Miksi en pärjää yliopistossa?

Pidä välivuosi ja selaa sitä nettiä niin kauan että into lähtee. Sen jälkeen voit palata kouluun opiskelemaan kun motivaatio on korkeammalla.

Pääset helposti läpi kaikista kursseista, kun kiinnostut asioista itsestään miettimättä lukemista ja tentin läpäisyä.

mieleen, haitko alun perinkin vain sillä mentaliteetilla, että jotakin yliopistoon, valitsenpa hakijatilaston perusteella sen, minne pääsen helposti?

Vai miten eksyit opiskelemaan alaa, josta et vaikuta olevan millään tavalla kiinnostunut? Eikö kannattaisi lähteä miettimään viimeistään nyt niin päin, minne kiinnostaisi hakea ja jaksaisi jopa pääsykokeisiinkin panostaa? Tai kiinnostaisiko opiskelu sinällään, mutta et tällä hetkellä jaksa elämässä muuta kuin pyöriä netissä? Jos näin on, niin käänny ihmeessä yhts:n puoleen, jonot ovat tietysti pitkät, mutta ehkä jotakin kannattaa tehdä sen sijaan, että kuluttaa tukikuukausia eikä saa mitään tehtyä.

Yliopistossa on täysin mahdotonta selvitä ilman lukemista. En siis tarkoita pänttäämistä, vaan asioiden ymmärtämistä ja sisäistämistä. Kaikki muu selittely on höpöä. Lukio on ihan eri asia, siellä asiat sekä selitetään tunnilla ja sitten luetaan kirjoista. Yliopistossa selitettävät asiat ja kirjojen asiat ovat eri asioita. Ja eikä siellä paljon selitetä.
Nyt sinun kannattaisi käydä joku (avoimen) kurssi tai selata oppaita, jossa opetetaan akateemisen opiskelun perusteita. Eli oppiminen vaatii oikean asenteen ja työtavan noudattamista.
Sikäli aloitus oli niin tyhmä, että ehkä se olikin trolli.

mitä opiskelet yliopistossa, minne alalle oli noin helppo päästä?

Yliopisto-opetus on huonoa. Sitä ei kukaan uskalla/halua sanoa ääneen, mutta jos alkaa järjellä miettiä niin huomaa, että eihän siihen kukaan oikein panosta. Usein kursseja pitää tutkijat, joita kiinnostaa kaikki muu kuin opettaminen. Opettamisesta ei nimittäin saa lisämeriittejä tutkijamaailmassa. Sitten on sellainen yleinen laiskuus panostaa kurssien laatuun, koska... varmaan ihan yksilökohtaista.

Jos oikeasti haluaa oppia alansa asioita, pitää olla todella oma-aloitteinen. Olen yhden tutkinnon suorittanut ja tein kaiken itse gradua myöden. En käynyt luennoilla, kun huomasin, että en opi niistä lainkaan. Muutamia poikkeuksia löytyi, koska tiedän muutaman hyvän luennoitsijan, joita jaksoi kuunnella ja joilla oli johdonmukaisesti koostettu luentomateriaali. Yksi näistä luennoitsijoista kylläkin hylkäsi yliopistomaailman ja on nykyään populaarisoimassa tiedettä eräässä lehdessä.

Syyttelin oppimattomuudestani itseäni nuorempana, kunnes tajusin sen johtuvan opetuksen laadusta. Jotkut kurssit oli järjestetty niin, että ei aina edes tiennyt milloin oli kurssikoe ja palautteen saaminen esimerkiksi raporteista oli kovan työn takana.

Mitä siis kannattaa tehdä? Mene ensimmäisille luennoille ja katso opitko mitään. Jonkin verran voi olla yhteydessä luennoitsijaan ja fiilistellä, että osaako hän selittää vai ei tai ylipäätään osaako ohjata hakemaan tietoa järkevistä paikoista. Jos tuntuu, että ei vaan opi, kannattaa miettiä miten pääsee kursseista läpi rimaa hipoen. Työelämässä harvemmin kysellään arvosanoja. Jos oma mielenkiinto riittää, kannattaa etsiä tietoa muualta ja olla oma-aloitteinen. Huonoja vaihtoehtoja on opetella kurssilla opetetut asiat ulkoa, koska siinä ei kehity muu kuin työmuisti. Työelämässä kuitenkin pitäisi osata tehdä jotain järkevää.

