhutaan, mutta hän ei koskaan tule.
Lapselle voi jäädä suru, jota ei koskaan osaa käsitellä.
Lapsi tyytyy, kun hän huomaa, että on muitakin yh-perheitä. Joidenkin elämä nyt vain on tämä. On kai sinulla joku aikuinen mies suvussasi, joka voisi olla miehen mallina. Isoisä, veli, kummi.
Älä enää järjestele tapaamisia. Se olkoon isän asia vastaisuudessa.
Te varmaan nyhdätte isiltä elatusmaksuja ja heitä ketuttaa se ja kostavat näin... Kyllä se niin on, että isällä ei ole tässä maassa eron jälkeen mitään oikeuksia, vain velvollisuuksia, mm. elatusmaksut. Ja silti äidit aina ruikuttaa.
no joo, itse en nyhdä mitään. isälle määrätty maksettavaksi 63 euroa / kk elareita lastenvalvojalla. minun puolestani saisi olla vaikka nolla päätös. itse olen tähän asti sitä paitsi isälle aina maksanut että on lapset ottanut ja ostanut hänen luokseen ruoat viikonlopuksi jne. että siinäpä ne elarit sitten meneekin näppärästi takaisin hänelle päin. jos pitäisi sopimuksista kiinni, niin saisi kyllä lapsia nähdä, enkä ole häneltä mitään vaille.
enkä mielestäni ruikuta, minulle sen miehen kanssa on yksi ja sama. lasten puolesta vain ärsyttää kun eivät isäänsä näe koskaan ja ikävä on kova.
Eli isät kostavat käytännössä omille lapsilleen sen, että joutuvat osallistumaan heidän elatukseensa? Nämä luomakunnan kruunut siis kieltäytyvät tapaamisoikeudestaan sillä perusteella että on olemassa myös elatusvelvollisuus. Siinähän on jätkillä ajatusmaailma melkein yläasteikäsen tasolla :D Eipä siinä kyllä lapsi menetä mitään, parempi kasvaakin ilman vajukki-isukkia. Se olisi kyllä kiva kuulla miten sitten aikanaan aikuiselle lapselleen perustelee tämän hylkäämisen. "Emmä sitte suostunu sua tapaamaan ku äitis vaati osallistumaan sun elättämiseen. Kai sä nyt ymmärrät miten epistä se oli, ei niinku mitään oikeuksia ollut mulla, pelkkiä velvollisuuksia vaan"
Näemmä lapsen tapaaminenkin on vain velvollisuus, vai?
No yleensä omasta lapsesta huolehtiminen on sekä oikeus että velvollisuus, riippuu toki miten asiaa miettii..
Itselleni se on etuoikeus, mutta toki vastuuta voisi joskus myös jakaa lapsen isän kanssa.
Mutta hän taitaa haluta tavata vain aina välillä ja niinä harvoina kertoina ostaa suurimmat ja kalleimmat lahjat mitä kaupasta löytää. Osuvampi sana voisi olla satunnainen leikkisetä eikä isä. Isien tehtävä on yhtälailla pitää lapsistaan huolta.
itse maksan 450-700 eur / kk elatusta, riippuen siitä mikä on tarve. ja tähän lisäksi puolet lapsen vaate tms. ostoksista. luonnollisesti.
Tuli mieleen, oletko kysynyt olisiko lapsen mummi (isän äiti) halukas tapaamaan lasta tai auttamaan näissä tapaamisissa? Lain mukaista velvollisuutta tai oikeuttahan tähän ei ole, mutta se voisi säilyttää ja ylläpitää lapsen suhdetta isäänsä, jos siis ex-miehesi on äitinsä kanssa väleissä.
Jos lapsi on vielä kovin pieni, välimatkaa 300 km ja mies isänä vastuuseen kykenemätön, mummi olisi mielestäni yksi keino ylläpitää suhdetta. Mummihan on lapsen verisukulainenkin, toisin kuin miehen uusi kumppani, joka minusta ihan fiksusti ja rehdisti on kieltäytynyt lapsen hoitovastuusta (sillä isänhän velvollisuus se on).
Kun lapsi on isompi, tapaamiset ovat käytännön syistäkin varmasti helpompia suoraan isäänkin.
Toivottavasti, löydät itsekin uuden kumpppanin. Sinulla on siihen täysi oikeus. Miten lapsi tuota miestä puhuttelee, on sen ajan juttu ja riippuu paljon miehestäkin. Mutta lapsi tulee aina siltikin tietämään kuka hänen isänsä on. Ainakin aikuinen sukulaisnaiseni tietää ja "tuntee", vaikka olikin jo 3-vuotiaasta ihan toisen miehen hyvin ja rakkaudella kasvattama, eikä ole nyt jo edesmennyttä isäänsä nähnyt kuin viimeksi 1-vuotiaana.Vanhempana lapsi tulee kuitenkin kyselemään miksi isä on hävinnyt, jos suhde on katkennut. Parasta olisi jos sinulla olisi silloin "puhdas omatunto".
Jaksamista sinulle, älä ota liikaa paineita ja syyllisyyttä muiden kuin itsesi tekemisistä ja asioista, joihin et voi itse vaikuttaa.
