täällä on paljon hulluja

Oletko sä minkä ikäinen?
Sun viesteistä olen saanut käsityksen että olet joskus menettänyt ihan kaiken, tai joku on sairastunut vakavasti ja olet nähnyt sen läheltä?

Minä olen kerran menettänyt rahani, terveyteni, ystäväni, perheeni. Eli kaiken. Paitsi vapauttani en menettänyt, olin kyllä kehoni vanki tietynaikaa.
Tiedän täysin mitä tarkoittat tuolla että oikeita ongelmia ei ole kiinnitetään huomiota tuollaisiin mielestäni tyhjänpäiväisiin asioihin.

Nyt olen tuolta noussut, en ole edes vanha vielä, noussut ja hankkinut kaiken takaisin mitä menetin ja vähän lisää päälle, tietty noyryys elämään kuitenkin jäi.
Se pinnallinen ihminen joka olin, sitä ei ole enää.
Sinun teksteistä saa kuvan että tiedät mistä puhun.

elämän kevät kirjoitti:

Oletko sä minkä ikäinen?
Sun viesteistä olen saanut käsityksen että olet joskus menettänyt ihan kaiken, tai joku on sairastunut vakavasti ja olet nähnyt sen läheltä?

Minä olen kerran menettänyt rahani, terveyteni, ystäväni, perheeni. Eli kaiken. Paitsi vapauttani en menettänyt, olin kyllä kehoni vanki tietynaikaa.
Tiedän täysin mitä tarkoittat tuolla että oikeita ongelmia ei ole kiinnitetään huomiota tuollaisiin mielestäni tyhjänpäiväisiin asioihin.

Nyt olen tuolta noussut, en ole edes vanha vielä, noussut ja hankkinut kaiken takaisin mitä menetin ja vähän lisää päälle, tietty noyryys elämään kuitenkin jäi.
Se pinnallinen ihminen joka olin, sitä ei ole enää.
Sinun teksteistä saa kuvan että tiedät mistä puhun.

Lue lisää

Minä olen kanssa menettänyt kaiken. Välillä tulee mietittyä, miks mä elän ylipäätään ja vastaan siihen yleensä niin, että mun kuollut puolisoni haluaa, että minä elän, vaikka mieluiten olisin hänen kanssa samassa paikassa. Mekaanisesti teen niitä juttuja, joista tiedän, että ne ovat kivoja tai pitäisi olla kivoja.

Mun tuhkani sais jo kipata sorsalammikkoon.

colaptes kirjoitti:

Minä olen kanssa menettänyt kaiken. Välillä tulee mietittyä, miks mä elän ylipäätään ja vastaan siihen yleensä niin, että mun kuollut puolisoni haluaa, että minä elän, vaikka mieluiten olisin hänen kanssa samassa paikassa. Mekaanisesti teen niitä juttuja, joista tiedän, että ne ovat kivoja tai pitäisi olla kivoja.

Mun tuhkani sais jo kipata sorsalammikkoon.

Lue lisää

mä olen aika vastaan tollaista ajattelua, että ei tajua sitä elämänsä arvoa vaikka toinen on sen siitä joutunut luopumaan. Ihan kuin sä et ymmärtäis ett se mitä sä sanot sinnittelyksi ja tyhjäksi ja merkityksettömäksi on jollekkin asia josta antaisi mitä vain, katsoo kun kaikki valuu sormien läpi kohti vääjämätöntä.
Jos sä et osaa löytää elämällesi merkitystä ja tuntuu että vois loppua jo, suositelen joko kirjoittamaan päiväkirjaan tai kertomaan terpiaan noi.
Mä katson tollaisten terveiden ihmisten elämä on tyhjää puhteet loukkaukseksi niitä kohtaan joilla ei ole vaihtoehtoja asiassa.

Kipaa ittes tai älä, mutta elämä on ainoa lahja minkä sä saat, lopun sä teet itse. Valittaa mutta joskus voisi miettiä mitä valittaa.

f4ck kirjoitti:

mä olen aika vastaan tollaista ajattelua, että ei tajua sitä elämänsä arvoa vaikka toinen on sen siitä joutunut luopumaan. Ihan kuin sä et ymmärtäis ett se mitä sä sanot sinnittelyksi ja tyhjäksi ja merkityksettömäksi on jollekkin asia josta antaisi mitä vain, katsoo kun kaikki valuu sormien läpi kohti vääjämätöntä.
Jos sä et osaa löytää elämällesi merkitystä ja tuntuu että vois loppua jo, suositelen joko kirjoittamaan päiväkirjaan tai kertomaan terpiaan noi.
Mä katson tollaisten terveiden ihmisten elämä on tyhjää puhteet loukkaukseksi niitä kohtaan joilla ei ole vaihtoehtoja asiassa.

Kipaa ittes tai älä, mutta elämä on ainoa lahja minkä sä saat, lopun sä teet itse. Valittaa mutta joskus voisi miettiä mitä valittaa.

Lue lisää

Se toinen luopui siitä ihan mieluusti kärsittyään sitä ennen pitkään. Minä tulin siihen päätelmään hänen kanssaan niin kuin monen vanhuksenkin kanssa ja sittemmin myös itseni kanssa: Elämän mitta on tullut täyteen. Olen nyt nähnyt tarpeeksi, voin kuolla pois.

Joo, se mitä sinä sanot jostain toisesta, niin aina voi olla niin. Mä en tykännyt käydä koulua, kun minua kiusattiin, mutta jossain pakistanissa joku menee kouluun vaikka joutuu raiskatuksi joka päivä. Syö kaurapuurosi, sillä Afrikassa lapset syövät vain kärpäsiä ja niin pois päin.

Emmä tiä. Mä oon taas hirveän lihava ja olen kusessa inkontinenssin kanssa, ulkona on puoli metriä lunta eikä oo rahaa muuten kuin siihen kaurapuuroon ikinä. Tätä pitäis katsella 40 vuotta vielä.

Terapia ei oo ikinä ketään auttanut. Terapeutit ovat täysiä homofoobikkoja, kyl sun pitäis tietää. Niillä on kaikille samat lässynläät. Voin mennä vaikka kirkkoon kuuntelemaan liturgioita ja se on sentäs ilmaista. Ne ovat itsekin huomanneet, että terapiat ovat yhtä tyhjän kanssa ja antavat vain hulluuspillereitä nykyisin.

Mitä sinäkin tiedät minun terveydestäni, panee ihmettelemään.

colaptes kirjoitti:

Se toinen luopui siitä ihan mieluusti kärsittyään sitä ennen pitkään. Minä tulin siihen päätelmään hänen kanssaan niin kuin monen vanhuksenkin kanssa ja sittemmin myös itseni kanssa: Elämän mitta on tullut täyteen. Olen nyt nähnyt tarpeeksi, voin kuolla pois.

Joo, se mitä sinä sanot jostain toisesta, niin aina voi olla niin. Mä en tykännyt käydä koulua, kun minua kiusattiin, mutta jossain pakistanissa joku menee kouluun vaikka joutuu raiskatuksi joka päivä. Syö kaurapuurosi, sillä Afrikassa lapset syövät vain kärpäsiä ja niin pois päin.

Emmä tiä. Mä oon taas hirveän lihava ja olen kusessa inkontinenssin kanssa, ulkona on puoli metriä lunta eikä oo rahaa muuten kuin siihen kaurapuuroon ikinä. Tätä pitäis katsella 40 vuotta vielä.

Terapia ei oo ikinä ketään auttanut. Terapeutit ovat täysiä homofoobikkoja, kyl sun pitäis tietää. Niillä on kaikille samat lässynläät. Voin mennä vaikka kirkkoon kuuntelemaan liturgioita ja se on sentäs ilmaista. Ne ovat itsekin huomanneet, että terapiat ovat yhtä tyhjän kanssa ja antavat vain hulluuspillereitä nykyisin.

Mitä sinäkin tiedät minun terveydestäni, panee ihmettelemään.

Lue lisää

Ylipaino aiheuttaa masennusta ja masennus aiheuttaa ylipainoa. Se, että ulkona on puoli metriä lunta ei luulis olevan nii-in kamala asia. Tietysti kysymys on asenteesta. Joillekin toisellehan se voi olla aivan ihanaa, että on ulkona lunta. Mut sen vaan kirjoitan, että ihan oikeasti ylipainolla ja sillä mitä syö ja miten syö on aika paljon vaikutusta mielialaan. Samoin jos vaikkapa dokaa hirveästi, niin alkoholi aiheuttaa masennusta ihan samalla tavoin kuin ylipaino. Sitä ei ylipainoinen edes tiedosta eikä välttämättä tiedä, ennen kuin se paino on tippunut ja olo on paljon kevyempi ja mielikin nousee kummasti. Kaurapuuro on terveellistä ja aina voi ainakin yrittää vaikuttaa omiin tulohin. Kaurapuurolla ei sitä ylipainoa luulis tulevan. Masentunut ei vaan näe edessään muuta kuin mustaa ja harmaata.

masentuneen tekstiä kirjoitti:

Ylipaino aiheuttaa masennusta ja masennus aiheuttaa ylipainoa. Se, että ulkona on puoli metriä lunta ei luulis olevan nii-in kamala asia. Tietysti kysymys on asenteesta. Joillekin toisellehan se voi olla aivan ihanaa, että on ulkona lunta. Mut sen vaan kirjoitan, että ihan oikeasti ylipainolla ja sillä mitä syö ja miten syö on aika paljon vaikutusta mielialaan. Samoin jos vaikkapa dokaa hirveästi, niin alkoholi aiheuttaa masennusta ihan samalla tavoin kuin ylipaino. Sitä ei ylipainoinen edes tiedosta eikä välttämättä tiedä, ennen kuin se paino on tippunut ja olo on paljon kevyempi ja mielikin nousee kummasti. Kaurapuuro on terveellistä ja aina voi ainakin yrittää vaikuttaa omiin tulohin. Kaurapuurolla ei sitä ylipainoa luulis tulevan. Masentunut ei vaan näe edessään muuta kuin mustaa ja harmaata.

Lue lisää

Sairaasta kumppanistani huolehtiminen oli minulle syy elää ja hänkin oli omistushaluinen minun suhteeni. Se sai minut tuntemaan itseni arvokkaaksi. Nyt kun häntä ei ole, minä olen vain itseäni varten, enkä oikein tiedä miksi. Sen kuitenkin tiedän, että on ehdottomasti väärin hankkia toinen huolehdittava.

Minä onnistuin aikoinaan vähentämään painoani mahtavat 70 kg karppaamalla, mutta sen teho meni ja kilot tulivat takaisin ja nyt en tiedä, kuinka voisin laihduttaa.

En tiedä, olenko masentunut. kumppanini kuoleman jälkeen olen ollut surullinen ja vailla tarkoitusta. Hänen kaltaistaan ei tule toista enää. Kaipaan häntä joka päivä ja kuitenkin tiedän, että hän olisi nyt enemmän huolissaan minusta.

colaptes kirjoitti:

Sairaasta kumppanistani huolehtiminen oli minulle syy elää ja hänkin oli omistushaluinen minun suhteeni. Se sai minut tuntemaan itseni arvokkaaksi. Nyt kun häntä ei ole, minä olen vain itseäni varten, enkä oikein tiedä miksi. Sen kuitenkin tiedän, että on ehdottomasti väärin hankkia toinen huolehdittava.

Minä onnistuin aikoinaan vähentämään painoani mahtavat 70 kg karppaamalla, mutta sen teho meni ja kilot tulivat takaisin ja nyt en tiedä, kuinka voisin laihduttaa.

En tiedä, olenko masentunut. kumppanini kuoleman jälkeen olen ollut surullinen ja vailla tarkoitusta. Hänen kaltaistaan ei tule toista enää. Kaipaan häntä joka päivä ja kuitenkin tiedän, että hän olisi nyt enemmän huolissaan minusta.

