Oletetaan tilanne: syystä x olisin tullut terveystarkastukseen, olkoot tarkastuksen tekijä sitten terkkari, sairaanhoitaja, lääkäri tai joku muu terveydenhuollon ammattilainen. Toteaisin alussa, olen 25v mies, sopivassa välissä, että jos/kun tarkastuksessa pitää mitata pituus, paino, painoindeksi ja mahdollisesti vyötärön ympärys jne. niin toivon että mittaukset tehtäisiin niin etten saa tietää tarkkoja lukuja mutta yleisluontoisen sanallisen kuvauksen tilasta saa kyllä kertoa. Samalla toteaisin että vaikka tilanne ei koneelta tai papereista näy niin mt-puolella olen kertonut ongelmistani painoni suhteen ja se on siellä päässä tiedossa.
Miten itse tekisitte konkreettiset mittausjärjestelyt ja mahdolliset paperityöt tuossa tilanteessa? Entä millä tavoin muotoilisitte, mittausten jälkeen, tilanteeni kuvauksen jos olisin yli- tai alipainoinen? Ja miten ylipäätänsä suhtautuisitte tällaiseen potilaaseen?
Miten itse tekisitte konkreettiset mittausjärjestelyt ja mahdolliset paperityöt tuossa tilanteessa? Entä millä tavoin muotoilisitte, mittausten jälkeen, tilanteeni kuvauksen jos olisin yli- tai alipainoinen? Ja miten ylipäätänsä suhtautuisitte tällaiseen potilaaseen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suhtautuisin niin, että haluaisin tosiaan perusteellisesti keskustella kanssasi asioista. Ensinnäkin siitä, miksi kiellät ongelmasi. Ilmeisesti ongelmasi on painonhallinnassa suuntaan tai toiseen.
Terveystarkastuksessa on tietysti tarkoituksena se, että jos jotain neuvontaa tai ohjeistusta vaativaa löydetään, se neuvonta ja ohjeistus annetaan. On sitten oma asiasi noudatatko niitä ohjeita ja neuvoja. Pakkohoitoa ei nykyaikana ole muussa kuin psyykkisellä puolella.
Psyykkisellä puolellakaan ei voida pakkohoitoa määrätä, ellei potilas ole vaaraksi itsellee tai toiselle...
No, niinhän se on, jäi vaan minulta se kirjoittamatta, vaikka aioin kyllä sen tehdä.
Kiitos kuitenkin kun selvensit minunkin tekstiäni. Ai niin, ja siihen pakkohoitoarvioon ilmeisesti ei riitä yhden lääkärin tekstit!
Että terkkarin täti arvioi, että joo, hullu se on, arvioi, vaikkei edes tutki ihmistä, sitten tulee psykiatri ja sanoo, että älä vaan enää tee ikinä näin - ai niin, mutta se ei sano sitä sille terkkarin tätille!
Kukaan ei selvennä tekstiä, että "hullu se on"!
Älä viitsi provoilla vakavalla asialla!
Terkkarin täti se vasta itseään osaakin viihdyttää vakavalla asialla! Nauraa miltei kuset housuissa! Tenaa tarvis terkkarin tätit silloin kun ne intoutuu!
???????????????????
Älä viitsi provoilla vakavalla asialla!
Näennäishoitsujen palstalla nyt provoillaan jatkuvasti!
Kuka saa provoilla vakavalla asialla? Sinä, näennäishoitsuko? Putouksen porukkako?
Eikö tässä maassa jokainen ole valmis pelleilemään toisen kustannuksella? Mutta kaikista sallituimpaa se on terkkarin väelle!
Se siitä! ÄLÄ VIITSI PROVOILLA VAKAVALLA ASIALLA!
Eikö hoitsuilla ole ihan ammatilliset keskustelupalstansa, kantsis mennä sitten sinne niitä vakavia provoiluitasia ja ihmisten pilkkanapitämisiä tekemään! Eikö terkkarin tätien ja setien pitäisi toimia niin ettei ihmiseltä mene luottamus siihen, että häntä kohdellaan asiallisesti? Joo, ei, ei missään nimessä, sitä voi nauraa niin että kuset valuu housuihin, niin on terkkarin tätillä hyvät vitsit ainakin omasta mielestään! Mutta ei saa missään nimessä vitsailla terkkarin tätistä itsestään!
Meepä niitten vakavien kysymystes kanssa ihan sinne hoitsunettiin keskustelemaan!
Ja niin: Kukapa tässä maassa ja maailmassa ei olisi valmis pitämään toista pilkkanaan, eräille se herjaaminen ja solvaaminen on jopa lainvalvojienkin toimesta sallittu, he kun mieluusti osallistuvat siihen itsekin!
Näennäishoitsujen palsta! Tännehän ne kaikki vajakit kokoontuvat!
Ai niin joo, hei, täällä on muutamia palstoja, joilla näyttää olevan kyllä sellaisia tyyppejä, että jos vaan suinkin olisi mahdollista, niin pitäs saada ambulanssi paikalle. Nettiväki ei ole vielä kehitellyt sitä semmoista palvelua, että saatais hullulle hoito paikalle ja sassiin!
Ai niin, eikö se niin ole että hullun papereilla hullujenhuoneelle! Näinhän se kansa sanoo!
Aika ihmeellinen lähestymistapa. Aloittajahan viittasi olemassa olevaan mt-polin kontaktiin, joten kyse ei ole "ongelman kieltämisestä" vaan siitä, että kukin hoitava taho pysyy omalla tontillaan.