Ja tässä ei ole tarkoitus seilata epätietoisuudessa vuodesta toiseen, vaan tehdä ratkaisu johonkin suuntaan. Joko haluaa lapsensa, on isä ja kantaa vastuuta, tai jättää kaiken takseen eikä tapaa lastaan.
Myöhemmin on turha tulla vuosien päästä sanomaan kuinka äiti rajoitti tapaamisia kun hän olisi niiiiin niiin mielellään halunnut viettää lapsensa kanssa aikaa.
Hyväksyisin asian jopa silloin jos sanoisi ettei halua, silloin hän sentään ottaa vastuun sanomisistaan myös myöhemmässä vaiheessa elämää ja selittää sen lapselleen kun kyselee.. mutta tämä ristiritaisten viestien antaminen ja vakuuttelu siitä kuinka paljon rakastaa ja haluaa tavata, mut ei tapaa.
No, teet niin tai näin, tapaa isä lastaa tai ei, lapsen isä on isä. Et sinä voi päättää että
lapsi menettää oikeuden isäänsä. Sitä se "lapsen oikeus" tarkoittaa.
Valitan.
Isä nimitys tulee ansaita teoillaan. Ei biologisella isyydellä ole tässä ollenkaan painoarvoa.
Kiitos kaikille vastanneille.
Ehkä hieman epämääräisesti kirjoitin edellisen viestini..
Eli mun yksi mun parhaimpia ystäviä, kenties tulevaisuuden aviopuoliso on enemmän kuin tietoinen ristiriitaisesta tilanteestamme. Kyse ei ole siitä, että vartavasten haen lapselleni isää jostain miehestä, vaan että tilanne luonnollisesti ajautuu sellaiseen pisteeseen jossa minun miehestä tulisi lapselleni isä, jos biologinen isä ei halua.
Tunnen jonkun pariskunnan jossa vastaavanlainen tilanne, tiedän myös kasvattiperheen lapsia joissa uusi isä on ainoa isä lapsilleen..
Tämän kaiken kirjoitan pitkän pohdinnan tuloksena ja nyt ei ole tarkoitus mennä suunapäänä uuteen juttuun, vaikka tunteet niin sanoisivatkin. :) Hiljaa hyvää tulee ja mitä kumppanin valitsemiseen tulee, niin en kertakaikkiaan voisi rakastua mieheen joka sanoisi, ettei lapseni hoitaminen ole hänen velvollisuus, melkein oksennan jo pelkästä ajatuksesta. Lapsi ei ole velvollisuus vaan oikeus ja jos kumppani kokisi sen taakkana tai rasitteena, ei hän ole Se Oikea minulle.. Joten tämän uuden naisen fiksuudesta en kyllä tiedä, oman käsitykseni mukaan hän on kaukana fiksusta. (Enkä sano sen takia, että on lapseni isän uusi kumppani). Ehkäpä he ovat sitten luotuja toisilleen.
Mummi (isän äiti) kyllä puhuu asiasta poikansa kanssa ja on puhunut kuulemma usein.. Niiden keskselujen jälkeen olen odottanut vastausta kuin kuuta nousevaa. Joka kerta petyn vastaukseen jossa mummi sitten ilmoittaa minulle, että kyllä hänen poikansa rakastaa ja ikävöi lastaan aivan kamalasti ja kertoo kun on niin hirvittävää olla lapsestaan erossa..
Hmm, onko nyt vika ajatuksissani kun en kertakaikkiaan käsitä tätä ristiriitaa tässä? Haloo, sinä saat tavata lastasi!! Siihen sinulla on täysi oikeus! Miksei se käytännössä toteudu, se ei mene mun kaaliin. Olen jopa ehdottanut elatusmaksun alentamista aika tuntuvasti.
Halua vain kaikin keinoin varmistaa, että kaikkeni olen nyt tehnyt tämän asian eteen. Jopa lastenvalvojalla sanoin lapsen isälle, että hoidetaan tämä tapaamissopimus asia kuntoon nyt, ettey tarvi 15 vuoden päästä jälkiviisaina todeta, että oltais voitu toimia toisin.
Sekin mua jaksaa ihmetyttää, että miten naiset huolii miehen joka ei pidä lapsistaan huolta? Se olisi mun silmissä ensimmäinen varoitussignaali miehestä johon en koskaan edes tutustuisi.
paljonkin kokemusta edellä mainituista on minullakin. Isällä ei ole mikään pakko noudattaa sopimuksia. Ne ovat lapsen oikeuksia tavata isäänsä jos isä niin haluaa. Sopimukset myös velvoittavat äitejä noudattamaan tapaamisaikoja jos isä on lapsen halukas ottamaan. Senttiäkään ei mukaan äidin rahoja antaa. Kunta maksaa 151€/kuukausi vaikka isä maksaisikin vähemmän. Erotuksen saat kuntasi lastenvalvojan kautta kelalta. Se on lapsen oikeus saada se raha. Laitat vaikka säästöön lapsen tilille jos itse et tarvi käyttää lapsen hankintoihin. lapsen kasvaessa kulut kasvavat. Se on tosiasia. jos isä ei halua tavata, anna olla ja keskity tulevaisuuteen. energiaa vaan menee turhaan jauhamiseen.
Kannattas hiemän aikaisemmin miettiä sitä, mitä seuraa, kun ruvetaan elareista kiistelemään. Nyt sitten mietit, että miksi isä käyttäytyy noin. Syy siihen on löytyy, kun vaan jaksat katsoa peiliisi.
