Heti näin aluksi, tämä kirjoitus on tarkoitettu teille, joilla on edessä lääkkeellinen raskauden keskeytys. Itse luin aivan kauheita tarinoita ja pelkäsin kipua ja veren määrää. Kaikkia kauhutarinoita ei tarvitse uskoa. N. 2,5% lääkkeellisistä keskeytyksistä menee pieleen, mutta se on kuitenkin pieni osuus.
Tässä kirjoituksessa en kerro seikoista, jotka johtivat päätökseeni, se on minun asiani.
Ja tähän ketjuun on ihan turha tulla jeesustelemaan, en tule lukemaan tätä palstaa enää ikinä!
13.2. Odotin menkkojani alkavaksi, kuitenkaan minkäänlaisia "enneoireita" menkoista ei kuulunut, joten hain apteekista raskaustestin. Siihen tuli kaksi viivaa. Toinen oli himmeä, mutta viiva kuitenkin. Olin kauhuissani. Saman tien soitin kuntani terveyskeskukseen ja sain ajan lääkärille 1,5 viikon päähän.
25.2. Menin sovittuun aikaan terveyskeskukseen ja lääkärin vastaanotolle. Lääkäri täytti ab1-lausunnon, johon piti selventää päätökseen johtaneet syyt. Vielä sisätutkimus ja se oli siinä. Lääkäri laittoi lähetteen menemään sairaalaan.
Tuosta reilu viikko eteenpäin, tuli kutsu sairaalaan labran kautta.
11.3. Aika lääkärille. Kuukautisista laskettuna viikkoja olisi ollut 8 2, mutta ultra antoi viikoiksi 7 5. Ultra tehtiin alakautta, lääkäri kysyi, haluanko katsoa kuvaa. En halunnut. Olinhan jo päätökseni tehnyt. Mitäpä tuota katselemaan kun minulla on lapsia ja ultrakuvia olen nähnyt aiemminkin. Lääkäri kysyi vielä syyn keskeytykselle "Tässä lausunnossahan se lukee, mutta meidän pitää kuitenkin kysyä" Näin lääkäri sanoi.
Hoitaja antoi minulle kaksi pilleriliuskaa ja vesilasin. Sanoi, että jos olen täysin varma, otan sen yhden pillerin nyt. (mifegyne) Hetkeäkään epäröimättä otin lääkkeen.
Sain kirjalliset ohjeet, hoitaja silti vielä varmensi. Keskiviikkoaamuna 4 cytotec-pilleriä syvälle emättimeen ja tunniksi maate, jotteivat lääkkeet tule ulos. Tuosta 6tunnin päästä vielä kaksi suun kautta. Sain puhelinnumerot, joihin voin soittaa jos tulee ongelmia ja lähdin kotiin.
Seuraavana päivänä hieman pisteli alavatsaa, mutta ei mitään muuta tuntemuksia ollut.
13.3. Ohjeiden mukaan aamulla 4 cytotec-pilleriä alakertaan, 600mg ibumaxia ja maaten. Noin parin tunnin päästä tunsin kun vuoto alkoi. Ei kuitenkaan mitään kauheita kipuja ja pelkäsinkin, että ehkä tämä ei onnistunutkaan. Lähinnä menkkamaista jomottelua muutama tunti ja välillä kävin vessassa pudottelemassa isompia hyytymiä. 6 tunnin päästä otin vielä sen kaksi cytotecia suun kautta. Vuoto oli sen verran runsasta, että yöside piti noin tunnin, joten pelkäsin jo yötä, kuinka vuodan pitkin sänkyä. Kuitenkin vuoto hiipui iltaan mennessä vain hieman menkkoja runsaammaksi vuodoksi. Tänään vuoto on ollut vielä hieman menkkoja runsaampaa, mutta ei mitenkään älytöntä teurastusmeininkiä.
Että älkää uskoko kaikkea sontaa, mitä täällä palstoilla kerrotaan. Näin varhaisessa vaiheessa ei kivut ole synnytyskipujen kaltaisia, eikä verta tule ämpärikaupalla. Tiettyhän se pelottaa, mutta joskus se on vain ainoa järkevä vaihtoehto.
