Onko tämän listan kautta mahdollisuus löytää veteraaneja, jotka ovat nähneet
astmalääkityksen, välineiden ja hoitomuotojen kehitystä aina 60-,70- j a miksei 50- luvulta asti.
Millaiset liikuntamuodot ovat osoittautuneet erityisen sopiviksi. Millaisia sivuoireita
pitkäaikaisesta lääkekäytöstä on syntynyt ja miten nämä ongelmat kukin on henkilökohtaisesti ratkaissut?
Millaiseksi elämä on kehittynyt, mikä on vointi ja muuten ajatukset omasta taipaleesta tässä vaiheessa?
Kiitos vastauksista,
astmalääkityksen, välineiden ja hoitomuotojen kehitystä aina 60-,70- j a miksei 50- luvulta asti.
Millaiset liikuntamuodot ovat osoittautuneet erityisen sopiviksi. Millaisia sivuoireita
pitkäaikaisesta lääkekäytöstä on syntynyt ja miten nämä ongelmat kukin on henkilökohtaisesti ratkaissut?
Millaiseksi elämä on kehittynyt, mikä on vointi ja muuten ajatukset omasta taipaleesta tässä vaiheessa?
Kiitos vastauksista,
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei. Mummoni astmaa hoidettiin 40-50 -luvulla kortisonipiikeillä ja tervahöyryllä. Astma kun paheni kotiin tuli lääkäri antamaan piikin, joka oli tosi väsyttävä, että hän meni yleensä aivan kuitiksi pariksi päiväksi ja hänen täytyi myös hengitellä tervahöyryä kattilasta pää pyyhkeen alla. Mutta tämä hoito ainakin auttoi!
Tervaleijonapastilleillakin taisi olla ennen suurempi markkinaosuus:) Eli sauna, ja terva
on ainakin ollut käytössä kolmesta sananlaskun mukaisesta peruslääkkeestä.
Onko epäkohteliasta kysyä, että kuinka vanhaksi
mummosi eli ja millaista oli hänen elämänsä muutoin?
Hei,taisin antaa väärää tietoa. Otin selvää asiasta isältäni. Mummo eli 78-vuotiaaksi. 1930-40 n.20 vuotta hän sai pahenemisvaiheessa lääkärin tai sairaanhoitajan pistämänä lääkettä, mutta ei ole varmaa oliko se kortisonia tai jotain muuta. Mutta tosi väsyttävää! Lisäksi hän hengitti terva-sekä tärpättihöyryä. Terva oli apteekkitervaa. Tärpätti aivan tavallista. Hän oli leipomossa töissä 1930-40 luvulla. Mutta siirtyi tämän jälkeen leipomon myyntipuolelle, jolloin astmaoireet helpottivat. Eikä hän enää tarvinnut piikkejä. Hänellä oli jauhoallergia. Tervaa hän hengitti n.2 litran peltisestä kartiomaisesta astiasta. Se lämmitettiin alapuolelta spriillä. Tärpättiä laitettiin kuumaan veteen ja pesuvadin ja pyyhkeen avulla hengitettiin sitä. Toivottavasti näistä tiedoista on apua. :)
Olen syntynyt 50-luvulla ja sairastanut astmaa koko ikäni.
Ainakin vielä 60-luvulla astman hoito omalla kohdallani oli: vahvat antibiootit ja taksikyyti sairaalan happitelttaan aina vaikean kohtauksen sattuessa, mitään varsinaisia astmalääkkeitä ei edes käytetty.
Joitakin vuosia astmani lepäsi oireettomana, ja sen palatessa oli hoitokin muuttunut radikaalisti.
Kaikki liikunta käy kun vain muistaa ottaa kohtauslääkkeen etukäteen. Mitään sivuoireita lääkkeistä ei ole ollut - paitsi ihan alussa kun inhalaattorit oli keksitty: en millään uskonut että pitää kurlata aina lääkkeen jälkeen ja sain tietty sammaksen.
Olen niin tottunut astmaan etten miellä sitä edes sairaudeksi, niin paljon vakavampiin asioihin kun on elämän varrella joutunut törmäämään.