toisinaan

Seksi on siten rakennettu ihmisiin, että siitä nauttimiseen ei paljon edellytyksiä tarvita. Se onnistuu aina, jos sille ei ole mitään estettä. Jospa jaetaan tämä haluttomuus kahteen osaan. On haluttomuutta vastaanottaa nautintoa seksistä (1)ja on haluttomuutta antaa seksiä (2).

Miksi sitten kellään olisi haluttomuutta saada seksiä? Seksitapahtuma edellyttää hyvin läheistä kontaktia. Jos haluaa seksiä lähelleen on yleensä päästettävä tämä toinen henkilö kokonaan lähelleen. Mitä jos tämä henkilö on ilkeä tai epämiellyttävä? Miksi kukaan haluaisi lähelleen toista henkilöä, joka ei hyväksy häntä, ei pidä häntä kovin mielenkiintoisena, syyttää tai määräilee, ei ole tyytyväinen toisen suorituksiin, ulkonäköön, persoonallisuuteen, taitoihin tai muuhun. Ei kukaan halua, että heitä muistutetaan yhdestäkään näistä puutteista. Joskus seksin tarve tai siitä oletettu saatava hyöty on näitä seikkoja suurempi ja suostutaan seksiin, mutta ei aina.

Joskus myös on kyse ujoudesta. Luulemme, että on heikkouden merkki haluta jotain kovasti, ja olemme kuin emme haluaisikaan sitä. Näin on varsinkin jos halullemme on joskus naurettu tai sitä on muuten pilkattu.


Miksi sitten emme halua rakastaa eli antaa seksiä? Ensiksi meidän pitää olla hyvin tyytyväisiä itseemme, että voimme antaa jotakin toiselle, sillä sen antamisen pitää olla sellaista, mikä ei ole meiltä itseltämme mitään pois. Se on kuin silittäisimme kissaa, silloin kun siitä pidämme. Tällaiseen olotilaan pääseminen on joskus kovin hidasta. Se usein alkaa ihan pienestä sipaisusta ja kestää pitkän aikaa ennenkuin koko olemuksemme on toista hyväilemässä. Silloin toisen pitää olla kärsivällinen ja antaa olotilan kehittyä rauhassa. Rakastaminen ei ole helppoa. Ei ole myöskään kiva silittää kissaa, joka heti raapaisee takaisin. Silloin on parempi jättää silitykset väliin vaikka kuinka haluttaisi.