syytösstrategiat

Kiitti tästä infosta.

"Julkisuus on oikeusvaltiossa mahdollista. Poliisivaltiossa viranomaista ei saa arvostella ja rehellinen, todennettaviin tosiasioihin perustuva keskustelu on mahdotonta."

---näin on

Laitan noita ls:n strategioita tähän, jotta mahd moni saisi tietoa
mitenkä vanhemmista
tehdään (VAILLA TIEDONHÄIVÄÄ)
jo lähtökohtaisesti
SYYLLISEN NÄKÖISIÄ
-johonkin...

"Edvardsson: Syytösstrategiat lastensuojelun selvityksissä

Lukijalle

Tämä tutkimus löytyy Pohjoismaisten yliopistojen tietosivuilta www.diva-portal.org. Jossa on suuri määrä Bo Edvardssonin tekstejä. Pyydän lukijaa olemaan kriittinen käännökseni suhteen. Paikka paikoin Edvardsson käyttää vaikeasti tulkittavia sanankäänteitä hyvin lyhyessä muodossa. Otan mielelläni vastaan korjausehdotuksia.

Anu Suomela

Tutkimuspäällikkö (emerita) Sexpo-säätiö

Syytösstrategiat lastensuojelun selvityksissä 1)

Bo Edvardsson,

University of Örebro, School of Law, Psychology and Social Work 2009

Abstrakti

Ruotsissa lapsen pakkohuostaanotosta päättää tuomioistuin, mutta päätös perustuu lastensuojelun tekemään selvitykseen. Yleisesti tällaiset selvitykset eivät täytä niitä objektiivisuuden vaatimuksia, joita Ruotsin perustuslaki edellyttää. Ne on pikemminkin tehty syytösasiakirjoiksi. Syytösstrategian käsitteen esitti Edvardsson (1989). Sillä tarkoitetaan sosiaalityöntekijöiden vanhempiin ja lapsiin kohdistuvia ajattelu- ja toimintamalleja. Näitä strategioita ei voida puolustaa sellaisten perusvaatimusten suhteen kuin objektiivisuus, lailliset oikeudet, demokratia, humaanisuus ja itsemääräämisoikeus.

Useilta paikkakunnilta ympäri Ruotsin valittiin neljätoista lastensuojeluselvitystä, joissa oli konflikti vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Tapaukset tutkittiin huolella ja kirjattiin erillisiin tutkimusraportteihin. Jokaisesta niistä löytyi 10-100 strategiaa. Jotkut esiintyivät toistuvasti useissa tai kaikissa tapauksissa. Jotkut niistä ovat yleisiä sadoissa lastensuojeluselityksissä, joita on tutkittu, kuten asiakkaan näkökulman ja resurssien sivuuttaminen, sekä todisteiden rakentaminen triviaaleista seikoista.

Löydettiin neljä ryhmää operatiivisia syytös-strategioita:

I. Todisteiden fabrikointi ja painottaminen

II. Patologian fabrikointi ja painottaminen

III. Ei etsitä tietoja, niitä ei tuoda julki, tai relevanttia tietoa ei käytetä

IV. Vaikutetaan henkilöihin tai suhteisiin

Selvitettiin joukko takana olevia meta-strategioita, jotka näyttävät säätelevän, sallivan tai edistävän käytössä olevia strategioita:

1) Kirjoittaja haluaa kiittää kaikkia niitä opiskelijoita, jotka ovat kirjoittaneet erittäin arvokkaita raportteja tästä aiheesta, allekirjoittaneen ohjauksessa. Heidän nimensä on julkaistu tässä kirjoituksessa ja liiteluettelossa.

Kyllä tuo työskentelytapa on tuttua suomalaisestakin lastensuojelusta:
1. Määrällinen strategia: Esitetään totena arveluja, luulotteluja, juoruja, oletuksia.
2. Kielteisen tiedon kertaaminen: Onhan suomalaistutkimuksenkin mukaan todistettu, miten lukijan käsitystä lapsen olosuhteista vääristellään painottamalla ja ylikorostamalla jotain yhtä pientä negatiivista asiaa. Moni sossu myönsi tutkimuksen jälkeen, että tietysti lukijan näkemys vääristyy, kun kaikki myönteinen jätetään kertomatta.

3. Tiedon esittäminen negatiivisessa kontektissa: Voi miten tuttua :D Kun otetaan tuo linja, niin jopa positiivinen asia saadaan käännettyä kielteiseksi. Jokin vanhempien keksimä juttu haasteellisen kasvatettavan kanssa voi olla suuri oivallus, joka laaja-alaisesti muuttaa lapsen elämänlaatua myönteisemmäksi, mutta ymmärtämättömät ulkopuoliset eivät tajua sen arvoa ja sekin saadaan käännettyä kielteiseksi.

4. Provokatiivinen strategia: Tämä on hyvinkin yleisesti käytössä niillä sossuilla jotka ovat työhönsä sopimattomia ja huonotasoisissa lastensuojelulaitoksissa.
5. Kriittisyys osoituksena psyykkisestä häiriintyneisyydestä: Taattua ja "hyväksi" todettua käytäntöä Suomessakin.
6. Liittämisstrategia: Epäilyt, luulot ja kuvitelmat sekoitetaan johonkin ilman mitään tieteellistä tutkimusperustaa olevaan yleistykseen, sitä saa lukea jatkuvasti tältäkin palstalta.
7. Korkeampien vaatimusten strategia: Tunnettu tosiasia on, että lastensuojeluasiakkailta vaaditaan enemmän kuin muilta vanhemmilta. Tämä koskee nimenomaan sitä ryhmää huostaanotoista, jotka lapsen edun nimissä olisi ollut parempi jättää tekemättä.

8. Korostamisen strategia: Joo, ei avaa ovea tai ei vastaa puhelimeen. Normielämässä etukäteen sovitut soittoajat ovat ainoat puhelut, joihin sata varmaksi vastataan, esim. lääkäri soittaa labratulosten vastauset. Muuten jokaiselle sattuu aina tilanteita, että ei kuule, ei ehdi jne. vastata puhelimeen. Eikä ole rikos olla avaamatta ovea, jos joku yllättäen rimputtelee ovikelloa, vaikka itse sattuisi olemaan kotonakin. Itse en vastaa ovisummeriin, jos ei ole sovittu, että joku tuttu on meille tulossa. Mutta lastensuojelussa nämä normikäytännöt ovat ilmeisesti rikoksia sossuja kohtaan ja siten lastensuojelutoimien perusteita.
9. Dramaturginen strategia: Olen huomannut tämän ilman ruotsalaistutkimustakin eli perhettä kohtaan käyttäytydään täysin epänormaalilla tavalla ja perheen jäseniä syytetään heidän normaalista reaktiostaan epänormaaliin käytökseen.
10. Virheiden etsinnän alkuperäisen syyn muuttaminen: Tätä tapahtuu ja paljon. Mielestäni ne epäammatillisesti toimivat psykologit ja psykiatrit, jotka ovat edesauttaneet laittoman huostaanoton toteuttamista, heidän pitäisi saada vankeustuomio. Entä sossut?

Kaikki kohdat ovat aivan oikeiksi todettuja ja nähtyjä toimintamalleja varsinkin silloin, kun lapsen edun mukaista olisi pidättäytyä huostaanoton tekemisestä.