Hahaa. Osasin jopa odottaa vielä näin ala-arvoista viestä johonkin väliin ja sieltähän se tuli. :D Luoja anna mun kaikki kestää!
Jos et tiedä elatusavusta tarkempia yksityiskohtia niin jättäisin sinuna suosiolla kommentoimatta. Ainoastaan tekstissä olevaan faktatietoon voi ottaa kantaa.
Elatusavustako on kieltäydyttävä kokonaan jotta toinen armollisesti haluaisi viettää lapsensa kanssa aikaa?
Luulen että tässä on käynyt perinteisesti; isä on rakastunut uuteen naiseen, joka ei halua lasta elämään. JOssain vaiheessa, yleensä sitten kun lapsi on isompi ja omatoimisempi, isä tajuaa tilanteen ja haluaakin olla tekemisissä lapsen kanssa. Sinä et voi tehdä enempää kuin mitä olet tehnyt, pallo on nyt isällä. Surullista. Isä on isä, mutta toki joskus käy niin, että äidin uusi puoliso on läheisempi ja lapselle käytännössä se isä. Mutta asiasta voi keskustella; miten lapsi uutta miestä kutsuu, nimellä, isäksi, bonusisäksi... Jos biologinen isä on elossa ja edes jotenkin olemassa lapselle, en kovin helposti ainakaan omalla käytökselläni ja puheillani ajaisi asioita siihen suuntaan, että lapsi kutsuisi jotain muuta miestä isäksi.
Jos hän sanoo omalle äidilleen ikävöivänsä lastaan vain jotta äiti lopettaa kyselyn tms. Tai jos mummi sanoo sinulle vain niin jottet pahoittaisi mieltäsi ja isällä olisi mahdollisuus tavata lastaan vielä jos sille päälle sattuu. Uudella naisystävällä ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa hänelle täysin tuntematonta lasta. Miksi edes antaisit lapsen hänelle? Suosittelen, että lopetat kyselyn ja tyrkyttämisen kyllä lapsen isä ottaa yhteyttä jos tahtoo lastaan tavata. Jos häntä ahdistaa juuri se kun otat häneen koko ajan yhteyttä ja tarjoudut muuttamaan lähemmäs yms. saattaa myös olla, että teet näitä siksi, että sinulla on vielä tunteita tätä lapsen isää kohtaan ja hän haluaa pitää etäisyyttä juuri siitä syystä.
Ei hyvät hyssykät sentään!
Ei ole minkäänlaisia tunteita enää, ei hyviä, ei pahoja, ei katkeruutta, ei mitään muuta kuin epätietoisuus tulevasta lapsen kannalta.
Nyt on kulunut n. 4 kk etten ole ottanut yhteyttä ja mitään ei kuulu. Aiemmin oli 3 kk jakso, etten ottanut myöskään yhteyttä.. enkä ota nytkään. Tieto pitää vaan saada tulevasta ja syitä tähän ihmettelen.
Aiemmin välimatka oli suurin tekosyy ettei tapaa lastaan. Halusin kääntää sen kortin ja katsoa mitä tapahtuisi jos välimatkaa ei olisi ja muuttaisimme lähemmäs. Mulla on ihan oma elämä ja edes puhuminen siitä, että mulla olisi tunteita lapsen isää kohtaan tuntuu aivan absurdilta. On vain yhteinen vanhemmuus johon toivon et kyettäis hyvässä hengessä.
Uudelle naiselle en nyt lasta "anna", mut kyllähän hän elää samassa taloudessa eikä ole lapselle vaaraksi mitenkään, ihan hyvin tulevat toimeen.
Meillä on niin vahva side lapseni kanssa, etten koe uhkana jos joku toinen nainen viettää lapseni kanssa aikaa.. onhan hän isän uusi puoliso.
Joskus alkuaikoina ajatus tuntui vaikealta kun lapsi oli niin pieni (että lapseni viettäisi hänen kanssa aikaa) mut ei enää mitenkään. Lapsi ei kärsi mitenkään uuden naisen läsnäolosta.
Ymmärsin ensimmäisestä viestistäsi vain, että olet koittanut antaa lasta tälle naisystävälle kun isä ei ole lasta tahtonut, hänellähän ei minkäänlaista elatus tai tapaamisvelvollisuutta tätä lasta kohtaan ole. Lapsi on varmasti niin pieni ettei isä tiedä mitä hänen kuuluisi lapsen kanssa tehdä. Usein miehiä rupeaa kiinnostamaan siinä kohtaa kun huomaa, että lasten kanssa voi touhuta ja palloa potkia.
Nykyään kun uhkaillaan oikeudenkäynneillä ja kaikenlaisella sepustuksilla joilla voidaan kiusata, en yhtään ihmettele että erossa jäätte yksin.
Lisäksi 300km on ihan ymmärrettävää ettei olla pahemmin tekemisissä.
=)
Omassa tapauksessa ex-vaimo ei luota pätkääkään, vittuilee jo etukäteen, että parempi olla tapaamatta ettei karhu herää päiväuniltaan. x)
Paljon viisaampi on olla isän riitelemättä entisen muijan kans.Lapsen tapaamisesta tulee lisää riitaa,joten viisaampi olla loitolla kostonhimoisista akoista.Tapaamis neuvotteluilla vain nöyrytetään isää.Joten siinä kasvattakoon.Niitähän saa uusia jos tahtoo.
