Minulla on vuoden ikäinen vinttikoira, joka on ollut minulla puoli vuotta. Meillä menee kaikki muu todella hienosti, mutta koira varastaa pöydältä jos silmä välttää tai vaikka oltaisiinkin samassa huoneessa. Ollaan kokeiltu monen koiran omistajan ja kouluttajan neuvoja tuloksetta. Kokeilujen listaan kuuluu kieltäminen, kehuminen pöydältä poistuessa, huomion vetäminen muuhun ja palkka kun ei mene käskystä pöydälle, tabasco, kolinatölkit, kaksipuoliteippiä pöydän reunalla, niskavilloista maahan itse teossa ja kaikki tuloksetta. Koira siis yrittää aina uudestaan.
Onko mitään keinoa saada tätä pois positiivisen vahvistamisen kautta? Ehdottakaa tai kertokaa mikä on toiminut teillä. ÄLÄ EHDOTA ETTEI RUOKAA JÄTETÄ PÖYDÄLLE. En ottanut koiraa alkaakseni elämään sen ehdoilla tässä taloudessa ja tämä on ainoa asia, jota en ole saanut hallintaan. Lieneekö ongelman juuressa se, että tarhaoloista tullut koira olisi joutunut aiemmin "kilpailemaan" ruuasta, eikä siksi ehdollistu tämän suhteen?
Onko mitään keinoa saada tätä pois positiivisen vahvistamisen kautta? Ehdottakaa tai kertokaa mikä on toiminut teillä. ÄLÄ EHDOTA ETTEI RUOKAA JÄTETÄ PÖYDÄLLE. En ottanut koiraa alkaakseni elämään sen ehdoilla tässä taloudessa ja tämä on ainoa asia, jota en ole saanut hallintaan. Lieneekö ongelman juuressa se, että tarhaoloista tullut koira olisi joutunut aiemmin "kilpailemaan" ruuasta, eikä siksi ehdollistu tämän suhteen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
posetiivinen vahvistus ole sitä että lykitään nakkia lärvätsaloon niin paljon kun mahtuu? Miten ajattelit sen käytännössä hoitaa? Koira varastaa ja lykkäät namia poskeen, hyvä hyvä-kehuin?
Kyllä vaihtoehdot taitaa olla siinä että joko:
a) vahdit ja vahtaat ettei vie tai
b) pidät huolen siitä ettei pöydällä ole vietäväksi kelpaavaa ja
c) pidät huolen että koiralla on AINA ruokaa tarjolla, muuten
d) tienne eroavat
Minä päädyin erittäin omapäisen ja nopean uroksen kanssa siihen, että palkitsisn sitä perääntymisestä. Lähtötilanne oli se, että koira yritti viedä täysin röyhkeästi silmän allakin, ja jos ei hyvällä, niin sitten pahalla mentaliteetilla. Se uhmasi aivan avoimesti. Hyökkäykset keskeytin ihan tylysti. Mutta samalla aloin kouluttaa koiraa pois. Tilaisuutensa ne nimittäin löysi aina, ja se oli valitettavasti paljon nopeampi kuin minä itse. Vaikka se tuntui torkkuvan, niin pienikin herpaannus sai sen toimimaan. Eli siis ansa-menetelmä ei meillä toiminut, ei lainkaan.
Seuraavaksi otin käyttöön aikalailla erilaisen tavan, eli aloin palkitsemaan koiraa namilla perääntymisestä. Ja kun koira hoksasi, miten kannattaa toimia saadakseen palkkion, aloin käyttää enemmän ja enemmän houkuttimia (makkaroita ja herkkuja ulottuvilla ym). Periaatteessa opetin sille jätä-käskyn, mutta se "jättäminen" näkyy siinä peruutteluna. Ja siis siitä palkkaan, aluksi ihan herkuilla, mutta nykyään riittää jo pelkkä kehukin. Tänä päivänä hoksaan siitä, kun koira peruuttelee, että taitaa olla paree mennä keräämään pois, koiralla on jotain nyt siellä tähtäimessään. Hirmu pitkään se jaksaa jo perääntyä. Toistaiseksi en ole antanut sen epäonnistua tuossa, koska epäilen, että jossakin vaiheessa kiusaus käy liian suureksi. Eli, kun ketään ei ole paikalla, niin en jätä pöllittävääkään. Ja kotona ollessa siis palkitsen siitä, että koira perääntyy. Nykyään käytän sitä perääntymistä muissakin tilanteissa. Tuntuu tuollaisen dominoivan yksilön kanssa toimivan. Mutta en usko hetkeäkään, etteikö se vielä joskus koittaisi sitä avointa uhmaustakin. Ehkä lyhyesti, mutta takuulla kokeilee. Mutta kyllä minulle riittää, että se ei tyhjennä pöytää röyhkeästi ihmisten silmien alla, taikka kerjää toisten syödessä kuola valuen. Tiedän, että otus on niin ahne, että jos itse jätän herkun pöydälle, ja se tunteja sitä joutuisi kiertelemään, niin ihan takuulla se sen veisi. Mutta silloin vika on kyllä jo minussa, eikä koirassa.