Näillä eväillä. Onnea opintoihin!

Katso elokuva Goo will hunting ja mieti sen jälkeen miten viisainta ois elämänsä parhaat vuodet viettää.

Et voi tulevaisuudessakaan valita työkavereitasi, pomojasi jne. Jos opettaja/luennoitsija on huono, niin et voi sille mitään. Silloin joudut itse tekemään enemmän työtä omin päin, jotta opit alasta.

Ongelmana ei sinun tapauksessasi ole huonot luennoitsijat, vaan keskittymis- ja motivointikyvyn puute. Oletko käynyt testeissä, että onko sinulla diagnosoitu ADHD:tä tai vastaavaa, joka aiheuttaa tyypillisesti juuri tuon tyyppisiä ongelmia? Silloin ratkaisuna olisi lääkehoito ja sinulle sopivien oppimistekniikoiden sisäistäminen.

Olen itse valmistunut yliopistosta(DI) ja ainakin omalta kohdaltani olisin varmaan voinut toisenkin valinnan tehdä. Jo alkuvaiheessa huomasin miten vähän jaksoin luennoilla aikaani käyttää. Kuulostaa vähän liiankin tutulta, ettet saa itseäsi lukemaan kun tulee urheilua ja pitää itse urheilla sun muuta. Näin minäkin vietin aikani. Alussa kurssit menivät hyvien pohjien ansiosta läpi heittämällä, vaikka taso lukion välillä on aika kova. Myöhemmin tämä huono tapa ja pintapänttääminen alkoi näkyä kun joutui uusintakokeisiin. Ei vain kertakaikkiaan riitä, että pintapuolisesti lukee vaan pitää oikeasti sisäistää asiat.
Suosittelen lämpimästi, että jätät yliopisto tutkinto haaveet ja menet vaikka ammattikorkeaan tai johonkin missä on enemmän läsnäolo pakkoa. Itselläni on motivaatio ja oppiminen on ollut paljon helpompaa, kun on oikeasti pakko mennä ja ennenkaikkea tehdä asioita. Yliopistossa tuli helposti sellainen olo, kun luki jotain juttua että mitä ihmettä oikein tällä tiedolla teen. Kaikille ei vain tämä liiallinen akateeminen vapaus sovi.

Yliopisto-opetus tuntuu huonolta, jos olettaa, että jokun pitää ns. opettaa asioita. Kun sisäistätte opiskelutavat, niin tajuatte, että oppiminen hoidetaan itse. Luennoilla käyminen ei sinänsä opeta mitään, vaan tuo perspektiiviä omaan ajatteluun. Siksi kannattaa käydä myös luennoilla, saa vastakaikua omille ajatuksille. Ajatus siirtyy omasta navasta laajempiin kokonaisuuksiin. Ja onhan mukava nähdä myös muita ihmisiä.

Vaihda alaa, mitä siellä yliopistossa turhaa roikkuu, jos ei opintojakaan saa tehtyä. Minäkin suoritin ensimmäisenä syksynä jo 40 opintoviikkoa ennenkuin tutorit hermostuivat, että olin jo ilmoittautunut liian monille opinnoille. Jos ala ei tunnu sellaiselle, että jaksaisi lukea yhtään, niin tulevaisuutesi on toivoton. Ei se hankalan alun jälkeen yhtään mielenkiintoisemmaksi ainakaan muutu. Pikemminkin päinvastoin, sillä opinnot vaan muuttuvat aina hankalammaksi ja tylsemmiksi. Ne alkuvaiheen kurssit ovat kaikkein mielenkiintoisimmat, sitten monihan hyytyy siinä kolmannen tai neljännen vuoden aikana tai graduvaiheessa sitten loput.

Minulle kävi sillä lailla, että suoritin yliopistossa tutkinnon valmiiksi vailla sen suurempaa ajatuksen häivää, mutta vasta sitten valmistumisen jälkeen olin epätoivoinen, että mitä helvettiä mä sillä tutkinnolla teen. Kunnes äitini sanoi, että töitä. Tutkinnoilla haetaan työpaikkaa jostakin, minne on sopivan lyhyt työmatka.

