Onko oikein loukkaantua?

En koskaan ole pettänyt lupaustani, ja rakastan vain sinua. Ja en kyllä koskaan ole pitänyt sua pettäjänä.. olisikohan ihan omasta mielikuvituksesta lähtöisin nuo ajatukset.

En tiedä kenelle kuvittelet puhuvasi, mutta tuskin olen se keneksi luulet.

Ja ei se omasta päästä ole, kun joutuu niitä syytöksiä kuuntelemaan vuodesta toiseen ja vakuuttelemaan vuodesta toiseen, että mitään ei ole tehnyt. Mutta kaikki mitä sanoo on todiste siitä, että on tehnyt jotain, sanoi sitten mitä vaan. Yritä siinä nyt sitten olla jotenkin päin kun ihan sama miten olet niin aina väärin päin. "Et myöntäisi vaikka olisitkin tehnyt". No ei voi tietää, mutta en kai myönnä etenkään silloin, kun en ole mitään tehnyt! Että jos myöntäisin, niin sitten olisin syytön vai?!

Joskus jo se, että jokin tavara on väärässä paikassa, on todiste, että joku on käynyt meidän kotonamme, vaikka olisi itse sen siihen jättänyt mutta ei vain muista sitä. Ja kun vaihdan petivaatteet, niin siitäkin pitää kuittailla, että oliko joku käynyt, kun juuri silloin pitää vaihtaa. Ja kaikki lakanan läikät pitää kysyä, että mistä sekin on peräisin, vaikka olisi ihan meidän keskinäisistä puuhista siihen tullut. On se aika kuluttavaa olla turhasta epäiltynä vuosikaudet ja selitellä normaalia elämää.

Ja kaikesta pitää aina informoida, kai sitä nyt aikuisella ihmisellä saa olla omaakin elämää, josta ei tarvitse aikatauluja minuutilleen toiselle kertoa, eikä suunnitella ihan kaikkea etukäteen ja aina pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Etenkin, kun ei se toinenkaan niin tee, vaan menee missä menee ja silloin kun haluaa ja voi vapaasti muuttaa suunnitelmia. Kai nyt mullakin pitäisi ihan sama oikeus olla. Mutta kun "olet niin epäluotettava". Postinkin saa avata tuosta syystä ja kännykkää tutkia, mutta häntä kohtaan sellaiset teot ovat yksityisyyden loukkaamista.

Kaikki pienetkin poikkeukset on merkki pettämisestä. esim. jos kaupassa menee pidempään kuin normaalisti.