Astuin pieneen huoneistoon, joka toimi tuotantoyhtiömme tilapäisenä päämajana. Yhtiön… Tuntui hassulta ajatella hommaa yhtiönä, varsinkin kun pyöritimme sitä kahdestaan. Mutta yhtiö se kuitenkin oli, verojen, sosiaaliturvamaksujen, eläkemaksujen, vuokrien ym. laillista suorittamista varten perustettu, kaverini Martinin ja minun nimissä kaksi ja puoli vuotta sitten.
Mainittu huoneisto oli pinta-alaltaan ehkä neljäkymmentäviisi neliötä ja siihen kuului pieni eteinen, yksi suurehko huone jossa olivat tarvittavat toimistokalusteet, pieni sohva ja tietokone nurkassa, sekä keittokomero. Kaikki kalusteet oli hankittu erittäin käytettyinä lyhytaikaista tarvetta varten. Istahdin tuolille, käynnistin koneen ja ryhdyin tutkimaan selvittämättömien asioiden listaa: vuokrasopimuksen päättäminen, auton hankinta, yhteydenotto verovirastoon… Tekemistä oli vielä paljon, mutta näitä ei ehdittäisi miettiä tänään. Vuorossa oli aivan muuta toimintaa.
Ystäväni ja yhtiökumppanini Martin astui sisään muutamaa minuuttia jälkeeni ja lysähti sohvalle hieman harmaana. ”Krapula, vai?” kysäisin katsettani paljonkaan nostamatta. Martin nyökkäsi. ”Onko meillä jääkaapissa vissyä?” ”Ehkä vähän… kato sieltä.” Martin aukaisi kaapin ja tutkaili sen sisältöä hyväksyvästi äännähdellen: pidimme siellä melkoisen valikoiman juomia ja voileipiä, ettei kiireisinä päivinä tarvinnut poistua ulos syömään. Ja tästä päivästä tulisi ilmeisesti kiireinen.
”Oliko käytävässä jo porukkaa?” kysäisin. Kaverini murahti myöntävästi. ”Muutamia, mutta vielä ei kello ole yksitoista. Odotahan sitten…” ”Meinaatko että tulee kova homma?” Martin virnisti nyt jo hieman paremman näköisenä. ”Toivotaan niin.” Martin oli samanikäinen kuin minä – 28 vee – minua muutaman sentin pitempi ja leveäharteinen jässikkä, jolla oli hieman ruskehtavat hiukset ja varsin tummat silmät. Naiset pyörivät usein hänen ympärillään ravintolassa, mistä me muut olimme joskus hieman kateellisia. ”Noh, eiköhän kuitenkin aloiteta, jos siellä on kerran väkeä, otetaan ensimmäinen kuultavaksi.” Nousin ylös, lätkäisin eteeni nipun kysymyskaavakkeita ja menin kutsumaan ensimmäisen paikanhakijan sisälle.
Puoltatoista tuntia myöhemmin pidimme pienen tauon. Yksikään hakija ei ollut vakuuttanut meitä, joko vastaukset kysymyksiin eivät tyydyttäneet tai muut ominaisuudet eivät natsanneet. Hörpin kahvia ja mutustelin kinkkusämpylää mietteliäänä, kun Martin kysäisi: ”Mitä pidit numero 16:sta?” Jouduin lunttaamaan papereista ennen kuin minulla välähti. ”Ai se neljännen vuoden opiskelija? Muuten hyvä, mutta taidot ei olleet riittävän hyvät.” ”No helvetti, mahtaako tuossa porukassa olla ketään, joka osaisi kaiken! Onkohan meillä liian kovat vaatimukset?” ”Elä vielä lannistu, katotaan nyt kaikki ketkä odottavat, ja jos tuntuu että tarjonta on huonoa, sitten voidaan harkita näiden melkein-läpäisseiden palkkaamista.” ”OK, tehdään niin”, Martin murahti, ”mutta toista hakuilmoitusta ei julkaista, tällainen päivä on vähän liikaa.” ”Jees, samaa mieltä”, sanoin, ”tekee mieli päästä jo töihin.” Tyhjensin kupin ja totesin: ”Eiköhän jatketa.”