Lopeta.

..kukaan ei näkynyt puuttuvan tuohon sun hoitoon ja avopuoleen, tai kkun kirjoitit...

" ...olevani jonkin hienompi ja kunnioitetumpi ihminen esim. naisten keskuudessa kun opiskelelen yliopistossa, kun mulla nyt on tuolla status"

..ehkä sun kannattaisi keskittyä siihen hoitoon nyt. Mitä järkeä käydä yliopisto ja olla sairas?????
ei kukaan järkevä ihminen valitse puolisoa jonkun yliopiston vuoksi....

Olen kauhistunut lukiessani näitä. Itse en ole yliopistossa ollut, mutta olen aina tiennyt, että minusta ei siihen ole. Kokeilin ammattikorkeaa, mutta ei musta ollu siihenkään. Asiaan ehkä vaikutti se, että olin toisen asteen tutkinnon jälkeen muutaman vuoden töissä, sain palkkaa ja eli kuin ihmiset elää. Ei opiskelijakituuttamista eikä kotona koneen tai kirjojen ääressä vietettyjä vapaa-iltoja. Sitten kun jostain kumman syystä tuli idea (helvetin tyhmä idea!!) lopettaa työt ja lähteä ammattikorkeaan. Kai minäkin nuorempana kuvittelin, että toisen asteen tutkinnolla olen pelkkä duunaripaska, mutta korkeakoulututkinnolla olisin perus amiksen, kauppiksen yms. käyneitä "parempi" ihminen. Oikein hävettää vieläkin miten ääliömäisesti tuli ajateltua tuota asiaa.

Ammattikorkeassa tökki heti alusta lähtien se, että koulua ei välttämättä ollut joka päivä, ja ne päivät olisi pitänyt sitten käyttää kotona hommien tekemiseen. Ei, ei ja ei. Olisin mielihyvin koulussa joka päivä 8-16 ja projektihommissa vaikka pidempäänkin, kunhan sitten loppuillan saisi olla rauhassa. Tämä liittyy elämänkatsomukseeni, tai filosofiaani, miksikä sitä nyt haluaa sanoa. Kun ollaan töissä, tai koulussa, niin sitten ollaan ja tehdään siellä ne hommat. Kun tullaan kotiin, rentoudutaan, harrastetaan omia juttuja, vietetään aikaa perheen kanssa jos perhettä on ja niin edelleen. EI istuta silmät ristissä yötä myöten koneella tai kirjan ääressä "opiskelemassa".

Jäin pois amk:sta kun homma näytti menevän koko ajan vaan enemmän itseopiskeluun, eikä se napannut yhtään. Tämä siis amk:ssa, jossa ei edes istuta kotona oppimateriaalit nenässä kiinni lähellekään samoissa määrin mitä yliopistossa. Masennuin isoon kalliiseen kaupunkiin koulun lopettamisen jälkeen, ja tietenkään sinne ei oman aikaisemman koulutukseni pohjalta päässyt samoihin hommiin, koska amk- ja yliopistoihmiset vei ne paikat. Tietenkin.

Masennuksen ja vararikon runtelemana muutin takaisin kotipaikkakunnalle, jossa minulla oli aiemmin kaikki niin hyvin kuin ihmisellä voi olla. Selvisin masennuksesta. En päässyt enää edes omalla kylälläni samoihin hommiin, mistä oli jo vuosien kokemus aiemmin ja verkostoa työnantajiin oli olemassa. Sinne oli ilmestynyt tradenomeja ja muita korkeammin koulutteja suurista kaupungeista, joissa on edellämainituista jo rankasti ylitarjontaa. Kaikki oli jotenkin muuttunut, tunsin itseni ulkopuoliseksi kun menin tuttuihin firmoihin kysymään töitä.