Lue lisää

ios sä karppasit 70kg pois aikaisemmin niin miks sä et tee sitä uusiksi. Jos sun elämän ainoa kiintopiste oli siitä toisesta huolehteminen niin varmaan on tyhjä fiilis. Mut ei siihen ole maagisia sanoja joilla sä löydät jonkun idean, eikä oikotietä. Sun pitää alkaa tekee duunia elämäsi eteen, ja noi sun ulkomaanvertaukset haisee pahasti vittupäälle. Ei sun tarvi sinne asti mennä löytääkses ihmisiä jotka koittaa kaikin voimin tehdä elämää ja pitää elämästä kiinni.
Sun asenne on paskanlasiska, sun syyt ennen elää ja olla tarpeellisia oli kuin jollain lapsella nukkeaan kohtaan. Joko sä alat tekee aisoille jotain tai et. Kukaan muu ei siitä välitä jos sä et.
Ja mitä terapiaan tulee, tuskin sä sitä vaille olet. Jos sä viitsisit alkaa hommiin itses kanssa niin valo syttyisi sunki elämään. Mut se on helpompi jäädä paikoilleen, jopa ilman sun kantamuksia.

Joten do or don´t. sun elämä se on.

f4ck kirjoitti:

ios sä karppasit 70kg pois aikaisemmin niin miks sä et tee sitä uusiksi. Jos sun elämän ainoa kiintopiste oli siitä toisesta huolehteminen niin varmaan on tyhjä fiilis. Mut ei siihen ole maagisia sanoja joilla sä löydät jonkun idean, eikä oikotietä. Sun pitää alkaa tekee duunia elämäsi eteen, ja noi sun ulkomaanvertaukset haisee pahasti vittupäälle. Ei sun tarvi sinne asti mennä löytääkses ihmisiä jotka koittaa kaikin voimin tehdä elämää ja pitää elämästä kiinni.
Sun asenne on paskanlasiska, sun syyt ennen elää ja olla tarpeellisia oli kuin jollain lapsella nukkeaan kohtaan. Joko sä alat tekee aisoille jotain tai et. Kukaan muu ei siitä välitä jos sä et.
Ja mitä terapiaan tulee, tuskin sä sitä vaille olet. Jos sä viitsisit alkaa hommiin itses kanssa niin valo syttyisi sunki elämään. Mut se on helpompi jäädä paikoilleen, jopa ilman sun kantamuksia.

Joten do or don´t. sun elämä se on.

Lue lisää

Siks en tee sitä uusiks, ettei karppaaminen toimi.

Kuka sanoo, etten mä tekisi asioille jotain? Mä esimerkiksi olen yrittänyt meditoida kunnes pääni vuotaa verta ja ÄO:ni lähestyy nollaa ja olen yhtä sisäisen tuskani kanssa, mutta ei se ole täyttänyt minua rakkaudella eikä itseoivalluksella eikä muullakaan.
Mä teen sikana koko ajan, ainoo on, etten mä oikein tiedä, mitä minä teen. Ei oo helppoja ratkaisuja. Ja minusta tuntuu, että sinäkin loppujen lopuksi olet vain pisamanaamainen kokoomusnuori, etkä ole oikeasti nähnyt, kun paska osuu tuulettimeen.

colaptes kirjoitti:

Siks en tee sitä uusiks, ettei karppaaminen toimi.

Kuka sanoo, etten mä tekisi asioille jotain? Mä esimerkiksi olen yrittänyt meditoida kunnes pääni vuotaa verta ja ÄO:ni lähestyy nollaa ja olen yhtä sisäisen tuskani kanssa, mutta ei se ole täyttänyt minua rakkaudella eikä itseoivalluksella eikä muullakaan.
Mä teen sikana koko ajan, ainoo on, etten mä oikein tiedä, mitä minä teen. Ei oo helppoja ratkaisuja. Ja minusta tuntuu, että sinäkin loppujen lopuksi olet vain pisamanaamainen kokoomusnuori, etkä ole oikeasti nähnyt, kun paska osuu tuulettimeen.

Lue lisää

jos sä et tiedä mihin sä pyrit niin miten osaat sinne? Aloita noista sun kiloista, vaikka et halua enää karppaa nii jätä enemmät hiilarit kuitenki pois. Perusjuttuja on ettet syö enemmän kuin kulutat. Liikuntaa lisää, oli lunta tai ei. Perse ylös ja kävelemään, kävele vaikka rappukäytävässä ylös ja alas jos et heti muuta jaksa keksiä.
Toiseks toi itseinho pois, opettele ajattelemaan positiivisesti, kun sä meinaat luovuttaa ennen ku aloitat edes niin muistuta ittelles ett jos sä nyt et tee, et tee ikinä. Kannustat ittees ja et kelaa miten vois vielä ehkä vähä venaa tai selaa nettii jne.

Sanot ääneen vaikka itelles hyviä asioita. Älä masenna ittees liikkumattomaksi. Varmasti saat alussa repii ja haluut vaan jäädä, mut aseta tavoitteita ja pidät ne mielessäs. Itsemotivaatiota opettelet, miten saat ittes liikkeelle ja ajattelemaan positiivisia asioita omasta elämästäs.

Ei sun tarvi heti täyttyä rakkaudella tai diggailla siitä mitä teet, mutta ekana sun on saatava ittes liikkeelle, joka päivä, monta kertaa päivässä. Siihen koitat liittää niitä hyviä ajatuksia, vaikka vituttaa ja sattuu ja kolottaa ja haluut antaa periksi, pidät pintas ja noustat omaa rimaas pikku hiljaa korkeemmalle.

Helppoa ei ole mikään muu kuin periksi antaminen, niin ja sen jälkeen on vitun vaikeempaa kaikki. Älä sä mieti mitä kukaan on tuulettimestaan saanut naamalleen, ainoo mihin sä keskityt nyt olet sä.
Tee aikataulu itelles, ruoka-ajat ja mietit mitä syöt ja pidät niistä kii. Kaikki mässyt ja limut pois. Liikuntaa aamulla, päivällä ja illalla. En tiedä paljon sul on liikaa mut tuskin sä jaksat aloittaa kauheella määrällä joten eka tavoite on saada rutiini ruokailuun ja kuntoiluun.

Sitten sä aloitat päiväkirjan, sinne kaikki tuntemukset ylös ja tulokset. Vitutukset eka ja sitten plussat, aina lopeta sun kirjoittaminen positiiviseen asiaan. Ja mietit sitä ja etsit iloa siitä itseesi. Älä mene siihen ettei tästä mitää tuu vaan otat positiivisen ajatuksen ja sitä pyörittelet päässäs.

Älä ole hyrrä, sun pitää kanavoida asiat niin ett sä ymmärrät missä meet. Selkeet tavoitteet vaiks eka kuukausi miinus 4-5kg, kourallinen positiivisia ajatuksia joita työstät, etsit itsellesi hyviä asioita jotka saa sut hyvälle tuulelle. Mietit voitko sä aloittaa uuden tai jatkaa jotain vanhaa mikä on sulla tippunut pois. Sun ei tarvi ottaa jättiharppauksia, oikotietä ei ole. Laadit rappuset ja sitten vaan nousemaan niitä.

Mulle on se ja sama minä sä mua pidät mut mä tiedän ettei sulla ole elämä ohi, sulla on paljon annettavaa ja sen antamisen sä aloitat itestäs. Kesään mennessä sulla pitäis olla hyvät rutiinit, kunto nousemassa ja sitten pääset lumettomalle poluille lenkille. Neljä seinää ei ole sun turvapaikka vaan vankila, ala käymään ulkona, kirjasto, leffa mitä vain. Selaile duuneja,kouluja, kursseja. Noi tulee sitten kun sä olet saanut vähän itseluottamusta ja ryhtii takaisin elämääsi.

Sä olet velkaa itelles sen ett kokeilet nyt kunnolla, asenteella ja sinnikkyydellä. Kuten sanoit 40 vuotta edessä, sä pystyt muuhunkin kuin missä nyt olet. Sulla on elämä edessä jos nostat ittes jaloillesi ja teet parhaasi. Sun tuntemukset keskität vain siihen ett pääset eteenpäin, joka päivä, joka viikko jotain mistä voit onnitella ittees. Silloin kun mieli on maassa ja maailma näyttää ankeelle, kun ajatukset pyörii liian pientä kehää eikä voimia tunnu olevan mihinkään, on vain tehtävä parhaansa. Nähtävä yli sen tallatun uran jonka on itselleen polkenut.

Huomenna on hyvä aloittaa, paperille mitä haluat elämältä, miten siihen pääset ja mistä aloitat. Siitä tulee sun kartta omaan elämääsi.

Ja menneisyys, käy se läpi, anna anteeksi ja päästä irti. Se kaikki on mennyttä, se määritteli sun eilisen sen ei tarvi määritellä sun huomista. Niistä ei tarvi pitää kii, jotkut asiat täytyy vain sanoa ääneen itselleen, sitten hyvästellä ne. Sä olet nyt aikuinen, oman itsesi herra ja orja. Sulla on työkaluja enemmän nyt päästää irti asioita kuin lapsena. Toiset ihmiset voi arvoida sua ihan miten haluavat, vain yksi ihminen maailmassa voi päättää elääkö sen arvion mukaan vai ottaako ohjat omiin käsiin.

Älä tee turhaa duunia jos et tiedä mihin sä pyrit, sä turhaudut vain entistä enemmän. Suunta on eteenpäin, ei taakse ei sivulle. Aina eteenpäin. Yksi pieni askel kerrallaan. Siitä aloitat ja joku päivä huomaat että askelia on paljon ja ne kaikki on vienyt sua eteenpäin.

f4ck kirjoitti:

jos sä et tiedä mihin sä pyrit niin miten osaat sinne? Aloita noista sun kiloista, vaikka et halua enää karppaa nii jätä enemmät hiilarit kuitenki pois. Perusjuttuja on ettet syö enemmän kuin kulutat. Liikuntaa lisää, oli lunta tai ei. Perse ylös ja kävelemään, kävele vaikka rappukäytävässä ylös ja alas jos et heti muuta jaksa keksiä.
Toiseks toi itseinho pois, opettele ajattelemaan positiivisesti, kun sä meinaat luovuttaa ennen ku aloitat edes niin muistuta ittelles ett jos sä nyt et tee, et tee ikinä. Kannustat ittees ja et kelaa miten vois vielä ehkä vähä venaa tai selaa nettii jne.

Sanot ääneen vaikka itelles hyviä asioita. Älä masenna ittees liikkumattomaksi. Varmasti saat alussa repii ja haluut vaan jäädä, mut aseta tavoitteita ja pidät ne mielessäs. Itsemotivaatiota opettelet, miten saat ittes liikkeelle ja ajattelemaan positiivisia asioita omasta elämästäs.

Ei sun tarvi heti täyttyä rakkaudella tai diggailla siitä mitä teet, mutta ekana sun on saatava ittes liikkeelle, joka päivä, monta kertaa päivässä. Siihen koitat liittää niitä hyviä ajatuksia, vaikka vituttaa ja sattuu ja kolottaa ja haluut antaa periksi, pidät pintas ja noustat omaa rimaas pikku hiljaa korkeemmalle.

Helppoa ei ole mikään muu kuin periksi antaminen, niin ja sen jälkeen on vitun vaikeempaa kaikki. Älä sä mieti mitä kukaan on tuulettimestaan saanut naamalleen, ainoo mihin sä keskityt nyt olet sä.
Tee aikataulu itelles, ruoka-ajat ja mietit mitä syöt ja pidät niistä kii. Kaikki mässyt ja limut pois. Liikuntaa aamulla, päivällä ja illalla. En tiedä paljon sul on liikaa mut tuskin sä jaksat aloittaa kauheella määrällä joten eka tavoite on saada rutiini ruokailuun ja kuntoiluun.

Sitten sä aloitat päiväkirjan, sinne kaikki tuntemukset ylös ja tulokset. Vitutukset eka ja sitten plussat, aina lopeta sun kirjoittaminen positiiviseen asiaan. Ja mietit sitä ja etsit iloa siitä itseesi. Älä mene siihen ettei tästä mitää tuu vaan otat positiivisen ajatuksen ja sitä pyörittelet päässäs.

Älä ole hyrrä, sun pitää kanavoida asiat niin ett sä ymmärrät missä meet. Selkeet tavoitteet vaiks eka kuukausi miinus 4-5kg, kourallinen positiivisia ajatuksia joita työstät, etsit itsellesi hyviä asioita jotka saa sut hyvälle tuulelle. Mietit voitko sä aloittaa uuden tai jatkaa jotain vanhaa mikä on sulla tippunut pois. Sun ei tarvi ottaa jättiharppauksia, oikotietä ei ole. Laadit rappuset ja sitten vaan nousemaan niitä.