Tässä kirjoituksessa en kerro seikoista, jotka johtivat päätökseeni, se on minun asiani.
Ja tähän ketjuun on ihan turha tulla jeesustelemaan, en tule lukemaan tätä palstaa enää ikinä!
13.2. Odotin menkkojani alkavaksi, kuitenkaan minkäänlaisia "enneoireita" menkoista ei kuulunut, joten hain apteekista raskaustestin. Siihen tuli kaksi viivaa. Toinen oli himmeä, mutta viiva kuitenkin. Olin kauhuissani. Saman tien soitin kuntani terveyskeskukseen ja sain ajan lääkärille 1,5 viikon päähän.
25.2. Menin sovittuun aikaan terveyskeskukseen ja lääkärin vastaanotolle. Lääkäri täytti ab1-lausunnon, johon piti selventää päätökseen johtaneet syyt. Vielä sisätutkimus ja se oli siinä. Lääkäri laittoi lähetteen menemään sairaalaan.
Tuosta reilu viikko eteenpäin, tuli kutsu sairaalaan labran kautta.
11.3. Aika lääkärille. Kuukautisista laskettuna viikkoja olisi ollut 8 2, mutta ultra antoi viikoiksi 7 5. Ultra tehtiin alakautta, lääkäri kysyi, haluanko katsoa kuvaa. En halunnut. Olinhan jo päätökseni tehnyt. Mitäpä tuota katselemaan kun minulla on lapsia ja ultrakuvia olen nähnyt aiemminkin. Lääkäri kysyi vielä syyn keskeytykselle "Tässä lausunnossahan se lukee, mutta meidän pitää kuitenkin kysyä" Näin lääkäri sanoi.
Hoitaja antoi minulle kaksi pilleriliuskaa ja vesilasin. Sanoi, että jos olen täysin varma, otan sen yhden pillerin nyt. (mifegyne) Hetkeäkään epäröimättä otin lääkkeen.
Sain kirjalliset ohjeet, hoitaja silti vielä varmensi. Keskiviikkoaamuna 4 cytotec-pilleriä syvälle emättimeen ja tunniksi maate, jotteivat lääkkeet tule ulos. Tuosta 6tunnin päästä vielä kaksi suun kautta. Sain puhelinnumerot, joihin voin soittaa jos tulee ongelmia ja lähdin kotiin.
Seuraavana päivänä hieman pisteli alavatsaa, mutta ei mitään muuta tuntemuksia ollut.
13.3. Ohjeiden mukaan aamulla 4 cytotec-pilleriä alakertaan, 600mg ibumaxia ja maaten. Noin parin tunnin päästä tunsin kun vuoto alkoi. Ei kuitenkaan mitään kauheita kipuja ja pelkäsinkin, että ehkä tämä ei onnistunutkaan. Lähinnä menkkamaista jomottelua muutama tunti ja välillä kävin vessassa pudottelemassa isompia hyytymiä. 6 tunnin päästä otin vielä sen kaksi cytotecia suun kautta. Vuoto oli sen verran runsasta, että yöside piti noin tunnin, joten pelkäsin jo yötä, kuinka vuodan pitkin sänkyä. Kuitenkin vuoto hiipui iltaan mennessä vain hieman menkkoja runsaammaksi vuodoksi. Tänään vuoto on ollut vielä hieman menkkoja runsaampaa, mutta ei mitenkään älytöntä teurastusmeininkiä.
Että älkää uskoko kaikkea sontaa, mitä täällä palstoilla kerrotaan. Näin varhaisessa vaiheessa ei kivut ole synnytyskipujen kaltaisia, eikä verta tule ämpärikaupalla. Tiettyhän se pelottaa, mutta joskus se on vain ainoa järkevä vaihtoehto.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika samanlaiset kokemukset, tosin olin osastolla aamupäivän keskeytyksessä. Mitään kipua ei ollut ja vuoto oli kohtuullista. Henkinen puoli on se rankempi puoli.