TÄYTÄN PIAN 56V JA MINUSTAKIN TULEE TAAS ISI.ENTISIÄ EN OLEKAAN PAHEMMIN TAVANNUT.....
Hei,
"Lapsen isä ei ole osallisena lapsen elämässä, vaikka aina vakuuttaa kuinka paljon rakastaa lastaan ja on ikävä lastaan jne (´näitä saan kuulla lapsen mummilta). "
Onko asia varmasti tosiasiallisesti näin? Sanooko isä äidilleen noin vain häntä miellyttääkseen tai värittääkö kenties mummi poikansa sanomisia sopivan kauniisti...? Tuohon pitäisi saada varmuus, mahdollisuuksia kun on monia :(
Mitä sä ämmä täällä vingut, koita jo tajuta ettei isä ole kiinnostunut yksinkertaisesti sinusta tai mikään mikä liittyy lapseen, kerta ei vastaa s.posteihisi eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Anna isän nauttia uudesta elämästään ja naisestaan, ja jätä heidät jo rauhaan!
HYVÄ.HYVÄ....
Kuka on puhunut riitelystä yhtään mitään?
Aloittajahan tuo selkeästi ilmi ettei halua riidellä lapsen isän kanssa vaan jakaa vanhemmuutta yhdessä. On myös valmis muuttamaan lähemmäs lastaan jotta tapaamisia olisi helpompi toteuttaa. Nyt täytyy kyllä tekosyiden sijaan miettiä faktoja. Voi hyvin olla ettei lapsen isä kykene isyyteen ja vastuuseen eikä halua nähdä lastaan. Aloittaja ei tee tässä muuta virhettä kuin hukkaa omaa aikaansa turhaan. Pää pystyyn ja suunta eteenpäin! Onpa paljon katkeroituneita miehiä tällä palstalla!
Hei viestin aloittaja!
Toivottavasti annat lapsesi käydä isovanhempien luona. Vaikka isä on kykenemätön lastaan hoivaamaan on lapsella kumminkin isovanhemmat myös isän puolelta. Lapsesi on nähtävästi tärkeä näile ihmisille joten vaali edes välejä heihin.
Annan tavata isovanhempia. Asuvat vaan niin kaukana, satojen km päässä lapsesta. Lapsi askartelee ja piirtää isovanhemmilleen, soittelee välillä ja on yökylässä pari yötä silloin tällöin. He tulevat mumminsa kanssa oiken hyvin toimeen ja lapsi on heille tosi rakas, ainoa lapsenlapsi.
Sen olen kyllä heillekin pari kertaa osoittanut, että päätösiä on tultava lapsen isän puolelta ja enää ei puolestele poikansa tekoja, vaan ymmärtää minun ja lapsen kannan asiaan.
Jos isoäitinä joutuisin itse vastaavanlaiseen tilanteeseen (toivottavasti en koskaan) niin kyllä saisi poikani kuulla suorat sanat minulta (rakkaudella) siitä miten kannetaan vastuuta ja ollaan lapsen kanssa. Olisi myös vaikeaa kunnioittaa poikani uutta kumppania jos tämä ei hyväksyisi lastenlatani.
Olen aina luullut, että isällä on tapaamisoikeus lapseensa, eikä äidillä "oikeutta" vapaaseen viikonloppuun, lapsettomaan viikonloppuun tai miksi näitä nyt kutsutaankaan - no facebookia käyttävät tietävät nämä tilapäivitykset... Yksinhuoltaja voisi saada onnellisemman olon, kun lopettaa asiasta vauhkoamisen ystävien, sukulaisten ja tuttujen kanssa.
Jos isä ei JAKSA, KYKENE tai ei luota itseensä (käytännössä vieraan) lapsen etävanhempana/elatusvelvollisena, niin älä pakota lastasi tällaiseen suhteeseen. Äläkä luule pilaavasi isän/ elatusvelvollisen ja uuden naisystävän välejä kiukuttelullasi - ei onnistu.
300 km välimatkaa ja "olet tarjoutunut muuttamaan lähemmäksi" - älä muuta!
Kuka on puhunut kiukuttelusta yhtikäs mitään? Tai välien pilaamisesta?
Pilaantuuko ne välit jos muutta lapsen isän kanssa samaan kaupunkiin, hoitaa lapsen vaihdot päiväkodin kautta ja elää omaa elämäänsä.
Lapsen isä on joskus sanonut, että tietenkin olisi lapsensa kanssa ilman välimatkaa.. no minä olen valmis myös tekemään asioita tämän eteen ettei olisi..
Onhan sentään kyse lapsestani ja hänen tulevaisuudesta.
Auta armias jos jonkun äiti sanoisi, ettei JAKSA, KYKENE tai ei luota itseensä, niin säälipisteitä ei heruisi. Sitähän elämä on, haasteita ja mahdollisuuksia täynnä :)..
Ja toki lopettaisin "vatvomisen" jos saisi vatauksia johonkin suuntaan, päätöksiä on jokaisen tehtävä elämässä.
Ja kyllä suhteen pitää heikolla pohjalla olla jos miehen lapsi pilaisi isän ja uuden naisystävän välit olemassaolollaan. Kukaan ei tässä kiukuttele tai yritä hajottaa, vaan rakentaa, lapsen etu keskiössä.