Ruuan hankkiminen on eläimelle primitiivinen selviytymiskeino. Jos sitä selviytymistä tarhaoloissa puolikin vuotta harjoittelee, oppi on vahva. Poisoppiminen on aina vaikeampaa ja hitaampaa. Koiralaumassa kasvanut koira on oppinut monia ei-toivottavia asioita jo puolessa vuodessa. Ota tämä huomioon. äläkä itse ole jästipää. Mikä tarve se ylipäätään on jättää ruokia pöydille lojumaan? Jos koira varastaa teidän nähtenne, on auktoriteetissanne puutteita. Omistajaansa kunnioittava koira tottelee kieltoa.
Koiras on oppinut matkiin suo.
Nyt vaan Vilanderin oppeja noudattelemaan, hiirenlossi pöydälle ja kyllä se siitä. Myönteistä koira-ajattelua sekä niin maanläheistä.
juurikin näin, eikä tämä ole eläinrääkkäystä.
Maanläheistä tämäkin:Sohvalle hyppijän kiusaksi on kylvetty nastoja. Toimiikohan, ei oo kokemusta?
Meillä oli sama homma sillon kun koira oli puolivuotias. Ongelma poistui kun pari kertaa "viritin ansan". Elikkäs, jätin jotain ruokaa pöydälle ja kyttäsin nurkan takana kun koira hyppää pöytää vasten. Sitten hyökkäsin esiin sumutepullon kanssa. Sumutepullossa oli jääkylmää vettä ja sillä ruiskautin suoraan koiran kuonolle toruen samalla. Muutaman kerran tuon tein ja ei ole sen jälkeen ollut mitään vastaavaa häikkää.
Mä tein saman homman mutta kattilan kansilla, pamautin kattilan kannet yhteen ja pam!!! kyllä jätkä pelästy ja yks kerta riitti :D
kyllä koirilla pieniä paheita saa olla. mulla on ollut yksi koira varasteleva, muuten tosi huippu. ei niitten tarvi tylsiä koneita olla.
ne paheet pysyvät kohtuudessa, niin olkoon. Hyväksyn sen että koissu tuttavapaikassa sattui kerran saalistamaan itselleen juuri valmistuneen valkosipulimaustetun kirjolohifileen. Se nyt sattui olemaan ulottuvilla eikä antajaa ollut paikalla niin hoiti homman selfservicenä. Ainoa kerta tuon elämässä. On koira joka ei elä syödäkseen...
Positiivisen kautta siis opetetaan korialle se oikea tapa saadaruokaa.
I(kävä kyllä siihen kuuluu myös se,e ttä vältetään retkehduksia ja epäonnistumisia, eli ei jätetä niitä ruokia pöydällem niin kauan kun koira ei vielä ymmärrä mikä on sille kannattava tapa ruuan saantiin.
Eli istu penkill'ä pöydän vieressä, pidä makupaloja kupissa pöydällä, pyydä koiraa kiinnittämään huomio sinuun ja heti kun katsoo sinua saa makupalan. Kun onnsituu hyvin; koira katsoo sinua silmiin ja saa makupalan, lisää ärsykettä. Eli laita se paisti pöydälle, istu itse penkille viereen, pidä makupaloja kupissa pöydällä, pyydä koiraa katsomaan sinuun ja anna makupala kun aktsoo
Voit opettaa tähän myös esim Jätä sanan: koira katsoo ruokaa pöydällä, sanot jätä, koira katsoo sinua ja saa makupalan. Kun koira on harjoituksessa mestari, voit laajentaa harjoittelua, eli esimerkiksi kun toinen koira tulee vastaan ja koirasi kiinnsotuu siitä, sano "jätä" ja palkkaa heti kun koira katsookin sinua.
Kieltäminen on näissä asioissa epäreilua koiraa kohtaan, koska koira ei tiedä mitä muutakaan ruualle voi tehdä kuin syödä, jos sellaista on jätetty ulottuville. Siksi sinun pitää ensin opettaa koiralle se, että ruuan voi jättää myös koskemattomaksi. Et voi mitenkään olettaa että koira voi sellaista tietää, ennekuin olet sille kädestä pitäen asian opettanut. Jos rangaistuksiin lähdetään, niin niiden pitää edes tulla sellaisissa tilanteissa joissa koiralla on vaihtoehtoja tiedossa: Voin joko ottaa ruuan tai voin sen jättää, ja se valitsee niistä tietoisesti väärin, silloin rangaistusta voisi ajatella. Ilman harjoittelua kuitenkaan lähtökohtaisesti koiralle ruuan jättäminen ei ole vaihtoehto, ennenkuin olet sille kyseisen vaihtoehdon osoittanut.
Olen kieltämisestä sitä mieltä, että se on mitä luonnollisin tapa ilmaista koiralle: pöydillä oleva ruoka on ihmisten, sinä et sitä ota. Ihan turha tällaisesta asiasta mitään omantunnonkysymyksiä tai pitkällisiä harjoitusistuntoja viritellä. Minä tuon paistit taloon, minä määrään niistä. Elämä on epäreilua, joudut itsekin alistumaan monelle asialle. Et saa paisteja kaupastakaan, ellei ole rahaa. Koirat kieltävät toisiaan usein, ja sellaisen ne ymmärtävät selittelemättä. Tätä et ota, tämä on minun!
Näinhän se on.
Koiratkin keskenään tuskin keskustelisivat asiasta muulla tavoin...