Mulle on se ja sama minä sä mua pidät mut mä tiedän ettei sulla ole elämä ohi, sulla on paljon annettavaa ja sen antamisen sä aloitat itestäs. Kesään mennessä sulla pitäis olla hyvät rutiinit, kunto nousemassa ja sitten pääset lumettomalle poluille lenkille. Neljä seinää ei ole sun turvapaikka vaan vankila, ala käymään ulkona, kirjasto, leffa mitä vain. Selaile duuneja,kouluja, kursseja. Noi tulee sitten kun sä olet saanut vähän itseluottamusta ja ryhtii takaisin elämääsi.

Sä olet velkaa itelles sen ett kokeilet nyt kunnolla, asenteella ja sinnikkyydellä. Kuten sanoit 40 vuotta edessä, sä pystyt muuhunkin kuin missä nyt olet. Sulla on elämä edessä jos nostat ittes jaloillesi ja teet parhaasi. Sun tuntemukset keskität vain siihen ett pääset eteenpäin, joka päivä, joka viikko jotain mistä voit onnitella ittees. Silloin kun mieli on maassa ja maailma näyttää ankeelle, kun ajatukset pyörii liian pientä kehää eikä voimia tunnu olevan mihinkään, on vain tehtävä parhaansa. Nähtävä yli sen tallatun uran jonka on itselleen polkenut.

Huomenna on hyvä aloittaa, paperille mitä haluat elämältä, miten siihen pääset ja mistä aloitat. Siitä tulee sun kartta omaan elämääsi.

Ja menneisyys, käy se läpi, anna anteeksi ja päästä irti. Se kaikki on mennyttä, se määritteli sun eilisen sen ei tarvi määritellä sun huomista. Niistä ei tarvi pitää kii, jotkut asiat täytyy vain sanoa ääneen itselleen, sitten hyvästellä ne. Sä olet nyt aikuinen, oman itsesi herra ja orja. Sulla on työkaluja enemmän nyt päästää irti asioita kuin lapsena. Toiset ihmiset voi arvoida sua ihan miten haluavat, vain yksi ihminen maailmassa voi päättää elääkö sen arvion mukaan vai ottaako ohjat omiin käsiin.

Älä tee turhaa duunia jos et tiedä mihin sä pyrit, sä turhaudut vain entistä enemmän. Suunta on eteenpäin, ei taakse ei sivulle. Aina eteenpäin. Yksi pieni askel kerrallaan. Siitä aloitat ja joku päivä huomaat että askelia on paljon ja ne kaikki on vienyt sua eteenpäin.

Lue lisää

"jos sä et tiedä mihin sä pyrit niin miten osaat sinne? "

Minä pyrin valaistumiseen. Kun minä olen valaistunut, niin minulla on kontrolli minun ruumiiseeni ja näläntunteeseen.

"Aloita noista sun kiloista, vaikka et halua enää karppaa nii jätä enemmät hiilarit kuitenki pois. "

Mä olen myös köyhä ja se rajoittaa sitä, mitä minä syön. Jos mä syön sitä, mihin mulla on varaa, niin siinä on paljon hiilareita väkisinkin, niin kuin esimerkiksi just kaurapuuro.

"Perusjuttuja on ettet syö enemmän kuin kulutat."

Joo, mut kun kumpikin vaihtelee, niin tuo on ihan hyödytöntä, ellei ole sitten anorektinen tai pro-ano. Elimistö saattaa mennä säästöliekille liian vähistä tai vääränlaisista ruoista. Kulutusta on myös vaikea mitata. Minusta tuntuu, ettei liikunnassa oikeasti kulu muuta kuin hermot. Se, että kävelee, ei kuluta muuta kuin kengänpohjia ja se, että fillaroi ei kuluta muuta kuin p e r s e t t ä.

"Liikuntaa lisää, oli lunta tai ei. ***** ylös ja kävelemään, kävele vaikka rappukäytävässä ylös ja alas jos et heti muuta jaksa keksiä."

Niin minä olen kulkenutkin. Minä olen tänä vuonna fillaroinut 361 km ja kävellyt 50 km.


Toiseks toi itseinho pois, opettele ajattelemaan positiivisesti, kun sä meinaat luovuttaa ennen ku aloitat edes niin muistuta ittelles ett jos sä nyt et tee, et tee ikinä. Kannustat ittees ja et kelaa miten vois vielä ehkä vähä venaa tai selaa nettii jne.

"Itsemotivaatiota opettelet, miten saat ittes liikkeelle ja ajattelemaan positiivisia asioita omasta elämästäs. "

En minä muuta ajattelekaan.

" Kaikki mässyt ja limut pois. "

Mulla ei ole ollut mässyy eikä limuja vuosiin. OK, kevytlimua on juotu, mutta normaalia, sokeroitua limua en ole juonut varmaan vuosiin. En muista syöneeni vuosiin ranskiksia, sipsejä, hampurilaisia. Pizzaa olen syönyt joskus tänä vuonna. Pullo kaljaa viikossa, mutta siitäkin pitää luopua.
On vähän epistä, että minä en mässytä töllön ääressä epäterveellistä safkaa ja liikun ja silti olen hirveän lihava.

"Liikuntaa aamulla, päivällä ja illalla. En tiedä paljon sul on liikaa"

40-50 kg.

"aina lopeta sun kirjoittaminen positiiviseen asiaan. "

Mun on vaikea nähdä mitään positiivista koskaan. Liikunnassakin parasta on se, että liikunta loppuu, muuten se ottaa päähän. Minä en ole ikinä tajunnut, kuinka ihminen voi nauttia liikkumisesta muuten kuin ettei aina voi löhötäkään.

"Älä ole hyrrä, sun pitää kanavoida asiat niin ett sä ymmärrät missä meet. "

Toi onkin mun vaikein asia, minä kun olen sellainen hyrrä ja mun on vaikea tehdä mitään päätöksiä ja seurata pitkään mitään ohjelmaa.

"Neljä seinää ei ole sun turvapaikka vaan vankila, ala käymään ulkona, kirjasto, leffa mitä vain. "

On ihan totta, että neljä seinää tuntuu vankilalta. Siksi minä olenkin niin paljon ulkona, mitä nyt voi pakkaselta olla. Nytkin on yksitoista astetta pakkasta ja tuuli puhaltaa kymmenen metriä sekunnissa. Se vastaa kahdenkymmenen asteen pakkasta.

"Kuten sanoit 40 vuotta edessä"

40 vuoden päästä minä olen yli kahdeksan kymmentä. Toivottavasti mielummin vainaja.

colaptes kirjoitti:

"jos sä et tiedä mihin sä pyrit niin miten osaat sinne? "

Minä pyrin valaistumiseen. Kun minä olen valaistunut, niin minulla on kontrolli minun ruumiiseeni ja näläntunteeseen.

"Aloita noista sun kiloista, vaikka et halua enää karppaa nii jätä enemmät hiilarit kuitenki pois. "

Mä olen myös köyhä ja se rajoittaa sitä, mitä minä syön. Jos mä syön sitä, mihin mulla on varaa, niin siinä on paljon hiilareita väkisinkin, niin kuin esimerkiksi just kaurapuuro.

"Perusjuttuja on ettet syö enemmän kuin kulutat."

Joo, mut kun kumpikin vaihtelee, niin tuo on ihan hyödytöntä, ellei ole sitten anorektinen tai pro-ano. Elimistö saattaa mennä säästöliekille liian vähistä tai vääränlaisista ruoista. Kulutusta on myös vaikea mitata. Minusta tuntuu, ettei liikunnassa oikeasti kulu muuta kuin hermot. Se, että kävelee, ei kuluta muuta kuin kengänpohjia ja se, että fillaroi ei kuluta muuta kuin p e r s e t t ä.

"Liikuntaa lisää, oli lunta tai ei. ***** ylös ja kävelemään, kävele vaikka rappukäytävässä ylös ja alas jos et heti muuta jaksa keksiä."

Niin minä olen kulkenutkin. Minä olen tänä vuonna fillaroinut 361 km ja kävellyt 50 km.


Toiseks toi itseinho pois, opettele ajattelemaan positiivisesti, kun sä meinaat luovuttaa ennen ku aloitat edes niin muistuta ittelles ett jos sä nyt et tee, et tee ikinä. Kannustat ittees ja et kelaa miten vois vielä ehkä vähä venaa tai selaa nettii jne.

"Itsemotivaatiota opettelet, miten saat ittes liikkeelle ja ajattelemaan positiivisia asioita omasta elämästäs. "

En minä muuta ajattelekaan.

" Kaikki mässyt ja limut pois. "

Mulla ei ole ollut mässyy eikä limuja vuosiin. OK, kevytlimua on juotu, mutta normaalia, sokeroitua limua en ole juonut varmaan vuosiin. En muista syöneeni vuosiin ranskiksia, sipsejä, hampurilaisia. Pizzaa olen syönyt joskus tänä vuonna. Pullo kaljaa viikossa, mutta siitäkin pitää luopua.
On vähän epistä, että minä en mässytä töllön ääressä epäterveellistä safkaa ja liikun ja silti olen hirveän lihava.

"Liikuntaa aamulla, päivällä ja illalla. En tiedä paljon sul on liikaa"

40-50 kg.

"aina lopeta sun kirjoittaminen positiiviseen asiaan. "

Mun on vaikea nähdä mitään positiivista koskaan. Liikunnassakin parasta on se, että liikunta loppuu, muuten se ottaa päähän. Minä en ole ikinä tajunnut, kuinka ihminen voi nauttia liikkumisesta muuten kuin ettei aina voi löhötäkään.

"Älä ole hyrrä, sun pitää kanavoida asiat niin ett sä ymmärrät missä meet. "

Toi onkin mun vaikein asia, minä kun olen sellainen hyrrä ja mun on vaikea tehdä mitään päätöksiä ja seurata pitkään mitään ohjelmaa.

"Neljä seinää ei ole sun turvapaikka vaan vankila, ala käymään ulkona, kirjasto, leffa mitä vain. "

On ihan totta, että neljä seinää tuntuu vankilalta. Siksi minä olenkin niin paljon ulkona, mitä nyt voi pakkaselta olla. Nytkin on yksitoista astetta pakkasta ja tuuli puhaltaa kymmenen metriä sekunnissa. Se vastaa kahdenkymmenen asteen pakkasta.

"Kuten sanoit 40 vuotta edessä"

40 vuoden päästä minä olen yli kahdeksan kymmentä. Toivottavasti mielummin vainaja.

Lue lisää

sä taas selittelit ittelles olot missä teet helpomman mukaan. Sulla on syy ja selitys joka asiaan, joskus tarvii vain olla hiljaa ja tehdä. Jos ei pysty heti keksimää mitään positiivista asiasta jonka pitää tehdä, sitten vain ajatus katkolle ja teet sen.
Niin kuin liikunta. Se ei auta että keräät vuoden alusta määriä. Sun pitää liikkua joka päivä, säännöllisesti. Netti on pullollaan mitä voi himassa tehdä, ei muuta kuin kaivelet sieltä. Sun on muutettava se asenne että luovutat. Pitkäjännitteisyyttä vaikka vituttais, pura se kunnon hikijumppaan.

Aina voi syömistään viilata vaikka olisi köyhä. Perunat, riisit pastat pois, säästöähän se on, tilalle porkkanaa, lanttua, jne. Parempia hiilareita noissa on. Jauhelihapihvejä ja uunijuureksia, muutamalla eurolla saat safkan muutamaksi päiväksi. Olisiko sun mahdoton sitten tehdä duunia vai teeksä?

Itsevalaistuminen syntyy siitä kun ei inhoa itseään, on sujut menneiden kanssa eikä tulevaisuus ole pelkkää kurjuutta. Kun on hyvä olla itsensä kanssa ja se oma paikka maailmassa on selvillä itselle. Sulla puuttuu noi kaikki. Näläntunnetta saa kontrolloitua vedellä, suupalallisella, ja sillä että keskittää vain ajatukset tekemiseen. Ensin työ sitten palkka-periaatteella.

Koska sulla on hyrrämäinen luonne, siksi sun tarvii laittaa ylös asiat mitkä teet, aikataulu ja sen mukaan menet. Et ajattele että vitut, huomenna taas samaa, tai ensi viikolla tai kuukauden päästä. Sillain sä vaan vedät puhdin asioista pois. Keskity nyt ja tähän. Näe ja koe ja tunne se hetki ja tekeminen. Ota siitä ensin ne negatiiviset asiat, pureskele ne ja käytä se energia tekemiseen, sitten etsit ne hyvät asiat siitä ja niillä asioilla puhdistat sun mieltä ja teet kevyttä oloa itseesi.