Kahtakymmentä minuuttia myöhemmin emme olleet edelleenkään löytäneet ketään, ja Martin alkoi vaikuttaa nyrpeältä. ”Kiitos, otamme yhteyttä”, sanoin poistuvalle hakijalle, ”kutsu seuraava.” ”Hemmetti…” kuulin mutinaa sohvan nurkasta, ja sitten Martin yhtäkkiä suoristautui silmiensä välähtäessä kiinnostuneesti. Vilkaisin hänen katseensa suuntaan ja näin sisään astuneen naisen. Oma päänikin nytkähti ylös ja mittailin katseellani naista, joka vaikutti hieman häkeltyneeltä tutkailustamme. Hän vaikutti olevan hieman yli kahdenkymmenen, noin 165 cm, ruskeat hiukset oli leikattu suunnilleen niskan tasalle. Naisen hoikkien, hyvinmuodostuneiden säärten ja reisien yläpuolella oli hyvin lyhyt mekko. Mekon yläosaa pullistivat DD-koon rinnat, jotka tuntuivat hädintuskin pysyvän vaatteen sisällä. Silikonit, ajattelin itsekseni, rinnat vaikuttivat kokoisikseen niin kiinteiltä ja terhakoilta. Hän muistutti kasvoiltaan hieman Racquel Darriania – tiedätte varmaan, ketä tarkoitan.
Nousin puolittain pöydän takaa ylös ja viittasin tuoliin: ”Istu, ole hyvä, niin aloitetaan.” ”Kiitos”. Otin uuden kyselylomakkeen ja aloitin. ”Nimi ja ikä?” ”Anu S---, kakskytviis.” ”Miksi haluat mukaan tähän hommaan?” Martin kumartui hieman eteenpäin sohvalla, kiinnostuneena kuulemaan vastauksen. Nainen hymähti kevyesti. ”Totta puhuen kahdesta syystä. Ensinnäkin jäin kolme kuukautta sitten ilman hommia, kun edellisestä työpaikasta pistettiin kolmannes porukasta pihalle. Palkka on ihan houkuttelevan kokoinen, työttömälle. Toiseksi… niin, toiseksi… minä rakastan hyvää seksiä!” Nyökkäsin hyväksyvästi. ”Ookei, entä mitä osaat, tai oikeastaan mitä olet valmis tekemään tässä työssä?” Nainen, Anu siis nimeltään, katsoi minua hetken ennen kuin vastasi. ”Kaikki tavalliset tietenkin, sitten, öö, anaali nyt ainakin.” ”Otatko mällin naamallesi?” Anu nyökkäsi epäröimättä. ”Nieletkö?” Hän ei taaskaan epäröinyt, vaan nyökkäsi. ”Onhan tuota tullut muutamalle jätkälle tehtyä.” Ruksin ao. kohdat lomakkeesta. ”Oletko kahden kanssa samanaikaisesti?” Nainen empi nyt hetken. ”Siis… tarkoitatko suihin ja pilluun, vai molemmat reiät yhtä aikaa?” ”Kumpi vaan. Miten on?” Anu nyökkäsi ja sanoi: ”En oo koskaan koettanut, mutta eiköhän tuo hoidu. Sanotaan siis kyllä.”
Ruksasin kaavakkeen loppuun ja laskin sen pöydälle. ”Okei, näyttäis siltä että paikka on melkein sinun. Vielä viimeinen vaihe: riisuudu.” Anu näytti hetken aikaa siltä, ettei tajua mitä juuri sanoin, sitten hän nyökkäsi ja nousi ylös. Martinin ja minun edessä tuo upea nainen veti niukan mekkonsa auki, pudotti sen alas ja heitti myös alusvaatteensa pois jääden seisomaan keskelle huonetta ilman rihmankiertämää, vain pelkät korkokengät jalassaan. Ja nyt suumme olikin loksahtaa auki. Anu oli kuin Venus seistessään siinä: hoikat nilkat jatkuivat pitkinä, jäntevinä säärinä ja houkuttelevina reisinä jotka päättyivät pehmeästi kaartuvaan lantioon. Jalkojen välissä oli tumma karvoitus, ajeltuna kapeaksi vanaksi. Naisellisesti hieman pyöristyneen vatsan yllä olivat rinnat, joita suurempia en muistanut nähneeni. Nyt saatoin todeta, että ne olivat kuin olivatkin aidot: arpia ei näkynyt, ja ilman liivejä ne menettivät osan terhakkuudestaan, kuitenkaan valumatta pahoin. Noiden väliin vois tukehtua, ajattelin.