Ja jos isä sanoo rakastavansa lastaan, hän varmasti rakastaa, uskon niin. Kysyin vielä mummilta asiasta ja mummin mukaan isä on jopa allapäin kun ei näe lastaan. Hmm,, eli en ymmärrä ristiriitaa. Meidänhän ei ole lapsen isän kanssa pakko edes nähdä jos se tuottaa hänelle ongelmia.
Isällä ei ole tapaamisoikeutta lapseensa, vaan lapsella on tapaamisoikeus isäänsä! joka nyt ei ikävä kyllä toteudu..
Ja miksi se katkeroittaa mieltäsi niin kovasti jos äidillä on vapaata lapsetonta aikaa lapsen ollessa isällään? Onko se pois sinulta?
Olen mies 42 v ja minulla on 9 v poika ja 12 v tyttö. Avovaimo muutti pois yhteisestä kodista lasten kanssa yhtenä perusteena mm. etten osallistu tarpeeksi perheen elämään. Haluaa katsoa 3 kk:ta muuttuuko mikään. No varmasti muuttuu, ainakin jos lapset jäävät hänelle jos kotiinpaluuta ei tule. Väittää avokki mitä tahansa niin minä olen perhekeskeinen, ravintolassakin tulee käytyä peräti kerran vuodessa. Minä ajattelin muuttaa niin kauas lapsista kuin mahdollista. Jos jotain ei saa pitää on parempi unohtaa kokonaan vaikka kuinka rakastaisi. Tätähän te naiset ette tunnu tajuavan.
Voi onnenkerjäläinen, etkö käsitä että lapsennehan kärsivät. Mitä ihmettä naisellasi on tämän lapsiasian kanssa tekemistä? Hänhän ei ole lapsesi. Jos kostat hänelle, älä kosta lapsillesi.Jos sinulle on parempi unohtaa, niin onko lapsillesikin? Kovin olet itsekeskeinen ja ymmärtämätön. Ehkä vaimosi väitteissä onkin vinha perä. Katso peiliin ja ajattele asiaa.
Käytätte lapsia taistelunne välikappaleina. Ette kai kumpikaa nole vanhemmiksi kypsyä. Ja miksi miesten on niin vaikea käsittää, että perhe-elämään on osallistuttava muutenkin kuin kotisohvalla löhöämällä.
Lasten mielipidettä et ole kysynyt?
"Minä ajattelin muuttaa niin kauas lapsista kuin mahdollista. Jos jotain ei saa pitää on parempi unohtaa kokonaan vaikka kuinka rakastaisi."
MINÄ, MINÄ, MINÄ. ... jos ei saa pitää, parempi unohtaa... MINÄ MINÄ MINÄ.
Osaan kuvitella, miten kyynelsilmin avaudut baaritiskillä ja ryvet itsesäälissä sillä vuotuisella ravintolakeikallasi.
Vain mies voi ajatella NOIN typerästi!!:D
Isää ei kiinnosta koko lapsi, ei ollenkaan. Ei vaan kehtaa myöntää. Turhaan pidät siihen yhteyttä, jos ei itse halua ottaa yhteyttä ja oikeasti nähdä lasta niin eiköhän se kerro kaiken.. Isää ei kiinnosta olla isä ja olla lapsen elämässä tekemisissä.
Jos mun lapsi sanois mun uutta miestä isäkseen niin antaa sanoa. Vaikka biologisesti ei isä hänelle olisikaan. Sitten kun lapsi on isompi hänelle voi selittää tilanteen. Ei tossa oo sen kummempaa.
Tämä teksti on niin totta! Ei tarvitse miettiä asioita liian monimutkaisesti.
Taitaa sillä uudella kumppanilla olla sormensa pelissä, mutta vastuu käyttäytymisestään on kuitenkin lapsen isällä. Voit ihan hyvin kertoa lapsellesi, että isällä on vain vaikeaa tavata. Ei sen kummemmin tarvi selitellä. Voi silti yrittää myönteisesti suhtautua tilanteeseen, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Ei kannata morkata toista, ei katkaista välejä, eikä uhkailla ettei anna tavata ollenkaan, niinkuin nimimerkki kjhg3 tekee. Yrität vain luoviutua tilanteesta järkeilemällä.
Miehet kyllä vakuuttavat tykkäävänsä lapsistaan, mutta valitettavan usein käytäntö onkin ihan toista. Ei lapsi sitä ymmärrä.
Aloittaja voi vallan hyvin antaa lapsensa kutsua isäksi miesystäväänsä, jos muuttaa samaan talouteen ja jos osapuolille näin sopii. Ei tarvi sanoa ettei se ole sinun biologinen isä, vaan kerro että hän on lapsen kasvattajaisä. Siis ota myönteinen asenne asioihin, se on paljon helpompaa kuin ainainen ketutus ongelmallisesta biologisesta isästä. Jos lapsi joskus, ja isä myös, haluaa tutustua toisiinsa, eihän sille ole estettä, mutta oikea isäsuhde syntyy hänen kanssaan joka on läsnä. Eli kasvattajaisällä. Biologinen isä huomaa tämän joskus kun alkaa olla jo liian myöhäistä.
