Olen nyt ollut ja asunut yksin noin 12 vuotta, ja luulin, että ilman kyyneöliä, siitä edellisestä liitosta selviän, ei se ihan niin ole kuin itselleni uskottelin. Kaipaan toisinaan rinnalleni miestä yhdessä kulkemaan ja jakamaan kaiken yhteisen, sillä olen juuri nyt kuin autio saari, jossa ei kasva mitään.
Mitä tehdä, kun rakkauta ei ole?
Mocca
287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on vähän samoja kokemuksia, joskaan en oo asunut yksin kuin nyt viimeiset kolmisen vuotta. Yksinäisyys ja naisen kosketuksen puute muuttuu välillä niin ahdistavaksi että se on kuin kipu. Lääkkeeksi tähän tulee otettua joskus sitten sitä miestä väkevämpää, muttei siitä ole pitkäaikaista apua. Mulla on onneksi kyllä ystäviä ja parhaan ystäväni kanssa tulee vietettyä aikaa useinkin, vaikkei se tietysti ole sama asia kuin elämänkumppani.
Tässä asiassa Mocca en osaa muuten olla tueksi mutta kannattaisi itse olla aktiivinen ja ottaa kontaktia niin paljon kuin sielu sietää. Koskaan ei voi tietää missä seuraava elämänkumppani sinua odottaa. Pettymyksen sietokykyä voisi yrittää myöskin kasvattaa koska niitä tulee ihmissuhde-rintamalla alituiseen vastaan. Kannattaa myöskin yrittää nauttia asioista joita jokaisen eteen matkan varrella kuitenkin muutenkin siunaantuu - kuten esim. tulevasta keväästä ja kesästä. Kevättä ja parempia päiviä toivotllen.
Olette hauskoja :)