Vaivoin sain silmäni irti Anun vartalosta ja rykäisin. ”Viih… viimeinen vaihe on itse asiassa kaksivaiheinen”, sanoin. ”Ja se tarkoittaa mitä?” kuului varovainen vastaus. ”Nyt sinun pitäisi todistaa taitosi ja ottaa kaveriltani Martinilta tässä suihin.” Naisen silmät levisivät ja vähältä piti, ettei hän alkanut haukkoa henkeään. ”Siis, tässäkö… mutta…” ”Jos et ole valmis siihen nyt, niin miten voidaan olettaa, että olisit valmis tositilanteessa?” totesin ja katsoin kaveriani. Martin oli jo noussut ylös ja veti housuja alas paljastaen puolikovana seisovan kalunsa. Anun silmät levisivät hieman hänen nähdessään kalun. Ja syystäkin: Martinin kyrpä on pituudeltaan 9 tuumaa ja täydessä seisokissa kuin kiveä. Myös tästä seikasta oli moni hänelle hieman kateellinen.
Hetken epäröityään Anu nyökkäsi, asteli sohvan luo ja painui polvilleen istuvan Martinin eteen. Hän tarttui kalun juuresta kiinni ja imaisi terskan suuhunsa. Martin huoahti hyvin tyytyväisen näköisenä – krapulassa suihinotto oli melkein parasta mitä hän tiesi, kunnon krapulapanon jälkeen tietenkin. Ja näytti siltä, että nainen osasi asiansa. Hän imi aluksi vain terskaa antaen kielensä leikitellä kevyesti sen ympärillä, lupsautti lihasauvan välillä kokonaan ulos ja nuoli sen vartta pitkin vedoin, aivan alhaalta ylös terskanpäähän asti. Sitten hän imaisi koko kalun jälleen suuhunsa ja alkoi nyökkien nussia suullaan, imien posket lommollaan. Ilmeestä päätellen Martinilla alkoi olla kovat paikat; hänen kalunsa seisoi nyt kivikovana, suonet pingottaen. Anu jatkoi taidokasta suihinottoa, kun liukkautta ei tuntunut olevan riittävästi hän sylkäisi kyrvän varteen jatkaen imemistään. Korviini alkoi kantautua herkullinen litisevä ääni, ja myös omissa housuissani tuntui varsin ahtaalta kun uhkea brunetti antoi yhtiökumppanille yhtä tämän elämän parhaista suihinotoista.
Anu päästi kyrvän ulos niin että maiskahti ja kysyi huulet irstaasti kiiltäen: ”Haluavatko herrat loppuun asti?” Pystyin ainoastaan nyökkäämään ja kaveri voihkaisemaan jotain, mistä ei saanut selvää. Anu hymyili hieman ja otti kalun jälleen suuhunsa. Välillä hän liu’utti sen niin pitkälle, että huulet melkein koskivat Martinin palleihin. Se oli kuitenkin niin pitkä ettei hän saanut kalua kokonaan suuhunsa, ja ilmeestä näin sen käyvän melkein kurkussa asti. Lopulta Anu kiersi toisen kätensä sormet ylösnousseiden pallien ympäri, puristi niitä kevyesti ja aloitti loppukirin. Hänen päänsä nousi ja laski nopeaan tahtiin, sohvalta kuului melkein maiskahteleva ääni ja Martin alkoi vääntelehtiä sivusuunnassa. ”Aaaa… kohta tulee… ei helvetti…” Samassa hänen lantionsa nytkähteli ja nytkähtelevä kyrpä alkoi pumpata spermaa Anun kurkkuun. Nainen keskeytti liikkeensä ja imi posket lommollaan: ”Mmmm…. glp… anna tulla!” Hyvästä yrityksestä huolimatta pari vanaa valui Anun suupieliä pitkin leualle. Martin lysähti sohvalle voipuneen näköisenä, Anu tarttui kaluun ja nuolaisi vielä pari siihen jäänyttä pisaraa terskan päästä. Sitten hän kääntyi katsomaan minua kysyvän näköisenä.
Kaivoin pöytälaatikosta pari nenäliinaa ja ojensin ne naiselle. ”Paikka on sinun. Aloitamme tiistaina.”