Kasvata lapsesi rakkaudella, myötätunnolla ja anna iloisella mielellä lapsen käydä isän puolen isovanhemmilla. Kun asiat nyt ovat näin, niin tee parhaasi. Enempää et voi eikä tarvikaan voida. Toivon onnea ja menestystä elämääsi sekä lapsesi elämään.
Pakko oikaista, en siis ole isälle mitään uhkailuja tms laittanut, koska ei tosiaan minkäänlaisissa väleissä olla. Yritin viime kesän lopulla soittaa ja tavoittaa, josko lapsia näkisi, mutta kun ei mitään kuulunut niin päätin vain ihan omassa päässäni että nyt riittää. Niin pitkään kun tilanteet eivät muutu, niin näin tulee olevan. Taustoista kerrottakoon että lasten isällä alko-ongelmaa ja asuu milloin vanhemmillaan, milloin kämppää tutuillaan / naisillaan. Eli minulla ei ole edes tietoa missä päin Suomea milloinkin majailee.
Lapsille olen sanonut että isä asuu niin hankalasti tai kaukana tms että ei käytännön syistä pysty heitä tapaamaan, vaikka varmaan haluaisikin. Enkä lapsillekaan ole sanonut että eivät enää ikinä isäänsä näe.
Kerran on isä tainnut itse ottaa yhteyttä nähdäkseen lapsiaan ja syyksi kertoi ettei nyt jaksaisi enää ryypätä niin voisi viikonlopun olla lasten kanssa.
Mutta nimim. saman kokenut kanssa samaa mieltä, mennään niillä eväillä mitä on :)
Noinkin pieni lapsi voi olla aika pelottava kokemus saada hoidettavaksi, varsinkin jos ei ole kokemusta lapsista. Jopa asunto saattaa olla ihan sopimaton jos poikamieselämää viettää.
Ei sitä isäsuhdetta voi hampaat irvessä tehdä, ei se synny aina vaikka olisi ns kotona oleva isä. Joku toinen mies voi olla "isä" jos lapsi näin sanoo. Ei sitä koko ajan tartte korjata, ettei "mauri" ole sun oikea isä. Kautta aikojen lapset on kasvaneet isättä ja äidittäkin. Pysyvät turvalliset ihmissuhteet on tärkeitä. Hyvä ehdotus on tässä ketjussa oleva mummo, joka voisi ottaa lapsen luokseen "isäviikonloppuna" ja isä siellä kävisi pitämässä suhdetta yllä. Lapsen kasvaessa suhteen pito yleensä helpottaa. Varsinkin jos lapsi on tyttö,
voi pienen tyttölapsen hoitamisen ajatuskin viedä miehen paniikin partaalle.
Älä hyvä ihminen stressaa. Kyllä ne asiat alkaa sujua aikanaan.
Isä tai äiti joka ei välitä jälkikasustaan ei ole minkään arvoinen ihmisenä.
Tuttu tilanne täälläkin. Lapsi oli siistin avioeron aikoihin 3v, tapaamiset sujui 5 vuoden ajan, sitten tuli uuden vaimon kanssa lapsia ja tapaamiset loppui siihen, viimeinen tapaaminen ollut vuonna 2010.
Lapsi ei saa mennä isälleen enää ollenkaan, uusi vaimo on päättänyt asian niin. Hän itse ilmoitti sen minulle ja lapsen isä sanoo samaa.
Lapsi tapaa isän puolen isovanhempia muutaman kerran vuodessa, välillä käväisevät kahvilla meillä ja välillä ottavat lasta yöksikin.
Lapsi kaipaa isäänsä, mutta eivät soittele keskenään.
Tuskallinen tilanne, mutta ei auta, näillä nyt mennään.
En kaipaa omaa aikaa, lapsen puolesta surettaa. Mutta luonnollisesti syytän itseäni, olisi kai pitänyt yrittää kovemmin pysyä yhdessä lapsen isän kanssa.
Elämänkumppanin etsiminen jatkuu, olisi mukava, jos löytyisi mies, joka voisi olla kumppanini ja lapselleni turvallinen aikuinen. En käy baareissa ja kirjastossakin tuntuu olevan aika hiljaista, mutta ehkä joskus jostain tulee vastaan joku kiva tyyppi. Tai sitten ei, en aio ottaa siitä stressiä. Mutta voisin olla jollekulle sellainen, mitä hän kaipaa rinnalleen.
Miksi sanotaan ettei miehillä saisi olla mitään velvollisuuksia lapseen? valitetaan kun naiset pyytävät (nyhtävät) elatusmaksuja, no halooo!?! Jokaisen naisen (LAPSEN) oikeus, elatusmaksut ei kuitenkaan kata vähääkään siitä mitä lapseen oikeasti menee rahaa yksinhuoltajana!
Järki käteen miehet ja kantakaa vastuunne sen jälkeen kun olette siemenen vakoon lykänneet! Älkääkä kostako lapsellenne sitä mitä exälle tahtoisitte!