Älä ajattele liian isoja kuvioita, pienistä asioista syntyy suuret virrat ja ensin täytyy osata ne.

Nyt paperia esiin, katsot millainen päivä sulle tulisi jos tekisit aikataulun ja suunnittelisit hiukan asioita. Liikkuminen, syöminen, jumppa jne. Hima kuntoon, jos on puhdas ympäristö on se aina positiivisempi ympäristö kuin sotkuinen.
Ruokalista, mietit miten sä voit muuttaa ruokaostoksiasi.

Nyt kun sä aloitat, sulla on selkeitä tuloksia jo kesällä, ja asiat muuttuu helpommiksi kun sun ajattelumalli muuttuu siitä lyhytjänteisyydestä ja selittelystä siihen että osaat tehdä ilman puheita miksi ei kannata, ja suunnitella elämääsi ja elää sitä.
Sen aina voi ajatella olevansa velkaa itselleen, tehdä parhaansa. Ilman selittelyjä.

f4ck kirjoitti:

sä taas selittelit ittelles olot missä teet helpomman mukaan. Sulla on syy ja selitys joka asiaan, joskus tarvii vain olla hiljaa ja tehdä. Jos ei pysty heti keksimää mitään positiivista asiasta jonka pitää tehdä, sitten vain ajatus katkolle ja teet sen.
Niin kuin liikunta. Se ei auta että keräät vuoden alusta määriä. Sun pitää liikkua joka päivä, säännöllisesti. Netti on pullollaan mitä voi himassa tehdä, ei muuta kuin kaivelet sieltä. Sun on muutettava se asenne että luovutat. Pitkäjännitteisyyttä vaikka vituttais, pura se kunnon hikijumppaan.

Aina voi syömistään viilata vaikka olisi köyhä. Perunat, riisit pastat pois, säästöähän se on, tilalle porkkanaa, lanttua, jne. Parempia hiilareita noissa on. Jauhelihapihvejä ja uunijuureksia, muutamalla eurolla saat safkan muutamaksi päiväksi. Olisiko sun mahdoton sitten tehdä duunia vai teeksä?

Itsevalaistuminen syntyy siitä kun ei inhoa itseään, on sujut menneiden kanssa eikä tulevaisuus ole pelkkää kurjuutta. Kun on hyvä olla itsensä kanssa ja se oma paikka maailmassa on selvillä itselle. Sulla puuttuu noi kaikki. Näläntunnetta saa kontrolloitua vedellä, suupalallisella, ja sillä että keskittää vain ajatukset tekemiseen. Ensin työ sitten palkka-periaatteella.

Koska sulla on hyrrämäinen luonne, siksi sun tarvii laittaa ylös asiat mitkä teet, aikataulu ja sen mukaan menet. Et ajattele että vitut, huomenna taas samaa, tai ensi viikolla tai kuukauden päästä. Sillain sä vaan vedät puhdin asioista pois. Keskity nyt ja tähän. Näe ja koe ja tunne se hetki ja tekeminen. Ota siitä ensin ne negatiiviset asiat, pureskele ne ja käytä se energia tekemiseen, sitten etsit ne hyvät asiat siitä ja niillä asioilla puhdistat sun mieltä ja teet kevyttä oloa itseesi.

Älä ajattele liian isoja kuvioita, pienistä asioista syntyy suuret virrat ja ensin täytyy osata ne.

Nyt paperia esiin, katsot millainen päivä sulle tulisi jos tekisit aikataulun ja suunnittelisit hiukan asioita. Liikkuminen, syöminen, jumppa jne. Hima kuntoon, jos on puhdas ympäristö on se aina positiivisempi ympäristö kuin sotkuinen.
Ruokalista, mietit miten sä voit muuttaa ruokaostoksiasi.

Nyt kun sä aloitat, sulla on selkeitä tuloksia jo kesällä, ja asiat muuttuu helpommiksi kun sun ajattelumalli muuttuu siitä lyhytjänteisyydestä ja selittelystä siihen että osaat tehdä ilman puheita miksi ei kannata, ja suunnitella elämääsi ja elää sitä.
Sen aina voi ajatella olevansa velkaa itselleen, tehdä parhaansa. Ilman selittelyjä.

Lue lisää

Itse asiassa mulla on silloin tällöin keikka Helsinkiin ja mä käyn silloin samalla muistelemassa mun kuollutta kumppaniani. Hänen tuhkansa siroteltiin merialueelle, joten en pääse varsinaisella haudalla käymään, mutta käyn meidän viimeisen yhteisen kotimme luona palloilemassa. Siitä tulee kohta jonkun muun koti, eivätkä ne tiedä sen historiaa lainkaan. Mun kumppanini oli mulle lähestulkoon ainoa tärkeä ihminen, mun sukuni hylkäsi minut, mun ulostuloni meni aika pahasti reisille.

Minä kävin nytkin kävelemässä ulkona, levittelemässä Tahdon2013-julisteita ympäri kaupunkia. Tunnin keikka, pirullinen, talvinen viima.

"Itsevalaistuminen syntyy siitä kun ei inhoa itseään, on sujut menneiden kanssa eikä tulevaisuus ole pelkkää kurjuutta. Kun on hyvä olla itsensä kanssa ja se oma paikka maailmassa on selvillä itselle. Sulla puuttuu noi kaikki. "

Niin multa puuttuu. Mitä tulee menneisyyteen, niin suku ei pidä yhteyttä, mutta uskonlahkolaiset häiritsee. Mä kirjoitin niille kirjeen, että jättäisivät nyt mut rauhaan. Tuskin ne tulevat kunnioittamaan sitä. Mun elämän tarina on se, että minä ympäröin itseni ihmisillä, jotka eivät kunnioita mun rajojani. Nyt yhdet ovat jättäneet mut, toinen on kuollut ja kolmannet pysyvät mun oven takanani. Ei tosin tunnu yhtään vapautuneelta, tuntuu pikemminkin vankilalta, niin kuin sinä sanoit, että oma kämppä on enemmän niin kuin vankila.
Minä inhoan itseäni, koska minä en ole mikään normihetero ja mä menin hölmönä luottamaan siihen, että tässä maassa olisi tilaa muillekin, ei oo. Minun on hyvin vaikea tehdä mitään möhlimättä sitä, ihme, että minä olen saanut nyt huonekasvit kasvamaan. Minä olin nuorena älykäs, mutta sitten huomasin, etten minä osaa mitään, enkä muista mitään. Olin tentissä ja vaikka olin just päntännyt asioita päähän, en muistanut enää mitään.
Eikä minulla ole mitään paikkaa ainakaan Suomessa. En tiedä, onko minulla paikka maailmassa, en oo joka paikassa ollut. Mun tää kuollut kumppani sanoi, että mun paikkani on Kanadassa. Ehkä minä menen joku päivä sinne.

Se onkin mun ainoa tulevaisuudensuunnitelma, paitsi että eka käyn Israelissa ja sitten lopuksi Amerikassa. Ehkä olisi vielä kiva nähdä albatrossi joskus, mut se on ekstraa.

Mä ajattelin ruveta syömään kasviksia, ehkä jopa vegaaniksi ja mulla paistuu keittokasvikset ja sipuli. Niistä tulee kyllä hirveä nälkä, joten juon soijamaitoa vielä lisäksi.

colaptes kirjoitti:

Itse asiassa mulla on silloin tällöin keikka Helsinkiin ja mä käyn silloin samalla muistelemassa mun kuollutta kumppaniani. Hänen tuhkansa siroteltiin merialueelle, joten en pääse varsinaisella haudalla käymään, mutta käyn meidän viimeisen yhteisen kotimme luona palloilemassa. Siitä tulee kohta jonkun muun koti, eivätkä ne tiedä sen historiaa lainkaan. Mun kumppanini oli mulle lähestulkoon ainoa tärkeä ihminen, mun sukuni hylkäsi minut, mun ulostuloni meni aika pahasti reisille.

Minä kävin nytkin kävelemässä ulkona, levittelemässä Tahdon2013-julisteita ympäri kaupunkia. Tunnin keikka, pirullinen, talvinen viima.

"Itsevalaistuminen syntyy siitä kun ei inhoa itseään, on sujut menneiden kanssa eikä tulevaisuus ole pelkkää kurjuutta. Kun on hyvä olla itsensä kanssa ja se oma paikka maailmassa on selvillä itselle. Sulla puuttuu noi kaikki. "

Niin multa puuttuu. Mitä tulee menneisyyteen, niin suku ei pidä yhteyttä, mutta uskonlahkolaiset häiritsee. Mä kirjoitin niille kirjeen, että jättäisivät nyt mut rauhaan. Tuskin ne tulevat kunnioittamaan sitä. Mun elämän tarina on se, että minä ympäröin itseni ihmisillä, jotka eivät kunnioita mun rajojani. Nyt yhdet ovat jättäneet mut, toinen on kuollut ja kolmannet pysyvät mun oven takanani. Ei tosin tunnu yhtään vapautuneelta, tuntuu pikemminkin vankilalta, niin kuin sinä sanoit, että oma kämppä on enemmän niin kuin vankila.
Minä inhoan itseäni, koska minä en ole mikään normihetero ja mä menin hölmönä luottamaan siihen, että tässä maassa olisi tilaa muillekin, ei oo. Minun on hyvin vaikea tehdä mitään möhlimättä sitä, ihme, että minä olen saanut nyt huonekasvit kasvamaan. Minä olin nuorena älykäs, mutta sitten huomasin, etten minä osaa mitään, enkä muista mitään. Olin tentissä ja vaikka olin just päntännyt asioita päähän, en muistanut enää mitään.
Eikä minulla ole mitään paikkaa ainakaan Suomessa. En tiedä, onko minulla paikka maailmassa, en oo joka paikassa ollut. Mun tää kuollut kumppani sanoi, että mun paikkani on Kanadassa. Ehkä minä menen joku päivä sinne.

Se onkin mun ainoa tulevaisuudensuunnitelma, paitsi että eka käyn Israelissa ja sitten lopuksi Amerikassa. Ehkä olisi vielä kiva nähdä albatrossi joskus, mut se on ekstraa.

Mä ajattelin ruveta syömään kasviksia, ehkä jopa vegaaniksi ja mulla paistuu keittokasvikset ja sipuli. Niistä tulee kyllä hirveä nälkä, joten juon soijamaitoa vielä lisäksi.

Lue lisää

Moikka kisu!

20+4 kirjoitti:

Moikka kisu!

No moikka, mitäpäs sulle?

colaptes kirjoitti:

No moikka, mitäpäs sulle?

No mitäs tässä, kevättä odotellaan.

Eela edellinen kirjoitti:

No mitäs tässä, kevättä odotellaan.

Sitähän me kaikki. Kanahaukka kuitenkin päätti näyttäytyä vihdoin.

colaptes kirjoitti:

Itse asiassa mulla on silloin tällöin keikka Helsinkiin ja mä käyn silloin samalla muistelemassa mun kuollutta kumppaniani. Hänen tuhkansa siroteltiin merialueelle, joten en pääse varsinaisella haudalla käymään, mutta käyn meidän viimeisen yhteisen kotimme luona palloilemassa. Siitä tulee kohta jonkun muun koti, eivätkä ne tiedä sen historiaa lainkaan. Mun kumppanini oli mulle lähestulkoon ainoa tärkeä ihminen, mun sukuni hylkäsi minut, mun ulostuloni meni aika pahasti reisille.

Minä kävin nytkin kävelemässä ulkona, levittelemässä Tahdon2013-julisteita ympäri kaupunkia. Tunnin keikka, pirullinen, talvinen viima.