Samankaltainen tarina itselläkin, tosin paljon nopeammalla aikataululla. Testin jälkeen soitto terkkariin, kahden päivän päästä lääkärille, siitä seuraavana päivänä kävin sairaalassa josta sain pillerit mukaan. Itsellä oli viikkoja 6 2 ultrassa katsottuna. Pyysin myöskin ultrakuvan muistoksi. Tuohonkaan tilanteeseen ei olisi jouduttu jos 7 vuotta syömäni e-pillerit eivät olisi pettäneet. :D
Olisin ollut yli-iloinen jos olisin löytänyt vastaavanlaista tekstiä ennen omaa lääkkeellistä keskeytystä joka tehtiin muutama vuosi sitten. Joten pointsit sinne :) toivottavasti apua kaipaava eksyy tänne!
Ajattelinpa minäkin kertoa oman tarinani :)
Mulle siis lääkkeellinen keskeytys tehtiin juuri ennen kun ehti viikko 9 alkaa. Käskettiin ottaa särkylääkkeet tuntia ennen emättimeen laitettavia. Aivan järkyttävä vuoto alkoi noin tunnin kuluttua ja hyvä kun vessasta ulos pääsi niin jo piti palata takaisin. Kivut eivät olleet pahoja lainkaan, kovia menkkakipuja kärsinyt aikoinaan joten tämä oli sellaiseen verrattuna pientä! Kipu oli enemmänkin polttelua ja supistuksen tapaista (tai sellaiseksi sen kuvittelen, enhän tiedä..) ja oli läsnä koko päivän, helpotti illaksi.
Kaksi tuntia eteenpäin piti ottaa seuraavat alakautta laitettavat, noihin aikoihin oli vuoto sen verran rauhoittunut että napit pysyi sisällä. Ja sitten mentiin taas. Aika pian tuli sikiö ulos kokonaisena, jota seurasi toinen toistaan omituisempaa möykkyä. Tamppooneja käytin vaikka ei lääkärit suosittele, yöside kaverina, siltikin vartin välein täytyi vessassa käydä. Toisinaan istuin hetkiä pöntöllä kun lorisi vaan, joskus saattoi kestää puolituntia ilman vessareissua. Reilun 3h jälkeen alkoi helpottaa ja vuoto väheni vähenemistään. Iltaa kohden vuoto oli jo kuten menkka aikoina yleensä.
Vuoto kesti kaikkiaan nelisen viikkoa, suurimmaksi osaksi aivan normaalia menkkamaista. Joskus oli runsaampaa, joskus hyvin niukkaa ja pari päivää oli että loppuivat kokonaan, kuitenkin alkaakseen illalla uudestaan.
Loppui vähän kuin seinään, yhtenä päivänä vuoti runsaasti, toisena niukasti ja kolmantena oli loppu.
Itselle koko prosessi oli aavistuksen rankka ja epätoivo siinnä meinasi aluksi iskeä. Mutta hassua kyllä jatkuvaan vuotamiseenkin tottuu, ainakin minä totuin. Siitä tuli ihan arkipäivää :) Ja sen kestää, monilla teoilla on seurauksensa.
Jälkitarkastuksessa kaikki hyvin. Päätöstä en ole jälkeenpäin katunut, olihan se oikea sekä minun että "isän" mielestä. Mutta toivon etten joudu samaan tilanteeseen enää ikinä..
ja hätärynkky riehuu... :)))
Näin niitä lapsipoloja toimitetaan pikavauhtia tuonelan tuville..
"Tuohonkaan tilanteeseen ei olisi jouduttu jos 7 vuotta syömäni e-pillerit eivät olisi pettäneet. :D "
Ja tässä oli sitten jotain todella hauskaakin?
"Pyysin myöskin ultrakuvan muistoksi."
...siis abortööri ottaa muistoksi ultraäänikuvan lapsestaan, jonka hän sitten surmaa....
Mahtaako henkilöllä olla seinällään myös täytettyjä hirvenpäitä ja hoonattuja karhun kalloja?