Unohda koko "isä". Onneksi lapsi on vielä niin pieni, että unohtaa isänsä -toistaiseksi. Voit kertoa lapsellesi myöhemmin kun hän kasvaa, että voi ottaa itse yhteyttä isäänsä jos haluaa.. Ei se mies halua lasta, näin se vain menee. Lapsen isä katuu päätöstään varmasti jossin vaiheessa kun vanhenee, mutta sitten on saattaa olla jo myöhäistäm luoda isä-lapsi suhdetta. Älä stressaa itseäsi tuolla, koska se näkyy myös lapselle. Eläkää te kaksi omaa elämäänne ja järjestä lapsellesi mahdollisimman hyvä ja normaali lapsuus. Isämallia saa veljiltäsi (jos niitä on) muilta sukulaisilta ja sitten on näitä "isä-palveluita" vai millä nimellä kulkeevatkin. Unohda koko jätkä, nauttikoon hän elämästää uuden pimunsa kanssa
Eihän iskällä oo mikään pakko tavata jos ei sitä tahdo, ja sehän onkin lapsen oikeus tavata eikä toisinpäin... joten anna asian olla ja jatka lapsesi kanssa elämää ilman tuota surkeaa isää.
No minä en ainakaan isän perään itkisi jos kerta ei halua tavata niin ei halua. Puhut lapsen kanssa isästä välillä jos tulee ajankohtaiseksi mutta et korosta isää tai hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään..
Mutta tuo uusi isä-juttu...sanotaanko nyt näin, että lapsihan ei ala kutsumaan Pekka-nimistä ihmistä Isäksi jos ei Pekkaa kutsuta lapsen kuullen isäksi...ja se olisi väärin, todella väärin ja nimenomaan LASTA kohtaan.. Miehestä voi tulla lapselle tärkeä ihminen ihan ilman isä-nimikettäkin ja jos alatte kutsua miestä isäksi ja lapselle selviää myöhemmin ettei tämä oikea isä olekkaan niin miten sitten asiat selitätte? Siitä tulee vain täydellisen iso riita.. Se jos lapsi kutsuu miestä isäksi tiedostaen kuitenkin ettei tämä ole hänen oikea isänsä on tietysti ihan ok, ei se ketään haittaa, mutta empä kyllä alkaisi tuohon leikkiin.. Miestä voi puhutella etunimelläänkin eikä se vähennä sitä miten tärkeäksi lapsi hänet kokee..
Älä missään nimessä ala uskottelemaan että uusi puolisosi olisi lapsesi isä... minä en ainakaan antaisi ikinä anteeksi jos saisin kuulla vanhempieni valehdelleen minulle.."jos lapsi alkaa kutsua isäksi, sille ei voi mitään", kyllä sille voi... aina voi kertoa että ei, tämä on sinun isäpuoli (esim) eli tärkeä turvallinen aikuinen kehen voit luottaa...
Jos "kaikilla kavereilla" on äiti ja isi, niin minusta se diskriminoisi paljon pahemmin että ei saa rakasta isähahmoa sanoa isiksi. Vaan oikaistaan, "Martti Oulussa on sun isi, tää on vain isäpuoli, muista se!" Jos pieni lapsi vilpittömyydellään sanoo äidin elinkumppania isiksi, se on kaunis luottamuksen osoitus ja teidän tulee se hyväksyä. Muu viisastelu on typerää. Tuntemani vanhapoika vei vihille naisen, jolla oli kaksi poikaa, toinen koulussa ja toinen ehkä viiden. Nuorempi alkoi kutsua isäksi tätä Villeä eikä siitä kukaan meteliä nostanut. Pojan oma isä asui melko kaukana.
Sympatiat on täysin sun puolella ja hienosti olet jaksanut viedä asiaa eteenpäin ja selvittää todellisia syitä tilanteeseesn!
Noh minä ainakin jättäisin tilanteen sikseen, saispahan mies nauttia alkuhuumasta uuden naisensa kanssa.. Voi olla että kiinnostaa lapsi taas kun alkuhuuma on ohi ja sit huomaakin, että on jo liian myöhäistä astua isän roolin suuriin saappaisiin! Ja hyvin vahvasti näyttää uudella naisella olevan sormensa pelissä mukana! Vai oliko tilanne eri ennen tämän naisen tuloa kuvioihin?
Kiitos kaikille vastanneille!
Paljon hyviä mielipiteitä ja nyt sain tosiaan silmäni auki sen suhteen, että isän puolelta on tultava aloite yhteydenpitoon mikäli haluaa lastaan nähdä.
Toki jos se tulee vuosien päästä, niin lapsen biologisen isän on hyväksyttävä ettei hän voi ihan yht´äkkiä astua lapsensa elämään miten tahtoo saati olettaa, että lapsi kutsuisi häntä isäkseen enää.
Ei kannata surra sellaisia asioita joille ei mitään ole tehtävissä.. Varmasti voi arvojärjestys muuttua hänellä vuosien päästä kun huomaa menettäneensä kenties ainoan lapsensa kokonaan.
Ehkäpä se on tähän mennessä myös ollut jokin valtataistelu lapsen isän puolelta, ettei halua auttaa minua hoitovastuussa, varsinkin sen jälkeen kun tapasi tämän uuden naisen.
Isä/äiti nimeä saa mielestäni käyttää ne, jotka on sitä käytännössä ja huolehtii lapsistaan. Ei sillä olisi väliä vaikka synnyttäisi tähän maailmaan tusinan lapsia huolehtimatta heistä, en silti olisi heille äiti ilman äidin rakkautta ja huolenpitoa.