"Itsevalaistuminen syntyy siitä kun ei inhoa itseään, on sujut menneiden kanssa eikä tulevaisuus ole pelkkää kurjuutta. Kun on hyvä olla itsensä kanssa ja se oma paikka maailmassa on selvillä itselle. Sulla puuttuu noi kaikki. "

Niin multa puuttuu. Mitä tulee menneisyyteen, niin suku ei pidä yhteyttä, mutta uskonlahkolaiset häiritsee. Mä kirjoitin niille kirjeen, että jättäisivät nyt mut rauhaan. Tuskin ne tulevat kunnioittamaan sitä. Mun elämän tarina on se, että minä ympäröin itseni ihmisillä, jotka eivät kunnioita mun rajojani. Nyt yhdet ovat jättäneet mut, toinen on kuollut ja kolmannet pysyvät mun oven takanani. Ei tosin tunnu yhtään vapautuneelta, tuntuu pikemminkin vankilalta, niin kuin sinä sanoit, että oma kämppä on enemmän niin kuin vankila.
Minä inhoan itseäni, koska minä en ole mikään normihetero ja mä menin hölmönä luottamaan siihen, että tässä maassa olisi tilaa muillekin, ei oo. Minun on hyvin vaikea tehdä mitään möhlimättä sitä, ihme, että minä olen saanut nyt huonekasvit kasvamaan. Minä olin nuorena älykäs, mutta sitten huomasin, etten minä osaa mitään, enkä muista mitään. Olin tentissä ja vaikka olin just päntännyt asioita päähän, en muistanut enää mitään.
Eikä minulla ole mitään paikkaa ainakaan Suomessa. En tiedä, onko minulla paikka maailmassa, en oo joka paikassa ollut. Mun tää kuollut kumppani sanoi, että mun paikkani on Kanadassa. Ehkä minä menen joku päivä sinne.

Se onkin mun ainoa tulevaisuudensuunnitelma, paitsi että eka käyn Israelissa ja sitten lopuksi Amerikassa. Ehkä olisi vielä kiva nähdä albatrossi joskus, mut se on ekstraa.

Mä ajattelin ruveta syömään kasviksia, ehkä jopa vegaaniksi ja mulla paistuu keittokasvikset ja sipuli. Niistä tulee kyllä hirveä nälkä, joten juon soijamaitoa vielä lisäksi.

Lue lisää

vanhempiasi sä et ole valinnut, se että sun rakkaasi on kuollut on kauhea asia ja sen kanssa elämään oppiminen on haastavaa. Uskonalahko, niistä mä en osaa sanoa mitään. Mun elämässä niille ei ole tilaa ja oman taustani takia mulla ei ole niistä mitään ongelmia ikinä ollutkaan. Mutta jos noi on ne joilla sä uskottelet ett sun on pärjättävä tästäkin eteenpäin niin väärässä olet. Kyllä ihmisiä riittää, ja sä et tunnu sellaiselta joka ei saisi kavereita tai ystäviä jos niin päätät.

Miks sä vertaat ittees johonkin heteroon, tai kehenkään ylipäätään. Jokaisella ihmisellä on ongelmansa, jos niitä pitää alkaa vertailemaan nii sitte kandee katsoo jos on liikaa aikaa turhuuteen.

Tunnin lenkki kuulostaa hyvälle, mutta se pitäisi olla tunnin tauoton lenkki, sellainen ett vähän hiki nousee ja enemmänkin. Ei koko aika pysähdyksiä jne. Kävely ja lenkki on eri asia, ne kun yhdistää niin saadaan jo tuloksia.

Kasviksia on hyvä syödä, jos ei ole hyvä kokki, en suosittele kasvisyöjäksi ryhtymistä. Ruoka on tärkeä asia elämässä ja siksi se kannattaa tehdä niin ett maistuu hyvälle, oli se mitä vain. Siitä pitää jäädä sellainen hyvä fiilis, mä en tiedä sun kulinaarisia taipumuksia mut paistettu keittokasvikset ja sipuli soijamiadon kera ei jätä sellaista hyvää fiilistä mun mielikuvaan. Mut jos sä pilkot reiluhkoiksi palasiksi pari punajuurta, pari porkkanaa,maun mukaan lanttua, pari sipulia, kesakuripitsa yms ja pyöräytät ne öljyssä, suolaa päälle ja pippuria ripaus ja uuunivuokaan, 225 C ja joku 40 minaa. Ihan varmasti on parempaa ja muutamaksi kerraksikin. Siihen sivuun jotain mihin sulla on varaa, mut jos sä teet ruoan vaikka muutamaksi päiväksi kerrallaan tai kolmeksikin niin saaksä mitää järkee tohon hintaan, vai onko sun budjetti päivässä euro jolla saa sen keittokasvispussin ja sipulin?

Elämässä pitää olla nautintoja, ruoka on yksi niistä, sullakin on aikaa ja toivottavasti tahtoakin tehdä hyvää itsellesi. Joten kaivelet reseptejä ja teet ruokaa.

Sussa on selkeesti kykyä tehdä asioita toisinkin, nousta sieltä missä nyt et edes viihdy. Pitää vain alkaa nouseminen.

colaptes kirjoitti:

Sitähän me kaikki. Kanahaukka kuitenkin päätti näyttäytyä vihdoin.

siis oleksä se catsy joksi muakin luultiin? Mulle tuli prinsessa satumaa- fiilinki kun ilmeisesti puhuin itseni kanssa.

colaptes kirjoitti:

Siks en tee sitä uusiks, ettei karppaaminen toimi.

Kuka sanoo, etten mä tekisi asioille jotain? Mä esimerkiksi olen yrittänyt meditoida kunnes pääni vuotaa verta ja ÄO:ni lähestyy nollaa ja olen yhtä sisäisen tuskani kanssa, mutta ei se ole täyttänyt minua rakkaudella eikä itseoivalluksella eikä muullakaan.
Mä teen sikana koko ajan, ainoo on, etten mä oikein tiedä, mitä minä teen. Ei oo helppoja ratkaisuja. Ja minusta tuntuu, että sinäkin loppujen lopuksi olet vain pisamanaamainen kokoomusnuori, etkä ole oikeasti nähnyt, kun paska osuu tuulettimeen.

Lue lisää

En usko että meditoidessa sun pää alkaa vuotaa verta tai äo alkaa lähestyä nollaa. Meditoinnissa ei ole tarkoituskaan että odotetaan jotain upeita fiiliksiä. Siinä vain ollaan läsnä ja tarkkaavaisena. Samalla sä voit huomata olevas erillinen siitä mitä tarkkailet (esim. ajatukset) ja voit antaa sen tulla ja mennä ja huomata että olet itse edelleen läsnä. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että jos olet pinnan alla kovin ahdistunut ja masentunut niin meditointi nostaa ne tuskat pintaan, jolloin on vaikea vain neutraalisti "olla ja tiedostaa". Joten tuska on käsiteltävä ja tunnettava. Sulla on ilmeisesti negatiivisia kokemuksia terapiasta, mutta mun kokemus on että jos itse on motivoitunut auttamaan itseään niin terapiasta on niin paljon apua kuin itse antaa olla. Voithan sä kokeilla jotain muuta terapeuttista ja mennä sitä kohti mikä tuntuu auttavan. Esim. itseapuakirjat on ilmaisia ja kirjastosta lainattavissa olevia ja netti on täynnä ratkaisuja. Uskon, että sitten kun olet tarpeeksi epätoivoinen niin apukin on lähellä jos jaksat sitä etsiä. Näin ainakin mulla. Olen myös sitä mieltä kun luin teidän dialogia, että pelkkä tahto ja itsensä pakottaminen liikkeelle ei aina riitä vaan sisäiset solmut ja esteet on käsiteltävä ensin ja on tapahduttava ensin sisäinen mielenmuutos ennen kuin ulkoinen muutos on mahdollinen. Ja jos motivaatio puuttuu täysin niin pakottamisella ei pitkälle pötkitä.
Tuntuu että sä uskot liikaa tähän sun maailmankokemukseen minkä olet saanut ympäristöstäsi etkä siksi pysty kokemaan itseäsi arvokkaana. Sun pitäis etsiä kuka sä oikeasti olet kaikkien uskomusten ja kärsimysten alla. Mikä on totuus sun sisimmässäsi. Meditaatio on läsnäolemista tässä ja nyt.

f4ck kirjoitti:

siis oleksä se catsy joksi muakin luultiin? Mulle tuli prinsessa satumaa- fiilinki kun ilmeisesti puhuin itseni kanssa.

Joo, mulla on natsit perässä, niin pitää vaihdella jatkuvasti nimiä. Tää on rasittavaa. :( Natsit ovat saaneet tämänkin jo selville.

somni kirjoitti:

En usko että meditoidessa sun pää alkaa vuotaa verta tai äo alkaa lähestyä nollaa. Meditoinnissa ei ole tarkoituskaan että odotetaan jotain upeita fiiliksiä. Siinä vain ollaan läsnä ja tarkkaavaisena. Samalla sä voit huomata olevas erillinen siitä mitä tarkkailet (esim. ajatukset) ja voit antaa sen tulla ja mennä ja huomata että olet itse edelleen läsnä. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että jos olet pinnan alla kovin ahdistunut ja masentunut niin meditointi nostaa ne tuskat pintaan, jolloin on vaikea vain neutraalisti "olla ja tiedostaa". Joten tuska on käsiteltävä ja tunnettava. Sulla on ilmeisesti negatiivisia kokemuksia terapiasta, mutta mun kokemus on että jos itse on motivoitunut auttamaan itseään niin terapiasta on niin paljon apua kuin itse antaa olla. Voithan sä kokeilla jotain muuta terapeuttista ja mennä sitä kohti mikä tuntuu auttavan. Esim. itseapuakirjat on ilmaisia ja kirjastosta lainattavissa olevia ja netti on täynnä ratkaisuja. Uskon, että sitten kun olet tarpeeksi epätoivoinen niin apukin on lähellä jos jaksat sitä etsiä. Näin ainakin mulla. Olen myös sitä mieltä kun luin teidän dialogia, että pelkkä tahto ja itsensä pakottaminen liikkeelle ei aina riitä vaan sisäiset solmut ja esteet on käsiteltävä ensin ja on tapahduttava ensin sisäinen mielenmuutos ennen kuin ulkoinen muutos on mahdollinen. Ja jos motivaatio puuttuu täysin niin pakottamisella ei pitkälle pötkitä.
Tuntuu että sä uskot liikaa tähän sun maailmankokemukseen minkä olet saanut ympäristöstäsi etkä siksi pysty kokemaan itseäsi arvokkaana. Sun pitäis etsiä kuka sä oikeasti olet kaikkien uskomusten ja kärsimysten alla. Mikä on totuus sun sisimmässäsi. Meditaatio on läsnäolemista tässä ja nyt.

Lue lisää

Minä olen todennut, ettei terapiat toimi ja syykin on selvillä. Paloheimo puhuu kirjoissaan paljon siitä, kuinka suomalaiset terapiat ovat kylmiä ja virkamiesmäisiä. Martti Paloheimo, "Kotivammaisuuden synty".
Pitäisi kokea se rakkaus, mikä jäi lapsena kokematta. Suomessa on kasvatuksessa epideemistä rakkaudettomuus.
Niinpä minä olen ajatellut, että Jumala rakastaa minut terveeksi. En voi ajatella ketään ihmistä siihen tehtävään, minä olen yrittänyt rakastaa ihmistä terveeksi, eikä se onnistu. Minulla on erinäisiä syitä, miksi en usko juutalaiskristilliseen jumalaan enkä ylipäätään mihinkään ilmoitukseen eli kirjauskontoihin. Minusta se, että Raamattu käskee sekä pelkäämään että rakastamaan Jumalaa, on ristiriitaista. Ihmiset kuitenkin lopulta vain pelkäävät.
Siksi minä olen lähtenyt vaeltelemaan esoteerisiin uskontoihin, jotka lähtevät siitä, että yhteys jumalaan löytyy kunkin ihmisen sisältä ja siksi meditaatio.

Ensinnäkin, on aivan valtavan hankalaa keskittyä ja tyhjentää oma mielensä ja toiseksi se tila on ahdistava.