Meidän tehtäväksi jää tässä (fyysinen) terveystarkastus ja mittaaminen. Minä pysyttelisin ihan näissä tehtävissä
Minä kysyisin, että onko sinulla tällä hetkellä kontakti sinne mielenterveyspuolelle ja hoidetaanko tätä (painon käsittely) asiaa sillä puolella edelleen. Miettisin myös tilannekohtaisesti, onko näillä perusmittauksilla kyseisessä terveystarkastuksessa väliä (varsinkin jos hoitosuhde toisaalle käynnissä, jossa suhtautumistasi asiaan hoidetaan parhailllaan).
Kysyisin myös suoraan, että suostutko siihen, että nämä suureet kuitenkin mitataan. Mittaustilanteessa painaisin luvut mieleeni ja kirjaisin ne sitten papereihin. Koko käynnin aikana keskustelun kautta kartottaisin kuitenkin yleistä kuntoasi ja vointiasi. Tuskin terveystarkastusta ihan vaan painon ja pituuden takia tehdään. En usko, että yleensäkään on usein syytä sanoa suoraan "olet ali/ylipainoinen", vaan ennemminkin pyrin aina keskustelussa kartoittamaan liikuntatottumuksia ja ehdottamaan niihin esim. arkiliikunnan lisäystä, mikäli tarvetta. Tai kannustamaan kokeilemaan eri liikuntamuotoja tai mitä milloinkin.. "Nythän oli kaupunkilehdessä juttua siitä frisbeegolfista, satuitko lukemaan? Kaikenlaisia urheilulajeja ne kehittääkin." Kunto on kuitenkin monesti esim. työhöntulotarkastuksessa painoa tärkeämpi ja siihen vaikuttaa moni asia.
Kyllä varmaan kokisin tilanteen hieman hankalaksi, mutta ei tuo nyt potilaasta kovin kummallista tai hankalaa tee, joten varmaan menisi suhtautumisessa ihan heittämällä (=en usko, että vaikuttaisi asiaan). Kuitenkin aika helppo pyyntö moneen muuhun verrattuna mitä kuulee.
No kuules, kyllä ne on ihan virallisesti merkattava potilastietoihin, ettei siinä mikään auta.
Eli: kaikki tarvittavat tutkimukset ja mittaukset tehdään sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti sekä kirjataan
Sanallisesti kertoisin riskit terveydentilan suhteen ja kysyisin haluatko apua tilanteeseesi ja tietenkin kirjaisin nekin asiat.
Suhtautuminen potilaaseen: ei mitään erityistä vaan huomiointi tilanteen mukaan, jos olet haluamassa apua / ohjeita tilanteeseesi sitä myös sinulle annettaisiin
Samoin kuin muihinkin. Kirjaamme tiedot ylös ja juomme pullakahvit. Sitten päivä jatkuu normaalilla tavalla torkkuen ja nettia selaillen.
Mikäli mittasi olisivat normaalin rajoissa (olemuksesi ennen mittausta ihan ok, ei huolta herättävä), suostuisin pyyntöösi ja mittaisin kertomatta sinulle tarkkoja lukuja.
Koneelle kyllä laitan tietysti oikeat tarkat mitat. Ymmärsin asian niin, että mt-puolella on hoitosuhde. Sen asian ronkkiminen ei kuulu minulle sen enempää, varsinkaan jos kaikki olisi mittojen puolesta ihan kunnossa.
Ylipainosta tai alipainosta mainitsisin.
Suhtautumisesta: eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Ihmisiä ja elämäntilanteita on erilaisia.
Mittaisin ja kirjaisin tavalliseen tapaan. Kirjaisin myös, että potilas toivoo, ettei hänelle kerrottaisi tarkkoja mittauksen ja punnituksen arvoja. Itse tämän jälkeen en suhtautuisi potilaaseen mitenkään oudosti, lähinnä pyrkisin jatkossa muotoilemaan itseni huolella puhuessani potilaan painosta.
Mikäli vyötärönympärys yli 100 cm tai BMI jossain yli 30 hujakoilla, muistuttaisin potilasta asiasta, jonka hän luultavasti kyllä tietääkin, että painoa on sen verran, että sydän- ja verisuonitautien riski alkaa olla koholla. Kysyisin onko hän yrittänyt laihduttaa, tai onko kaivannut painonhallintaan apua. Noilla esitiedoilla kuuntelisin vastausta herkällä korvalla, ja jos potilas vaikuttaisi vastahakoiselta, en asiasta tällä käynnillä alkaisi enempää "painostamaan". Jatkokäynneillä ottaisin asian toki vastaavasti uudelleen puheeksi, sama asia myös tupakoinnin kanssa. Jos potilaasta ei löydy itsestä halua muutokseen, joko sitten painonpudotukseen tai tupakoinnin lopettamiseen, sanat valuvat aika lailla kuin vesi hanhen selästä. Kenties jonkun potilaan kohdalla jää ajatus hautumaan ja seuraavalla kerralla hän on kypsyttänyt ajatusta mielessään ja on asian suhteen valmiimpi.
Pieneen ylipainoon en tuota taustaa vasten puuttuisi helpolla, jos muuten terve. Jos ylipainoa reilusti, ottaisin peruslabroja, paastosokerin, lipidit, maksaentsyymit. Jos potilas alipainon puolella, kysyisin potilaalta onko hän itse huomannut asiaa, ja onko hänellä käsitystä miten paino on kehittynyt, onko hän esimerkiksi laihtunut tahattomasti. Sikäli jos merkittävän alipainoisesta potilaasta olisi kyse, niin hienotunteisuutta unohtamatta asia olisi kyllä selvitettävä perin pohjin, lähinnä kyselisin tarkemmin mt-kontaktista, minkälaisesta ongelmasta on kyse, esim. onko mahdollisesti kyse syömishäiriöstä ja onko sen suhteen hoitokontakti kunnossa.