En kadu mitään niin paljon, kuin sitä että heitin kaiken hukkaan ja lähdin tavoittelemaan mukamas hienompia asioita, vaikka tiesin jo alkuun että opiskelumotivaationi ei ollu kummoinen. Parin tonnin kuukausiansiot, joilla pikkukaupungissa eleli mukavasti halpojen asumiskustannusten johdosta, sitä ajeltiin bemarilla ja viikonloput rellestettiin ja hommailtiin uutta kamaa vähän väliä, eikä ollut rahat lopussa koskaan. Pieni pudotus, kun piti tulla toimeen jollain surkeilla opinto- ja asumistuilla, huomattavasti korkeammilla asumiskustannuksilla. Ihminen tekee virheitä, enkä enää jaksa miettiä harha-askeltani, vaikka se välillä tuleekin mieleen.

Nykyään olen kotikylälläni taksikuski, tienaan useimpina kuukausina 2500-3000 ja elelen vielä paremmin kuin alunperin. Hyvin menee ja hommat sujuu!

Niin että sitä vaan, että ei se korkeakoulututkinto ole aina avain onneen tai parempaan työelämään, tai muutenkaan tie välttämättä mihinkään parempaan. Elämässä pitää toisinaan kysyä itseltään, tai lähinnä tehdä itselleen selväksi, että mitä haluaa ja mihin on tyytyväinen, ja pyrkiä siihen. Välittämättä muiden mielipiteistä yhtään mitään. Se että yrittää olla hienompi muiden silmissä, ei useinkaan johda mihinkään hyvään. Onnistuessaankin se korkeintaan johtaa ylimielisyyteen, ja siihen hienouteen pyrkiminenkin osoittaa jo merkkejä ihmisen ylimielisyydestä, tarpeesta olla jotenkin parempi ja hienompi kuin muut.

"Ajattelen myös olevani jonkin hienompi ja kunnioitetumpi ihminen esim. naisten keskuudessa kun opiskelelen yliopistossa, kun mulla nyt on tuollainen 'status'. "

Kunnioitusta varmasti saat jostakin suunnalta mutta et itse naista. Ainakaan minua. En nyt kovin halua yleistää mutta omien kokemuksieni mukaan lipastolaiset ovat hieman outoja, ylpeitä ja pidättyväisiä. Ihan kuin heillä olisi jokin velvoite käyttäytyä ns. "yliasiallisesti" ja katsoa nenänvartta pitkin kun tapaa jonkun, joka ei ole yliopistoa suorittanut. Ehkä sinäkin käyttäydyt ja ajattelet noin kun tuollaisen kommentin päästit suustasi... Sietäisit hävetä.

"kukaan ei oo suurempi sua,
kaikki saman arvosia,
tsiigaa samaa aurinkoa"
-Kuningasidea

"Yliopisto-opetus tuntuu huonolta, jos olettaa, että jokun pitää ns. opettaa asioita. Kun sisäistätte opiskelutavat, niin tajuatte, että oppiminen hoidetaan itse. Luennoilla käyminen ei sinänsä opeta mitään, vaan tuo perspektiiviä omaan ajatteluun. Siksi kannattaa käydä myös luennoilla, saa vastakaikua omille ajatuksille. Ajatus siirtyy omasta navasta laajempiin kokonaisuuksiin. Ja onhan mukava nähdä myös muita ihmisiä. "

Kerro minulle, että mitä perspektiiviä ajatteluun tuo luennoitsija, joka kertoo asiat täsmälleen samalla tavalla kuin kirjassa lukee.

Muistan yhden superhyvän luennoitsijan, joka kertoi selkeät kokonaisuudet, jotka tuli hallita. Tämän lisäksi hän kävi läpi sellaiset asiat, jotka on opiskelijoiden hankala mieltää.

Oikeasti luennoilla istuminen on turhaa, ellei halua vaan hengata siellä.

Mutta miksi noin isot plussat kuitenkin?

Mistä sä tiedät mitä tuo on aikasemmin kirjotellu?

Aloitus on trolli. Hops-kurssia ei nimittäin ole. Hops tehdään ihan ite. Ja siitä saa lopussa yhden pisteen.

Yksi erittäin tärkeä asia on, että pohjatiedot on kunnossa. Kannattaa varmistaa, että osaa esim. pitkän matikan sen verran hyvin, että olettaisi saavan vähintään M arvosanan matikan yo-kirjoituksissa. Tekniikka on sellainen ala, että siellä ei todellakaan kannata rakentaa uutta huonon pohjan päälle, vaan ensin hankkia kunnolliset pohjatiedot.