Minäkään en usko tahtoon enkä pakottamiseen, vaikka tahto ja pakottaminen vievät ainakin askeleen eteenpäin. Minä tulen tässä kevään mittaan liikkumaan hyvin paljon, mutta vaikea nähdä, että se antaisi sen enempää etua kun ne kaikki vuodet, jolloin olen myös liikkunut paljon. Voi mennä vaikka suohon kävelemään ja se on rankkaa liikuntaa, ok, mutta jos se tuntuu vain paskareissulta ei kunto kasva eikä vointi kohene ellei löydä siinä jotain motivoivaa. Mulle motivaationa toimii se, että minä osallistun tänä vuonna kilpailuun. Koko vuosi on kilpailua ja siihen liittyy liikkuminen.

f4ck kirjoitti:

vanhempiasi sä et ole valinnut, se että sun rakkaasi on kuollut on kauhea asia ja sen kanssa elämään oppiminen on haastavaa. Uskonalahko, niistä mä en osaa sanoa mitään. Mun elämässä niille ei ole tilaa ja oman taustani takia mulla ei ole niistä mitään ongelmia ikinä ollutkaan. Mutta jos noi on ne joilla sä uskottelet ett sun on pärjättävä tästäkin eteenpäin niin väärässä olet. Kyllä ihmisiä riittää, ja sä et tunnu sellaiselta joka ei saisi kavereita tai ystäviä jos niin päätät.

Miks sä vertaat ittees johonkin heteroon, tai kehenkään ylipäätään. Jokaisella ihmisellä on ongelmansa, jos niitä pitää alkaa vertailemaan nii sitte kandee katsoo jos on liikaa aikaa turhuuteen.

Tunnin lenkki kuulostaa hyvälle, mutta se pitäisi olla tunnin tauoton lenkki, sellainen ett vähän hiki nousee ja enemmänkin. Ei koko aika pysähdyksiä jne. Kävely ja lenkki on eri asia, ne kun yhdistää niin saadaan jo tuloksia.

Kasviksia on hyvä syödä, jos ei ole hyvä kokki, en suosittele kasvisyöjäksi ryhtymistä. Ruoka on tärkeä asia elämässä ja siksi se kannattaa tehdä niin ett maistuu hyvälle, oli se mitä vain. Siitä pitää jäädä sellainen hyvä fiilis, mä en tiedä sun kulinaarisia taipumuksia mut paistettu keittokasvikset ja sipuli soijamiadon kera ei jätä sellaista hyvää fiilistä mun mielikuvaan. Mut jos sä pilkot reiluhkoiksi palasiksi pari punajuurta, pari porkkanaa,maun mukaan lanttua, pari sipulia, kesakuripitsa yms ja pyöräytät ne öljyssä, suolaa päälle ja pippuria ripaus ja uuunivuokaan, 225 C ja joku 40 minaa. Ihan varmasti on parempaa ja muutamaksi kerraksikin. Siihen sivuun jotain mihin sulla on varaa, mut jos sä teet ruoan vaikka muutamaksi päiväksi kerrallaan tai kolmeksikin niin saaksä mitää järkee tohon hintaan, vai onko sun budjetti päivässä euro jolla saa sen keittokasvispussin ja sipulin?

Elämässä pitää olla nautintoja, ruoka on yksi niistä, sullakin on aikaa ja toivottavasti tahtoakin tehdä hyvää itsellesi. Joten kaivelet reseptejä ja teet ruokaa.

Sussa on selkeesti kykyä tehdä asioita toisinkin, nousta sieltä missä nyt et edes viihdy. Pitää vain alkaa nouseminen.

Lue lisää

Minulla ei ole malttia tehdä ruokaa "muutamaksi kerraksi", käy pian niin, että minä syön ne kaikki. Kasvisten kanssa se ei tosin luulis olevan mikään suurempi ongelma.
Mä en oo kulinaristi. Itse asiassa minä en ole oikein mikään -isti, minun on vaikea saada nautintoa mistään niin että olen ajatellut olevani anhedoninen tai aseksuaali. OK, minä olen syönyt Etelä-Amerikassa hyvää mässyä, pakko myöntää se. Se nyt oli yleensäkin sellainen maanosa, että siellä hymyili vaikkei hymyilyttänytkään.
Minä olen vähän niin kuin Ville Haapasalo leffassa "Käki", että minä tykkään olla avoin ja hölistä paskaa ja jotkut kokevat sen rasittavaksi ja saan ainakin natsit perääni eikä minulla ole mitään yksityisyyttä ja pitäisi muuttaa ulkomaille, että sais asua rauhassa, mut jos mä elän mm. Erkki Lampén on sanonut "parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään", niin silloin on parempi katua omia puhumisiaan kuin puhumattomuuttaan.
Niinpä minä olen aika moneen projektiin nakkiutunut niin kuin nyt organisoimaan Tahdon 2013-kampanjaakin omalla paikkakunnallani, vaikken ole naimisiin menossa itse, enkä haluamassa enkä oikein mitään. Mut jo siinä puitteessa mä tulen tapaamaan ihmisiä. Vaikka minä hölisen ja olen avoin ja politiikassa, niin ihmiset kauhistuttavat minua. Lapsena jo opin, että kaikki ihmiset ovat pelottavia. Ehkä minun tapani pelätä ihmisiä on se, että minä hölisen.

colaptes kirjoitti:

Minulla ei ole malttia tehdä ruokaa "muutamaksi kerraksi", käy pian niin, että minä syön ne kaikki. Kasvisten kanssa se ei tosin luulis olevan mikään suurempi ongelma.
Mä en oo kulinaristi. Itse asiassa minä en ole oikein mikään -isti, minun on vaikea saada nautintoa mistään niin että olen ajatellut olevani anhedoninen tai aseksuaali. OK, minä olen syönyt Etelä-Amerikassa hyvää mässyä, pakko myöntää se. Se nyt oli yleensäkin sellainen maanosa, että siellä hymyili vaikkei hymyilyttänytkään.
Minä olen vähän niin kuin Ville Haapasalo leffassa "Käki", että minä tykkään olla avoin ja hölistä paskaa ja jotkut kokevat sen rasittavaksi ja saan ainakin natsit perääni eikä minulla ole mitään yksityisyyttä ja pitäisi muuttaa ulkomaille, että sais asua rauhassa, mut jos mä elän mm. Erkki Lampén on sanonut "parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään", niin silloin on parempi katua omia puhumisiaan kuin puhumattomuuttaan.
Niinpä minä olen aika moneen projektiin nakkiutunut niin kuin nyt organisoimaan Tahdon 2013-kampanjaakin omalla paikkakunnallani, vaikken ole naimisiin menossa itse, enkä haluamassa enkä oikein mitään. Mut jo siinä puitteessa mä tulen tapaamaan ihmisiä. Vaikka minä hölisen ja olen avoin ja politiikassa, niin ihmiset kauhistuttavat minua. Lapsena jo opin, että kaikki ihmiset ovat pelottavia. Ehkä minun tapani pelätä ihmisiä on se, että minä hölisen.

Lue lisää

uskoisin että se on tämä maa, kylmä ja pimeä mikä aiheuttaa että jos pitää paljon ääntä on jotain vialla.
Oleksä törmännyt ulkomailla siihen että sulla on ongelmia ihmisten suhteen? Tai lähinnä niillä sun suhteen.
MItä nauttimisiin tulee, niin ruoasta voi aina opetella nauttimaan. Myös tekemään. Mut sä luultavammin tiedät enemmän elämästä kuin mä pisamineni joten mä sanon vaan että sulla on mun tsemppi ja kannustus ja toivon että löydät elämääsi sen langan joka vie sut oikeille asioille. Etkä vain odota sitä tuhkaamista tai kuoppaamista. Sulla on enemmän annettavana kuin monella, sen tunsi heti.

somni kirjoitti:

En usko että meditoidessa sun pää alkaa vuotaa verta tai äo alkaa lähestyä nollaa. Meditoinnissa ei ole tarkoituskaan että odotetaan jotain upeita fiiliksiä. Siinä vain ollaan läsnä ja tarkkaavaisena. Samalla sä voit huomata olevas erillinen siitä mitä tarkkailet (esim. ajatukset) ja voit antaa sen tulla ja mennä ja huomata että olet itse edelleen läsnä. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että jos olet pinnan alla kovin ahdistunut ja masentunut niin meditointi nostaa ne tuskat pintaan, jolloin on vaikea vain neutraalisti "olla ja tiedostaa". Joten tuska on käsiteltävä ja tunnettava. Sulla on ilmeisesti negatiivisia kokemuksia terapiasta, mutta mun kokemus on että jos itse on motivoitunut auttamaan itseään niin terapiasta on niin paljon apua kuin itse antaa olla. Voithan sä kokeilla jotain muuta terapeuttista ja mennä sitä kohti mikä tuntuu auttavan. Esim. itseapuakirjat on ilmaisia ja kirjastosta lainattavissa olevia ja netti on täynnä ratkaisuja. Uskon, että sitten kun olet tarpeeksi epätoivoinen niin apukin on lähellä jos jaksat sitä etsiä. Näin ainakin mulla. Olen myös sitä mieltä kun luin teidän dialogia, että pelkkä tahto ja itsensä pakottaminen liikkeelle ei aina riitä vaan sisäiset solmut ja esteet on käsiteltävä ensin ja on tapahduttava ensin sisäinen mielenmuutos ennen kuin ulkoinen muutos on mahdollinen. Ja jos motivaatio puuttuu täysin niin pakottamisella ei pitkälle pötkitä.
Tuntuu että sä uskot liikaa tähän sun maailmankokemukseen minkä olet saanut ympäristöstäsi etkä siksi pysty kokemaan itseäsi arvokkaana. Sun pitäis etsiä kuka sä oikeasti olet kaikkien uskomusten ja kärsimysten alla. Mikä on totuus sun sisimmässäsi. Meditaatio on läsnäolemista tässä ja nyt.

Lue lisää

mun oma kokemus siitä kun fyysisesti oli kykenemätön juuri mihinkään, ja annettiin huonot ennusteet, ainoa millä mä sain pään raiteille ja itseni ylös oli se että tahtotila oli niin suuri että se ylitti esteet joita mä en ikinä olisi saanut raivattua meditoinilla enkä terapialla jota sitäkin sain. Totuttelua olemaan kyvytön. Minä sanoin etten hyväksy sitä totuutta ja pystyn parempaan. Siksi mä luotan tahtotilaan, siihen että joskus vain pitää alkaa hommiin ja ajatukset tulee perässä ja selkiintyy. Fyysinen uupumus, hyvä sellainen, nollaa myös päätä. Joskus on vain hyvä unohtaa kaiken murehtiminen ja säätäminen, tehdä ja olla, oppia nauttimaan tekemisistään.

Mutta mulla ei ole kokemusta ajojahdeista, ei uskonlahkopainostuksista, eikä ihmisten pelkäämisestä. Mä tiedän kuitenkin jos ihmisessä on jotain, ja mun mielestä hänessä on, siksi koitin tsempata.

Meditaatiosta sen verran että nyt kun asiat on hyvin, mä olen löytänyt siitä hyvän kanavan saada sisäistä voimaa ja rauhaa.

f4ck kirjoitti:

uskoisin että se on tämä maa, kylmä ja pimeä mikä aiheuttaa että jos pitää paljon ääntä on jotain vialla.
Oleksä törmännyt ulkomailla siihen että sulla on ongelmia ihmisten suhteen? Tai lähinnä niillä sun suhteen.
MItä nauttimisiin tulee, niin ruoasta voi aina opetella nauttimaan. Myös tekemään. Mut sä luultavammin tiedät enemmän elämästä kuin mä pisamineni joten mä sanon vaan että sulla on mun tsemppi ja kannustus ja toivon että löydät elämääsi sen langan joka vie sut oikeille asioille. Etkä vain odota sitä tuhkaamista tai kuoppaamista. Sulla on enemmän annettavana kuin monella, sen tunsi heti.