Ja jos lapsen läsnäolo pilaisi lapsen isän ja hänen uuden naisystävän välit jo olemassaolollaan, on varmasti parempi lapselle olla ilman sellaista "isää", ja saada oikea isä miehestä joka todella välittää lapsestaan ja HALUAA viettää hänen kanssaan aikaa. :)
Joskus yritin puhua myös tämän uuden naisen kanssa tilanteesta ohimennen, jolloin hän siihen: "No mä tunnen monta yksinhuoltajaa joiden lapset ei tapaa isäänsä".. Joten ymmärrystä ja älyä ei myöskään kaikille ole suotu.
Anna olla kun ei väkisin mistään mitään tule. Anna isän tavata lastaan miten huvittaa ja haluaa tai ei halua. Pakko kun ei ole. Kauhea stressi jonkun luuserin vaatuuttomuudesta. Anna olla yhteyksissä miten kuten on. Parempi jonkinlainen suhde isäänsä kuin ei isää ollenkaa vaikka katkerimmat lienee sitä mieltä ettei lapsi tarvitse isää, se ei pidä paikkaansa. Jokainen tahtoo joskus tietää isästään. Jos siis äiti ei tee isäasiasta kiellettyä aihetta.
Ei se katkeruuutta ole.. pitää vain miettiä voiko väkisin yrittää ylläpitää suhdetta jota ei koskaan ole päässyt syntymäänkään?
Lapselle varmasti kerron nätisti asioista ja totuuden saa tottakai ajan kanssa tietää kun on isompi.. Kuitenkin niin, ettei tarvitsisi surra isättömyyttä ja hylkäämistä, kun isänsä valitsi uuden naisen hänen sijaan tai ei muuten vaan kyennyt isyyteen.. En tiedä tarkkaa syytä edes, arvelen vain.
Uskon että sellaisesta "kerran vuodessa soittelusta" on vaan enemmän haittaa ja surua lapselle kuin iloa. Joten jätän tämän asian sikseen.. Isällä on nyt pallo käsissään ja saa tehdä miten parhaaksi näkee.. mutta vuosien päästä voi lapsellekin olla hankalaa ottaa vastaan ihmistä joka hänet hylkäsi.. ja lapsi kertoo kyllä isompana haluaako tavata biologista isäänsä vai ei.
Tuttua pompottelua... Meillä lasten isällä on ollut pisimmillään 2v:n tauko. Näillä tauoilla hän tekee mitä haluaa, myös lain kanssa on sotkeentunut ja päihteiden. Onpa todella masentavaa antaa sitten lapset "kun meillä on voimassaoleva sopimus", kun sitä sopimusta isä ei ole noudattanut. Valvottuja tapaamisia en saanut lapsille ja isälle, kun ei ole näyttöä (en siis saanut yhtään ihmisitä todistamaan, haluavat pysyä nimettöminä) ja rikokset muuten vaan eivät vie kykyä vanhemmuuteen (saa nähdä mikä on seuraava tempaus ja tuleeko ehkä sillä kertaa sitten se kotietsintä juuri sillloin, kun lapset sattuvat isällään olemaan. Tai joku, jolle isänsä velkaa, sitä velkaa ovelta kysymään.........Eikä ole kyse pankista.. ;) )
Täysin isästä johtuvat nämä kaikki tauot, hän vaan lakkaa tapaamasta eikä edes ilmoita mitään. Siinä sitten lasten kanssa keskustelen, miksi juuri heidän isänsä on sellainen ja miksi tekee näin.... Sitten yhtäkkiä taas isä ilmestyy vaatimaan tapaamisia, yleensä "huomenna"...
Ap:lle: Tee selväksi, isälle, että hänen ON otettava vastuu lapsestaan ja se, että tapaamisissa on taukoa, ei tee lapselle hyvää (eiköhän näitä esitteitä ole perheneuvolat pullollaan). Keskustele isän äidin kanssa, jos olisi valmis sitoutumaan näihin tapaamisiin auttamaan. Sitten, teette tapaamissopimuksen, johon isä pystyy sitoutumaan (mutta älä ihmeessä jätä sitä "sovittaessa" -malliseksi, muten saatat saada syytteet sitten jossain kohtaa siitä, että et olisi lasta antanut......). jos hän ei ole siihen valmis, niin sitten ei ole.
Lapsi kokee joka tapauksessa tulleensa hylätyksi ja vielä korostetummin, jos tapaamisia On, mutta epäsäännöllisesti, se hylkäyskokemus tulee joka kerta uudestaan, kun tapaamisia on ja sitten taas ei..... Koeta vääntää rautalangasta vielä tämä isälle, voihan olla, että hän on niin uuden onnensa lumoissa, ettei osaa ajatella lapsen näkökulmasta. Ja ennenkaikkea tee selväksi SE, että ihan turha tulla vinkumaan tai muillekaan vinkua sitä, kuinka ei lasta saa tavata, jos ei ole valmis sitoutumaan niihin tapaamisiin (ja olithan jo tarjoutunut lähemmäskin muuttamaan....). Meillähän välimatkaa on ollut 15km pisimmillään näiden vuosien aikana (isä muuttaa n. kerran vuodessa), mutta ei se mitenkään ole helpottanut tapaamisia...
Viisautta on olla puhumatta isästä pahaa, kyllä lapsi sen valitettavasti käytännössä oppii, kenen puheisiin voi luottaa ja kenen ei.