Jatkuu, mikäli yleisö niin haluaa...
Mainittu huoneisto oli pinta-alaltaan ehkä neljäkymmentäviisi neliötä ja siihen kuului pieni eteinen, yksi suurehko huone jossa olivat tarvittavat toimistokalusteet, pieni sohva ja tietokone nurkassa, sekä keittokomero. Kaikki kalusteet oli hankittu erittäin käytettyinä lyhytaikaista tarvetta varten. Istahdin tuolille, käynnistin koneen ja ryhdyin tutkimaan selvittämättömien asioiden listaa: vuokrasopimuksen päättäminen, auton hankinta, yhteydenotto verovirastoon… Tekemistä oli vielä paljon, mutta näitä ei ehdittäisi miettiä tänään. Vuorossa oli aivan muuta toimintaa.
Ystäväni ja yhtiökumppanini Martin astui sisään muutamaa minuuttia jälkeeni ja lysähti sohvalle hieman harmaana. ”Krapula, vai?” kysäisin katsettani paljonkaan nostamatta. Martin nyökkäsi. ”Onko meillä jääkaapissa vissyä?” ”Ehkä vähän… kato sieltä.” Martin aukaisi kaapin ja tutkaili sen sisältöä hyväksyvästi äännähdellen: pidimme siellä melkoisen valikoiman juomia ja voileipiä, ettei kiireisinä päivinä tarvinnut poistua ulos syömään. Ja tästä päivästä tulisi ilmeisesti kiireinen.
”Oliko käytävässä jo porukkaa?” kysäisin. Kaverini murahti myöntävästi. ”Muutamia, mutta vielä ei kello ole yksitoista. Odotahan sitten…” ”Meinaatko että tulee kova homma?” Martin virnisti nyt jo hieman paremman näköisenä. ”Toivotaan niin.” Martin oli samanikäinen kuin minä – 28 vee – minua muutaman sentin pitempi ja leveäharteinen jässikkä, jolla oli hieman ruskehtavat hiukset ja varsin tummat silmät. Naiset pyörivät usein hänen ympärillään ravintolassa, mistä me muut olimme joskus hieman kateellisia. ”Noh, eiköhän kuitenkin aloiteta, jos siellä on kerran väkeä, otetaan ensimmäinen kuultavaksi.” Nousin ylös, lätkäisin eteeni nipun kysymyskaavakkeita ja menin kutsumaan ensimmäisen paikanhakijan sisälle.
Puoltatoista tuntia myöhemmin pidimme pienen tauon. Yksikään hakija ei ollut vakuuttanut meitä, joko vastaukset kysymyksiin eivät tyydyttäneet tai muut ominaisuudet eivät natsanneet. Hörpin kahvia ja mutustelin kinkkusämpylää mietteliäänä, kun Martin kysäisi: ”Mitä pidit numero 16:sta?” Jouduin lunttaamaan papereista ennen kuin minulla välähti. ”Ai se neljännen vuoden opiskelija? Muuten hyvä, mutta taidot ei olleet riittävän hyvät.” ”No helvetti, mahtaako tuossa porukassa olla ketään, joka osaisi kaiken! Onkohan meillä liian kovat vaatimukset?” ”Elä vielä lannistu, katotaan nyt kaikki ketkä odottavat, ja jos tuntuu että tarjonta on huonoa, sitten voidaan harkita näiden melkein-läpäisseiden palkkaamista.” ”OK, tehdään niin”, Martin murahti, ”mutta toista hakuilmoitusta ei julkaista, tällainen päivä on vähän liikaa.” ”Jees, samaa mieltä”, sanoin, ”tekee mieli päästä jo töihin.” Tyhjensin kupin ja totesin: ”Eiköhän jatketa.”