Lue lisää

On tietysti ollut joskus muuallakin, eräs brittimies oli ikimuistoisen v-mäinen, epäilen, että hän absoluuttisesti vihasi naisia. Kaukomailla törmää ihan rouheaan vihaan, mutta siellä on myös aivan fantastisia ihmisiä. Tuntui Etelä-Amerikassa siltä, että on helpompi luoda ymmärrys kovan maan normi-ihmisten kanssa kun itse on elänyt kovan elämän kuin että modernissa hyvinvointivaltiossa loisi suhteen tämän maan normi-ihmisten kanssa. Suomalaiset ovat niin kuin vihaisia sylikoiria, ne taas ovat niin kuin kulkukoiria.
Kun minä olin Amerikoista siinä pohjoisemmassa, niin tapasin sellaisen nicaragualaisen naisen, jonka elämä oli siellä Nicaraguassa ollut ihan kauheaa. Kauheaa sillain kuin kehitysmaassa on kauheaa, sissit, joukkoraiskaus, sukulaiset tapetaan silmien edessä, miinoja, tauteja, maanjäristyksiä, sota, pakolaisuus. Sitten minä tapasin tavallisia yhdysvaltalaisia, joiden elämä oli ollut niin kauheaa kuin vain se voi modernissa teollisuusmaassa olla, vähän samalla tavoin kuin Suomessa: avioero, inessiiviin joutuminen, sekoiluja huumeiden kanssa, rikkinäisiä perheitä, uskonnon kanssa sekoilua.
Se nicaragualainen oli niistä terveempi ja minä tunsin hänet hyvin. Yhdysvaltalaiset olivat ihan sekaisin, mutta se nicaragualainen vain hymyili koko ajan. Hänen sukulaisensa olivat ihan samanlaisia. Mä oitis rakastuin niihin ihmisiin.
Etelä-Amerikassa oli samoin, lapset aina hymyilivät iloisesti, vaikkei niillä totta puhuen ollut paljon aiheita hymyillä. Se on uskomatonta. Katsoin Madventuresia yksi ilta ja ne pojat olivat kokeneet Nepalissa sen saman ilmiön.

Suomessa sitten tapasin ammatinvalintapsykologin, joka oli ainoa alansa ihminen, joka sai minuun jonkinlaisen yhteyden, Katariina Stark oli hänen nimensä ja minä kysyin häneltä, miten voi näin olla ja hän sanoi, että noilla on se yhteisö, joka tukee heitä. Siks mä olen aina haalinut ihmisiä ympärilleni, mutta päin vastoin kuin nämä latinalaisamerikkalaiset, olen onnistunut vain satuttamaan itseäni.

Älä ota turhan vakavasti mun pisamanaamajuttujani, kunhan vähän provosoin!

colaptes kirjoitti:

On tietysti ollut joskus muuallakin, eräs brittimies oli ikimuistoisen v-mäinen, epäilen, että hän absoluuttisesti vihasi naisia. Kaukomailla törmää ihan rouheaan vihaan, mutta siellä on myös aivan fantastisia ihmisiä. Tuntui Etelä-Amerikassa siltä, että on helpompi luoda ymmärrys kovan maan normi-ihmisten kanssa kun itse on elänyt kovan elämän kuin että modernissa hyvinvointivaltiossa loisi suhteen tämän maan normi-ihmisten kanssa. Suomalaiset ovat niin kuin vihaisia sylikoiria, ne taas ovat niin kuin kulkukoiria.
Kun minä olin Amerikoista siinä pohjoisemmassa, niin tapasin sellaisen nicaragualaisen naisen, jonka elämä oli siellä Nicaraguassa ollut ihan kauheaa. Kauheaa sillain kuin kehitysmaassa on kauheaa, sissit, joukkoraiskaus, sukulaiset tapetaan silmien edessä, miinoja, tauteja, maanjäristyksiä, sota, pakolaisuus. Sitten minä tapasin tavallisia yhdysvaltalaisia, joiden elämä oli ollut niin kauheaa kuin vain se voi modernissa teollisuusmaassa olla, vähän samalla tavoin kuin Suomessa: avioero, inessiiviin joutuminen, sekoiluja huumeiden kanssa, rikkinäisiä perheitä, uskonnon kanssa sekoilua.
Se nicaragualainen oli niistä terveempi ja minä tunsin hänet hyvin. Yhdysvaltalaiset olivat ihan sekaisin, mutta se nicaragualainen vain hymyili koko ajan. Hänen sukulaisensa olivat ihan samanlaisia. Mä oitis rakastuin niihin ihmisiin.
Etelä-Amerikassa oli samoin, lapset aina hymyilivät iloisesti, vaikkei niillä totta puhuen ollut paljon aiheita hymyillä. Se on uskomatonta. Katsoin Madventuresia yksi ilta ja ne pojat olivat kokeneet Nepalissa sen saman ilmiön.

Suomessa sitten tapasin ammatinvalintapsykologin, joka oli ainoa alansa ihminen, joka sai minuun jonkinlaisen yhteyden, Katariina Stark oli hänen nimensä ja minä kysyin häneltä, miten voi näin olla ja hän sanoi, että noilla on se yhteisö, joka tukee heitä. Siks mä olen aina haalinut ihmisiä ympärilleni, mutta päin vastoin kuin nämä latinalaisamerikkalaiset, olen onnistunut vain satuttamaan itseäni.

Älä ota turhan vakavasti mun pisamanaamajuttujani, kunhan vähän provosoin!

Lue lisää

en mä vakavasti otakkaan, kumpahan heitin, pisamat osui kyllä kohdalleen.
Mä uskon myös kun kokee tarpeeksi ja selviää niistä, ei ne normi murheet oikeen puraise enää. Se että ympärillä on ihmisiä jotka välittää ja tukee ja rakastaa sua nii on totta kai parasta. Mut sitä mä en ymmärrä miksi sä et etsi ihmisiä jotka rakastaa sua. Sulla nyt on paskat systeemit ollu, suku ja uskonto, mut eihän ihmiset siihen lopu.

Mä en tiedä kuinka hyvin täältä löytää ihmisiä jotka arvostaa erilaisuutta, mä olen kokenut tän vähän sellaiseksi hyssyttelymaaksi, jossa ei saa itseään esille tuoda tai on huono sellainen.

f4ck kirjoitti:

en mä vakavasti otakkaan, kumpahan heitin, pisamat osui kyllä kohdalleen.
Mä uskon myös kun kokee tarpeeksi ja selviää niistä, ei ne normi murheet oikeen puraise enää. Se että ympärillä on ihmisiä jotka välittää ja tukee ja rakastaa sua nii on totta kai parasta. Mut sitä mä en ymmärrä miksi sä et etsi ihmisiä jotka rakastaa sua. Sulla nyt on paskat systeemit ollu, suku ja uskonto, mut eihän ihmiset siihen lopu.

Mä en tiedä kuinka hyvin täältä löytää ihmisiä jotka arvostaa erilaisuutta, mä olen kokenut tän vähän sellaiseksi hyssyttelymaaksi, jossa ei saa itseään esille tuoda tai on huono sellainen.

Lue lisää

Muutama syy: mä asun landella pikkukaupungissa, en halua laastarisuhdetta, kukaan ei koskaan halua mun kanssa suhdetta ja jos haluaakin, niin on alkkis, enkä mä rupea siihen enää. Sitä paitsi, minä olen erittäin vähän seksuaalinen. Se nyt vain on tyrehtynyt, kun olen ollut neljä vuotta selibaatissa.
Jos on samanlainen sielun sisar kuin mitä P. oli mulle, niin siihen kuvioon sisältyy usein alkoholi tai huumeet.

Joku Kauko Röyhkä on sanonut, että kännissä sekoileminen on se erilaisuus, mitä tässä maassa suvaitaan, muuta suvaitaan paljon huonommin.

f4ck kirjoitti:

mun oma kokemus siitä kun fyysisesti oli kykenemätön juuri mihinkään, ja annettiin huonot ennusteet, ainoa millä mä sain pään raiteille ja itseni ylös oli se että tahtotila oli niin suuri että se ylitti esteet joita mä en ikinä olisi saanut raivattua meditoinilla enkä terapialla jota sitäkin sain. Totuttelua olemaan kyvytön. Minä sanoin etten hyväksy sitä totuutta ja pystyn parempaan. Siksi mä luotan tahtotilaan, siihen että joskus vain pitää alkaa hommiin ja ajatukset tulee perässä ja selkiintyy. Fyysinen uupumus, hyvä sellainen, nollaa myös päätä. Joskus on vain hyvä unohtaa kaiken murehtiminen ja säätäminen, tehdä ja olla, oppia nauttimaan tekemisistään.

Mutta mulla ei ole kokemusta ajojahdeista, ei uskonlahkopainostuksista, eikä ihmisten pelkäämisestä. Mä tiedän kuitenkin jos ihmisessä on jotain, ja mun mielestä hänessä on, siksi koitin tsempata.

Meditaatiosta sen verran että nyt kun asiat on hyvin, mä olen löytänyt siitä hyvän kanavan saada sisäistä voimaa ja rauhaa.

Lue lisää

Hieno juttu tuo, että sä pääsit tahtotilalla itsesi repimään pois siitä, mihin olit joutunut, minä en vähättele sitä yhtään, jos sä itse olet sen kokenut. Itse asiassa nyt muistin, mitä kuulin valaistumisesta, "joka ei hallitse ruumistaan, ei voi hallita mieltään eikä voi valaistua". Tuntuu vain usein siltä ettei kulje askel eikä fillari ei niin mitenkään, on täysin energiaton päivä. Minä en tiedä, onko sellaisesta liikunnasta mitään hyötyä. Minä en tiedä, mikä aiheuttaa minulle energiattomuuskohtauksia, paitsi että karppiruokavalio on yksi ja se on tunnettu. Jos minä olen masentunut, niin se on toinen. Jos minä olen esidiabeettinen niin se on kolmas. Ehkä kaikki ne yhdessä.
En minä usko olevani masentunut koko ajan, mutta minä olen herkkä ja tunteitteni vietävissä, hyrrä. Siksi kai minä tykkäänkin katsoa Ville Haapasaloa, kun hän näyttää olevan samanlainen ihminen kuin minä, mutta hän läträä viinan kanssa liikaa. Se on ongelma tällä ihmistyypillä. Villekään ei ole Suomessa, ehkä hän ei tykkää tästä maasta.

colaptes kirjoitti:

Minä olen todennut, ettei terapiat toimi ja syykin on selvillä. Paloheimo puhuu kirjoissaan paljon siitä, kuinka suomalaiset terapiat ovat kylmiä ja virkamiesmäisiä. Martti Paloheimo, "Kotivammaisuuden synty".
Pitäisi kokea se rakkaus, mikä jäi lapsena kokematta. Suomessa on kasvatuksessa epideemistä rakkaudettomuus.
Niinpä minä olen ajatellut, että Jumala rakastaa minut terveeksi. En voi ajatella ketään ihmistä siihen tehtävään, minä olen yrittänyt rakastaa ihmistä terveeksi, eikä se onnistu. Minulla on erinäisiä syitä, miksi en usko juutalaiskristilliseen jumalaan enkä ylipäätään mihinkään ilmoitukseen eli kirjauskontoihin. Minusta se, että Raamattu käskee sekä pelkäämään että rakastamaan Jumalaa, on ristiriitaista. Ihmiset kuitenkin lopulta vain pelkäävät.
Siksi minä olen lähtenyt vaeltelemaan esoteerisiin uskontoihin, jotka lähtevät siitä, että yhteys jumalaan löytyy kunkin ihmisen sisältä ja siksi meditaatio.

Ensinnäkin, on aivan valtavan hankalaa keskittyä ja tyhjentää oma mielensä ja toiseksi se tila on ahdistava.

Minäkään en usko tahtoon enkä pakottamiseen, vaikka tahto ja pakottaminen vievät ainakin askeleen eteenpäin. Minä tulen tässä kevään mittaan liikkumaan hyvin paljon, mutta vaikea nähdä, että se antaisi sen enempää etua kun ne kaikki vuodet, jolloin olen myös liikkunut paljon. Voi mennä vaikka suohon kävelemään ja se on rankkaa liikuntaa, ok, mutta jos se tuntuu vain paskareissulta ei kunto kasva eikä vointi kohene ellei löydä siinä jotain motivoivaa. Mulle motivaationa toimii se, että minä osallistun tänä vuonna kilpailuun. Koko vuosi on kilpailua ja siihen liittyy liikkuminen.

Lue lisää

"Siksi minä olen lähtenyt vaeltelemaan esoteerisiin uskontoihin, jotka lähtevät siitä, että yhteys jumalaan löytyy kunkin ihmisen sisältä ja siksi meditaatio. "

Olen samoilla linjoilla tässä asiassa.

