mä olen niin loppu että en jaksa enää. mulla on niin paha olo tästä kaikesta. mikään mitä mä teen ja yritän ei onnistu. en jaksa enää haaveilla mistään paremmasta kun sitä ei enää mulle suoda.
mä en mitään muuta ole halunnut kuin että mä pystyisin elättämään mun perheeni, ja että meillä kaikilla olisi hieman parempi elämä. en mä kaipaa mitään mersuja tai lomamatkoja. ainoastaan että meidän elämä olisi turvattu, ja lapsilla hyvä tulevaisuus. olisivat reippaita mahat täynnä ruokaa. iloisia ja onnellisia.
kaikesta mistä me voidaan tinkiä, niin ollaan tingitty. missään ei käydä, mitään ei osteta. ollaan niinku vankeja omassa kodissamme selkä seinää vasten ja odotetaan koska tämä korttitalo kaatuu.
me ollaan hyviä ihmisiä. semmosia jotka kannustaa muita, auttaa jos voimme. ei me puhuta kenestäkään pahaa tai tuomita muita.
me eletään naurettavista töistä saamammalla palkalla. tehdään töitä joita kukaan muu ei tee koska mitään muuta ei meille suoda. saadaan palkkaa jolla kenenkään ihmisen ei tässä maassa pitäisi yrittää elää. luetaan uutisista miten ahneita kaikki ihmiset nykyään on. miksi joillakin pitää olla niin paljon, ja joilla ei ole mitään. ahneus vaivaa tätä maailmaa. ja siihen se tulee vielä kaatumaan.
turha on käsiäkään ristiin laittaa. ei meitä kukaan voi auttaa.
mä en mitään muuta ole halunnut kuin että mä pystyisin elättämään mun perheeni, ja että meillä kaikilla olisi hieman parempi elämä. en mä kaipaa mitään mersuja tai lomamatkoja. ainoastaan että meidän elämä olisi turvattu, ja lapsilla hyvä tulevaisuus. olisivat reippaita mahat täynnä ruokaa. iloisia ja onnellisia.
kaikesta mistä me voidaan tinkiä, niin ollaan tingitty. missään ei käydä, mitään ei osteta. ollaan niinku vankeja omassa kodissamme selkä seinää vasten ja odotetaan koska tämä korttitalo kaatuu.
me ollaan hyviä ihmisiä. semmosia jotka kannustaa muita, auttaa jos voimme. ei me puhuta kenestäkään pahaa tai tuomita muita.
me eletään naurettavista töistä saamammalla palkalla. tehdään töitä joita kukaan muu ei tee koska mitään muuta ei meille suoda. saadaan palkkaa jolla kenenkään ihmisen ei tässä maassa pitäisi yrittää elää. luetaan uutisista miten ahneita kaikki ihmiset nykyään on. miksi joillakin pitää olla niin paljon, ja joilla ei ole mitään. ahneus vaivaa tätä maailmaa. ja siihen se tulee vielä kaatumaan.
turha on käsiäkään ristiin laittaa. ei meitä kukaan voi auttaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmasti jostain löytyy apua! Miten sossu? Tai toimeentulotuet? Asumistuet? Suomi on kuitenkin hyvinvointivaltio (vaikka ei aina uskoisi), kyllä täällä yritetään auttaa parhaan mukaan! Mikä teillä on suurin ongelma? Viekö joku tietty asia liikaa rahaa? (Monilla esim. asunto.)
kuulostaa niin tutulta tilanteenne.Elän samantapaisessa tilanteessa parhaillaan,rahat ei riitä mihinkään ja pinna tiukalla.Masennus päällä ja apua ei edes tunnelin päässä.Koen olevani myös aivan loppu.Ei irtoa enää mitään ja en jaksa enää tätä shittiä.
Oikeesti, mä oon myös kokenut tän. Rahat loppu: talon kanssa tuli koettua homeh*lvetti, myyjä ei hoitanut omaa osuuttaan siitä enkä jaksanut puoltatoista vuotta kauempaa lakimiesten välityksellä tapella (kalliiks tuli sekin ja naurettavan nimelliskorvauksen sain), urakoitsija k*setti, antoi paperit että kaikki ok ja vasta rakennetarkastuksessa huomattiin että sutta ja sekundaa tuli, koko uus katto alas ja toinen uus tilalle. Urakoitsija (osakeyhtiö) tuomittiin korvaamaan, mutta firma haettiin konkkaan ja ikinä en sentinsenttiä saanut, jouduin jopa maksamaan ulosoton maksut sekä lakimiehelle. Ja tietysti se uuden katon kahdesti. Kaikki kaatui niskaan. Vaikka kuinka yritti, niin näihin asioihin ei voinu ite vaikuttaa. Nyt hinnat nousee koko ajan, esim. ruoka, ja tuntuu että kun kaupassa käy ja auton tankkaa niin siinä se tili sit menikin...
Sanomattakin selvää että paha masis oli. Ja ahdistus. Töitä tein aina kun pystyin eikä lääkäri pakottanu saikulle. Tuntu että mitä järkeä tässä on. Vaikka kuinka yrittää niin mikään ei muutu... Tutut törsää rahansa kaikkeen turhaan ja elämä hymyilee niille, eikä tosiaan ajattele muuta kun itteensä. Ite yritin antaa vähästäkin esim. lastensuojeluun avustuksia, kunnes se oli ihan mahdotonta, jokainen euro piti laskea.
MUTTA: uskokaa tai älkää, se korjaantuu kyllä! Nyt mulla alkaa vihdoin olla se tilanne, että rahaa jopa jää vähän käytettäväksi/säästettäväksi ja masennus ja ahdistus parani. Mitään radikaalia ei tapahtunut, itse aikani otin selvää ja kävin pankkineuvojan kanssa läpi mitä kannattaisi tehdä että saa tuon talouden edes jonkinlaiseen kuosiin. Siitä se pikkuhiljaa lähti paranemaan.
Suosittelen esim. velkaneuvojaa, joka tietää kaikki niksit miten saa vähästäkin mahdollisimman paljon irti ja miten on talouden kannalta paras toimia. Tiedän omasta kokemuksesta että koko tilanne on vaikea ja hajottava eikä sitä meinaa jaksaa, varsinkaan kun ei mitään muutoksia ole näkyvissä, samssa suossa tarpomista vaan. Ajattelen, että ehkä se tapahtuu hyville ihmisille siksi että me ollaan ainoita jotka sen kestäisi. Jos kyseessä olis nämä kultalusikka p*rseessä olevat ihmiset, niin ne luovuttais saman tien. Ja jos mun tilanne saatiin korjaantumaan, niin uskon että myös muiden!
Sama fiilis, apuja ei saa mistään.... koko elämänsä kaikkensa yrittänyt, mitään ei itselleen jää...
En tiedä, luovuta, lopeta työnteko, heittäydy virran vietäväksi katso miten käy... niin minä aion tehdä !! Ei pienen ihmisen työssäkäyminen hyödytä kuin rikkaita, ei pientä ihmistä tippaakaan...