Kahtakymmentä minuuttia myöhemmin emme olleet edelleenkään löytäneet ketään, ja Martin alkoi vaikuttaa nyrpeältä. ”Kiitos, otamme yhteyttä”, sanoin poistuvalle hakijalle, ”kutsu seuraava.” ”Hemmetti…” kuulin mutinaa sohvan nurkasta, ja sitten Martin yhtäkkiä suoristautui silmiensä välähtäessä kiinnostuneesti. Vilkaisin hänen katseensa suuntaan ja näin sisään astuneen naisen. Oma päänikin nytkähti ylös ja mittailin katseellani naista, joka vaikutti hieman häkeltyneeltä tutkailustamme. Hän vaikutti olevan hieman yli kahdenkymmenen, noin 165 cm, ruskeat hiukset oli leikattu suunnilleen niskan tasalle. Naisen hoikkien, hyvinmuodostuneiden säärten ja reisien yläpuolella oli hyvin lyhyt mekko. Mekon yläosaa pullistivat DD-koon rinnat, jotka tuntuivat hädintuskin pysyvän vaatteen sisällä. Silikonit, ajattelin itsekseni, rinnat vaikuttivat kokoisikseen niin kiinteiltä ja terhakoilta. Hän muistutti kasvoiltaan hieman Racquel Darriania – tiedätte varmaan, ketä tarkoitan.
Nousin puolittain pöydän takaa ylös ja viittasin tuoliin: ”Istu, ole hyvä, niin aloitetaan.” ”Kiitos”. Otin uuden kyselylomakkeen ja aloitin. ”Nimi ja ikä?” ”Anu S---, kakskytviis.” ”Miksi haluat mukaan tähän hommaan?” Martin kumartui hieman eteenpäin sohvalla, kiinnostuneena kuulemaan vastauksen. Nainen hymähti kevyesti. ”Totta puhuen kahdesta syystä. Ensinnäkin jäin kolme kuukautta sitten ilman hommia, kun edellisestä työpaikasta pistettiin kolmannes porukasta pihalle. Palkka on ihan houkuttelevan kokoinen, työttömälle. Toiseksi… niin, toiseksi… minä rakastan hyvää seksiä!” Nyökkäsin hyväksyvästi. ”Ookei, entä mitä osaat, tai oikeastaan mitä olet valmis tekemään tässä työssä?” Nainen, Anu siis nimeltään, katsoi minua hetken ennen kuin vastasi. ”Kaikki tavalliset tietenkin, sitten, öö, anaali nyt ainakin.” ”Otatko mällin naamallesi?” Anu nyökkäsi epäröimättä. ”Nieletkö?” Hän ei taaskaan epäröinyt, vaan nyökkäsi. ”Onhan tuota tullut muutamalle jätkälle tehtyä.” Ruksin ao. kohdat lomakkeesta. ”Oletko kahden kanssa samanaikaisesti?” Nainen empi nyt hetken. ”Siis… tarkoitatko suihin ja pilluun, vai molemmat reiät yhtä aikaa?” ”Kumpi vaan. Miten on?” Anu nyökkäsi ja sanoi: ”En oo koskaan koettanut, mutta eiköhän tuo hoidu. Sanotaan siis kyllä.”
Ruksasin kaavakkeen loppuun ja laskin sen pöydälle. ”Okei, näyttäis siltä että paikka on melkein sinun. Vielä viimeinen vaihe: riisuudu.” Anu näytti hetken aikaa siltä, ettei tajua mitä juuri sanoin, sitten hän nyökkäsi ja nousi ylös. Martinin ja minun edessä tuo upea nainen veti niukan mekkonsa auki, pudotti sen alas ja heitti myös alusvaatteensa pois jääden seisomaan keskelle huonetta ilman rihmankiertämää, vain pelkät korkokengät jalassaan. Ja nyt suumme olikin loksahtaa auki. Anu oli kuin Venus seistessään siinä: hoikat nilkat jatkuivat pitkinä, jäntevinä säärinä ja houkuttelevina reisinä jotka päättyivät pehmeästi kaartuvaan lantioon. Jalkojen välissä oli tumma karvoitus, ajeltuna kapeaksi vanaksi. Naisellisesti hieman pyöristyneen vatsan yllä olivat rinnat, joita suurempia en muistanut nähneeni. Nyt saatoin todeta, että ne olivat kuin olivatkin aidot: arpia ei näkynyt, ja ilman liivejä ne menettivät osan terhakkuudestaan, kuitenkaan valumatta pahoin. Noiden väliin vois tukehtua, ajattelin.