"Ensinnäkin, on aivan valtavan hankalaa keskittyä ja tyhjentää oma mielensä ja toiseksi se tila on ahdistava. "

Tässä putoan kärryiltä. No ymmärrän kyllä että sana "meditaatio" merkitsee eri ihmisille eri asioita. Mutta ei se noin vaikeaa ole. Ei siinä keskitytä eikä tyhjennetä eikä tehdä yhtään mitään muutakaan. Eihän mielen sisältö ole sun vihollinen. Ollaan vai tekemättä mitään ja huomataan ja annetaan olla. Ei tarvitse mitään vaivannäköä, yritystä eikä pinnistelyä. Täytyy tietysti olla virkeä niin ettei nukahda, mutta asennolla ei ole väliä. Ei mieltä voi tyhjentää, mutta sen voi antaa olla tarttumatta sen jokaiseen ongenkoukkuun. Suosittelen tutustumaan itsetutkimukseen vai mikä se onkaan suomeksi, self-inquiry, tai advaita vedanta. Mutta jos ei kolahda niin samaan voi toki päätyä monia eri teitä, kiertoteitse tai vähän suorempia polkuja pitkin.. :)

somni kirjoitti:

"Siksi minä olen lähtenyt vaeltelemaan esoteerisiin uskontoihin, jotka lähtevät siitä, että yhteys jumalaan löytyy kunkin ihmisen sisältä ja siksi meditaatio. "

Olen samoilla linjoilla tässä asiassa.

"Ensinnäkin, on aivan valtavan hankalaa keskittyä ja tyhjentää oma mielensä ja toiseksi se tila on ahdistava. "

Tässä putoan kärryiltä. No ymmärrän kyllä että sana "meditaatio" merkitsee eri ihmisille eri asioita. Mutta ei se noin vaikeaa ole. Ei siinä keskitytä eikä tyhjennetä eikä tehdä yhtään mitään muutakaan. Eihän mielen sisältö ole sun vihollinen. Ollaan vai tekemättä mitään ja huomataan ja annetaan olla. Ei tarvitse mitään vaivannäköä, yritystä eikä pinnistelyä. Täytyy tietysti olla virkeä niin ettei nukahda, mutta asennolla ei ole väliä. Ei mieltä voi tyhjentää, mutta sen voi antaa olla tarttumatta sen jokaiseen ongenkoukkuun. Suosittelen tutustumaan itsetutkimukseen vai mikä se onkaan suomeksi, self-inquiry, tai advaita vedanta. Mutta jos ei kolahda niin samaan voi toki päätyä monia eri teitä, kiertoteitse tai vähän suorempia polkuja pitkin.. :)

Lue lisää

Ehkäpä minä olen ihan ADD, mutta mun mieleeni tulvii aina kaikkea turhaa hälinää.

PS. Liikunta loppus vähäks aikaa, vedin nurin jäisellä käytävällä. Nyt on nilkka ollut kipeä pari päivää, lekuriaikaa mietin.

kun kasvattajina on toimineet netti ja frendit niin onko se ihme että alkaa nuppissa tuntua. Mutta olen kyllä ollut huomaavina myös sellaisen asian että kun nuori ihminen etsii aikuista ihmistä jolle puhua ongelmistaan jotka voivat olla hyvinkin arkisia ja ongelmia lähinnä siksi koska kasvatusta ei ole ollut, nuorella ei ole työkaluja selvityä, niin sen sijaan että nuorta kuunneltaisiin hälle määrätään lääkkeet. Vuoden päästä sitten uudelleen jos mieli vielä miettii jotain, kiitos ja näkemiin.

Se että kasvatus on harvojen herkkua ollut ja tulee olemaan, näkyy koko aika selvemmin. Tiedän nuoria jotka vain hakevat sen uuden reseptin ja ovi kiinni. Aikuiset saisivat katsoa peiliin, pariinkin otteeseen.

f4ck kirjoitti:

kun kasvattajina on toimineet netti ja frendit niin onko se ihme että alkaa nuppissa tuntua. Mutta olen kyllä ollut huomaavina myös sellaisen asian että kun nuori ihminen etsii aikuista ihmistä jolle puhua ongelmistaan jotka voivat olla hyvinkin arkisia ja ongelmia lähinnä siksi koska kasvatusta ei ole ollut, nuorella ei ole työkaluja selvityä, niin sen sijaan että nuorta kuunneltaisiin hälle määrätään lääkkeet. Vuoden päästä sitten uudelleen jos mieli vielä miettii jotain, kiitos ja näkemiin.

Se että kasvatus on harvojen herkkua ollut ja tulee olemaan, näkyy koko aika selvemmin. Tiedän nuoria jotka vain hakevat sen uuden reseptin ja ovi kiinni. Aikuiset saisivat katsoa peiliin, pariinkin otteeseen.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että kasvatuksella on suuri merkitys. Myös kaikenlainen liikaa paapominen ja kaikki suoraan tarjottimella tarjottu ei auta nuorta pärjäämään sitten kun pitäisi ottaa vastuu siitä omasta elämästä. Yhteiskunnan resurssit ovat valitettavan pienet ja terapia ym. sellaista ei juuri ole tarjolla ja siksi työnnetään se resepti käteen. Muutama vuosi eteenpäin nuorella on sitten sekä päihde että mielenterveysongelma.

4-kymppinen kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että kasvatuksella on suuri merkitys. Myös kaikenlainen liikaa paapominen ja kaikki suoraan tarjottimella tarjottu ei auta nuorta pärjäämään sitten kun pitäisi ottaa vastuu siitä omasta elämästä. Yhteiskunnan resurssit ovat valitettavan pienet ja terapia ym. sellaista ei juuri ole tarjolla ja siksi työnnetään se resepti käteen. Muutama vuosi eteenpäin nuorella on sitten sekä päihde että mielenterveysongelma.

Lue lisää

Niinpä. Joiltakin on puuttunut kasvatus kokonaan esim. vanhemmat jotain pultsareita ja geeneissä jos jonkinmoista ongelmaa... Alkkisten lapsista kehittyy myös näitä Fas-lapsia. Joillakin on olleet vanhemmat fyysisesti läsnä, mutta henkisesti poissa tai sitten vanhemmat painavat pitkää päivää eikä lapsi/nuori ole saanut huomiota ja sitä haetaan sitten läpi aikuisuuden. Kun ei ole ketään, niin sitten nettimaailmasta muodostuu samalla ne kaverit että vanhemmat. Kun ei ole kavereita eikä sitä kuuntelevaa vanhempaa, nin hätähuutona omaan pahaan oloon suolletaan sitten vaikka mitä täällä netissä. On myös niin väärin, että vaivaan kun vaivaan kirjoitetaan pellkiä lääkkeitä, kun oikeasti pitäisi olla sitä terapiaa tai terapiaa sekä lääkkeitä. Joistakin huomaa niin selvästi, että on aikuisen nälkä ja oikeasti nuori tarvitsisi sitä kuuntelevaa, mutta rajoja pistävää vanhempaa.

f4ck kirjoitti:

kun kasvattajina on toimineet netti ja frendit niin onko se ihme että alkaa nuppissa tuntua. Mutta olen kyllä ollut huomaavina myös sellaisen asian että kun nuori ihminen etsii aikuista ihmistä jolle puhua ongelmistaan jotka voivat olla hyvinkin arkisia ja ongelmia lähinnä siksi koska kasvatusta ei ole ollut, nuorella ei ole työkaluja selvityä, niin sen sijaan että nuorta kuunneltaisiin hälle määrätään lääkkeet. Vuoden päästä sitten uudelleen jos mieli vielä miettii jotain, kiitos ja näkemiin.

Se että kasvatus on harvojen herkkua ollut ja tulee olemaan, näkyy koko aika selvemmin. Tiedän nuoria jotka vain hakevat sen uuden reseptin ja ovi kiinni. Aikuiset saisivat katsoa peiliin, pariinkin otteeseen.

Lue lisää

Niinhän se on. Mömmöjä lykätään murrosiän ongelmiin. Paino tuplaantuu ja
kädet alkaa tärisemään. Ne jutut ei hetkessä enää korjaannukkaan.
Jokapäivä jää 5 alle 30vuotiasta eläkkeelle.

Assilea kirjoitti:

Niinhän se on. Mömmöjä lykätään murrosiän ongelmiin. Paino tuplaantuu ja
kädet alkaa tärisemään. Ne jutut ei hetkessä enää korjaannukkaan.
Jokapäivä jää 5 alle 30vuotiasta eläkkeelle.

Lue lisää

Kamalaa, että masennuslääkkeitä syötetään jopa 4-vuotiaille tai vauvaikäisille!

Mutta joo.. Tällä palstalle erityisesti huomaa kuinka paljon mielevikaista porukkaa on. On kateellisia exiä, kateellisia tuttavan tuttavia, on häiriintyneitä miehiä, on tiedonkalastelijoita, on hulluja ja mustasukkaisia, provoja, on vaikkas mitä uskonnollista sontaa ja vaikka mitä muuta. On se jännä, että kuinka tuo bipalstakin on niin asiallinen, vaikka nämä bisset täällä kirjoittelevat mielummin kuin tuolla bissepalstalla! Jännä miten tänne kaikki hullut kerääntyvät mielummin kuin bi- ja gay-palstalle..

Katkerat lesbot koko ajan ovatvauhdissa kun en ole jakamassa itteeni jokaiselle huuhkajalle joka pyytää. Helppoja naisia sätti keskustelu palsta täynnä!

Naisen kykyyn rakastaa ja ilmaista rakkautta liittyy aina jotain äidillistäkin ja kyllä minä ainakin kaipaan sellaista hellyyttä. Mutta vastavuoroisesti. Ja se on tietty vain yksi ulottuvuus rakastamisen monikirjoisuudessa. Hyvänäpito on ihanaa.

Törmään tähän asennevammaan aina. Olen aina pitänyt ikäisiäni vanhemmista naisista. Jo nuoruudessa ikäiseni tuntuivat äärimmäisen lapsellisilta ja tuntuvat edelleenkin. Enpä usko, että se siitä koskaan muuttuu. En hae enkä ikinä ole hakenut mitään äitihahmoa, vaikka pidänkin vanhemmista naisista. Kaikenlaista ikärasismia ja asenteellisuutta kyllä löytyy. Eikö se ole parempi, että tykkää vanhemmista naisista kuin, että kiinnostus suuntautuisi liian nuoriin tai jopa alaikäisiin, eikö se ole paljon pahempaa? =)

Mites muuten sitten jos lesbolla on suhde molempiin vanhempiin on ollut yhtä kylmä, etäinen tai ongelmallinen? Entäpä ne lesbot, jotka pitävät vanhemmista naisista, vaikka suhde äitiin on aina ollut erinomainen? Entäpä he nuoret lesbot, jotka ovat aina olleet ikäistään huomattavasti kypsempiä? Mites muuten heteronaisilla, etsivätkö he loppujen lopuksi kaikki poikaystävistään isäänsä jos oma isä on ollut kylmä tai jos suhde omaan isäänsä on ollut erinomainen?

asennevammaisia kirjoitti:

Törmään tähän asennevammaan aina. Olen aina pitänyt ikäisiäni vanhemmista naisista. Jo nuoruudessa ikäiseni tuntuivat äärimmäisen lapsellisilta ja tuntuvat edelleenkin. Enpä usko, että se siitä koskaan muuttuu. En hae enkä ikinä ole hakenut mitään äitihahmoa, vaikka pidänkin vanhemmista naisista. Kaikenlaista ikärasismia ja asenteellisuutta kyllä löytyy. Eikö se ole parempi, että tykkää vanhemmista naisista kuin, että kiinnostus suuntautuisi liian nuoriin tai jopa alaikäisiin, eikö se ole paljon pahempaa? =)

Mites muuten sitten jos lesbolla on suhde molempiin vanhempiin on ollut yhtä kylmä, etäinen tai ongelmallinen? Entäpä ne lesbot, jotka pitävät vanhemmista naisista, vaikka suhde äitiin on aina ollut erinomainen? Entäpä he nuoret lesbot, jotka ovat aina olleet ikäistään huomattavasti kypsempiä? Mites muuten heteronaisilla, etsivätkö he loppujen lopuksi kaikki poikaystävistään isäänsä jos oma isä on ollut kylmä tai jos suhde omaan isäänsä on ollut erinomainen?

Lue lisää

Minäkin pidän vanhemmista naisista, ja pakko myöntää, että vaikea ja etäinen suhde äitiini on ihan varmasti vaikuttanut siihen. Lisäksi koulukiusaaminen sai minut vierastamaan ikäisiäni tyttöjä ja naisia, enkä vieläkään ole päässyt siitä yli. .

Uskon, että äiti- ja isäsuhde vaikuttavat JOIDENKIN ihmisten aikuisiän ihmissuhteisiin. Ei voi kuitenkaan ruveta yleistämään.