Vaivoin sain silmäni irti Anun vartalosta ja rykäisin. ”Viih… viimeinen vaihe on itse asiassa kaksivaiheinen”, sanoin. ”Ja se tarkoittaa mitä?” kuului varovainen vastaus. ”Nyt sinun pitäisi todistaa taitosi ja ottaa kaveriltani Martinilta tässä suihin.” Naisen silmät levisivät ja vähältä piti, ettei hän alkanut haukkoa henkeään. ”Siis, tässäkö… mutta…” ”Jos et ole valmis siihen nyt, niin miten voidaan olettaa, että olisit valmis tositilanteessa?” totesin ja katsoin kaveriani. Martin oli jo noussut ylös ja veti housuja alas paljastaen puolikovana seisovan kalunsa. Anun silmät levisivät hieman hänen nähdessään kalun. Ja syystäkin: Martinin kyrpä on pituudeltaan 9 tuumaa ja täydessä seisokissa kuin kiveä. Myös tästä seikasta oli moni hänelle hieman kateellinen.
Hetken epäröityään Anu nyökkäsi, asteli sohvan luo ja painui polvilleen istuvan Martinin eteen. Hän tarttui kalun juuresta kiinni ja imaisi terskan suuhunsa. Martin huoahti hyvin tyytyväisen näköisenä – krapulassa suihinotto oli melkein parasta mitä hän tiesi, kunnon krapulapanon jälkeen tietenkin. Ja näytti siltä, että nainen osasi asiansa. Hän imi aluksi vain terskaa antaen kielensä leikitellä kevyesti sen ympärillä, lupsautti lihasauvan välillä kokonaan ulos ja nuoli sen vartta pitkin vedoin, aivan alhaalta ylös terskanpäähän asti. Sitten hän imaisi koko kalun jälleen suuhunsa ja alkoi nyökkien nussia suullaan, imien posket lommollaan. Ilmeestä päätellen Martinilla alkoi olla kovat paikat; hänen kalunsa seisoi nyt kivikovana, suonet pingottaen. Anu jatkoi taidokasta suihinottoa, kun liukkautta ei tuntunut olevan riittävästi hän sylkäisi kyrvän varteen jatkaen imemistään. Korviini alkoi kantautua herkullinen litisevä ääni, ja myös omissa housuissani tuntui varsin ahtaalta kun uhkea brunetti antoi yhtiökumppanille yhtä tämän elämän parhaista suihinotoista.
Anu päästi kyrvän ulos niin että maiskahti ja kysyi huulet irstaasti kiiltäen: ”Haluavatko herrat loppuun asti?” Pystyin ainoastaan nyökkäämään ja kaveri voihkaisemaan jotain, mistä ei saanut selvää. Anu hymyili hieman ja otti kalun jälleen suuhunsa. Välillä hän liu’utti sen niin pitkälle, että huulet melkein koskivat Martinin palleihin. Se oli kuitenkin niin pitkä ettei hän saanut kalua kokonaan suuhunsa, ja ilmeestä näin sen käyvän melkein kurkussa asti. Lopulta Anu kiersi toisen kätensä sormet ylösnousseiden pallien ympäri, puristi niitä kevyesti ja aloitti loppukirin. Hänen päänsä nousi ja laski nopeaan tahtiin, sohvalta kuului melkein maiskahteleva ääni ja Martin alkoi vääntelehtiä sivusuunnassa. ”Aaaa… kohta tulee… ei helvetti…” Samassa hänen lantionsa nytkähteli ja nytkähtelevä kyrpä alkoi pumpata spermaa Anun kurkkuun. Nainen keskeytti liikkeensä ja imi posket lommollaan: ”Mmmm…. glp… anna tulla!” Hyvästä yrityksestä huolimatta pari vanaa valui Anun suupieliä pitkin leualle. Martin lysähti sohvalle voipuneen näköisenä, Anu tarttui kaluun ja nuolaisi vielä pari siihen jäänyttä pisaraa terskan päästä. Sitten hän kääntyi katsomaan minua kysyvän näköisenä.
Kaivoin pöytälaatikosta pari nenäliinaa ja ojensin ne naiselle. ”Paikka on sinun. Aloitamme tiistaina.”
Jatkuu, mikäli yleisö niin haluaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juu voisha sitä jatkoo kirjottaa.
Tahtoo lisää! *Odottelee innoissaan*
Kaikki otsikossa.
Tosi kiihottava tarina, jatkoa odotellaan!
lisää.. Tosi kiihottava tarina.
...lisää tulossa, kunhan muilta kiireiltä ehdin. Kärsivällisyyttä.