OMAKOHTAINEN usko oli kotonamme semmoista mistä ei koskaan puhuttu.
Sen oon tajunnu vasta kun lähin. Että meillä kotona ei oikeasti koskaan KESKUSTELTU hengellisistä asioista.
Sen oon tajunnu vasta kun lähin. Että meillä kotona ei oikeasti koskaan KESKUSTELTU hengellisistä asioista.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kaikki olettaa että perheenjäsenet uskovat samalla tavalla. Tai siis lapset uskoo vanhempien suulla. Isän ja äidin ylpeyteen kuuluu saada lapset seuroihin. Ei menetä kasvoja muiden vanhempien nähden.
Olet liikuttavan oikeassa.
Valta osalla heistä koko juttu on vain kulissien pystyssä pitämistä.
Kes.
Tuo tarkoittaa sitä, että perheesi ei ollut uskovainen, vaan oli syntynyt vl-heimoon ja noudatti heimon traditioita.
Uskovaisessa perheessä uskosta keskustellaan joka päivä ja se näkyy muussakin kuin rituaaleissa.
Ehkä kunnon vl perheessä puhuttu. En osaa uskoon aakkosiakaan. Ja tekosynti tarttuu niin usein, et en jaksa edes korjata pois. Minua hävettää jo. Olen oikeasti lauman mukana kulkeva suruton.
"Tuo tarkoittaa sitä, että perheesi ei ollut uskovainen, vaan oli syntynyt vl-heimoon ja noudatti heimon traditioita"
Joten varmaan 90% vl-perheistä ei ole uskovaisia. Väitän, että henkilökohtaisesta uskosta puhumattomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. 12 lapsen perheessä muutain tekemistä kuin jumittua kuuntelemaan jonkun uskomisesta. Kaverin perheessä uskosta puhuttiin päivittäin, kun isä istui raamattukädessä sohvalla ja muiden piti kuunnella hiljaa. Ei paljon pikku-villen henkilökohtaisesta uskosta välitetty. Vl-usko perustuu yhteisten sääntöjen noudattamiseen. Joka muuta väittää, ei joko tunne liikettä tai valehtelee.
" Vl-usko perustuu yhteisten sääntöjen noudattamiseen. Joka muuta väittää, ei joko tunne liikettä tai valehtelee."
Ihan just näin se on. On se ja sama onko yhtään ottanut selvää että mistä uskossa on kysymys, Kunhan vaan noudattaa kieltolistaa. Se on rauhanyhdistyksellä uskovaisen tunnusmerkki.
Hoitokokousten jälkeen vl-liikkeeseen laskeutui puhumattomuus.
Minä en ainakaan uskaltanut puhua uskon asioista, koska pelkäsin, että puhun jotekin väärin ja muut uskovaiset eivät enää pidä minua oikein uskovaisena.
Ei tarvinnut puhua, kunhan vaan uskoi niinkuin seuroissa opetettiin.
Joka härjillä ajaa se härjistä puhuu. Toisin sanoen, siitä puhutaan paljon mikä on tärkeintä elämässä.
Avaajan esille ottama käsite "omakohtainen usko" on hyvin tärkeä meille, jotka olemme aikoinaan uskovissa kodeissa kasvaneita.
SEn käsittäminen ja todeksi eläminen että minä olen syntinen ihminen ja Jeesus on kuollut juuri minun syntieni vuoksi, että minä, uskon kautta Kristukseen, pääsisin vapaaksi syntitaakoistani.
Ihminen kun ei tule autuaaksi sillä, että hän jättää tiettyjä seurakunnassa synneiksi lueteltuja ja koettuja tekoja tekemättä. Sinänsä on tietenkin tärkeätä ettemme tekisi sellaisia tekoja jotka Jumalan sana synniksi osoittaa, mutta se ei ole paljon verrattuna koko olemuksemme kattavaan geneettiseen syntiperimäämme, joka on kaikissa soluissamme oleva Jumalan tahdon vastaisuus. "Minä itte", "mulle kaikki", "mix toi saa aina kaikki miksen minä"
"mulle sexit ja orkut, vaikka omalla kädellä", "mitäs muista kunhan minä saan kaiken", jne.
Eli unohda ihmisarvosi, tavoitteesi, intohimosi elämässä ja muut asiat, joilla luot urasi, elät elämäsi, olet onnellinen, saavutat tavoitteesi. Sen sijaan toista hokemaa "en ole mitään", "en ansaitse mitään", "en ole minkään arvoinen" - "tarvitsen jeesuksen", "haluan taivaaseen".
Miten pystymme antamaan mitään lähimmäisillemme, ellemme pidä itsestämme huolta. Minun ja sinun elämässä asialistalla tärkeimpänä kuuluu olla "minä itse". Kun rakastat itseäsi, voit rakastaa muita. Kun huolehdit itsestäsi, voit huolehtia muista. Kun olet onnellinen, voit levittää onnellisuutta. Kun hymyilet, sinulle hymyillään.
VL-oppiin kuuluu "en ole mitään ilman jeesusta/jumalaa"-opetus. Samoin muihinkin uskontoihin ja vakaumuksiin. Erittäin negatiivinen lähtökohta. Huono lähtökohta.
Pelkkä rauhanyhdistyksellä seuroissa käyminen ei itsessään tue henkilökohtaisen kristillsen uskon ja omantunnon kehittymistä.
Omat polut -blogissa esiteltiin oululaisnuuorten piirissä tehty tutkimus, joka osoitti, että vanhoillislestadiolaisilla lukiolaisnuorilla on erilainen moraali kuin muilla.
http://freepathways.wordpress.com/2013/02/27/johanna-hurtig-2013/
Heiltä puuttuu henkilökohtainen vastuunotto.
"Vainio on tulostensa perusteella todennut, että lestadiolaiset muodostavat oman moraalisen yhteisönsä, jolla on suomalaisesta valtaväestöstä poikkeavat moraalinormit."
"Pelkkä rauhanyhdistyksellä seuroissa käyminen ei itsessään tue henkilökohtaisen kristillsen uskon ja omantunnon kehittymistä. "
Henkilökohtainen usko?
Omantunnon kehitys?
1. Usko perustuu seurakunnan opetukseen. Henkilökohtaista uskoa ei ole. Jos et usko kuten seurakunta opettaa, et ole uskovainen.
2. Omatuntoa ei ole vl-ihmisillä. Seurataan seurakunnan asettamia sääntöjä kuin robotti. Omantunnon ei ole tarkoitus kehittyä. Kehittymisen seurauksena olisi sääntöjen kyseenalaistaminen. Omaantuntoon kuuluu lähtökohtaisesti vaihtoehtojen kyseenalaistaminen, punnitseminen, jne.
" vanhoillislestadiolaisilla lukiolaisnuorilla on erilainen moraali kuin muilla."
Se on koti- ja seurakasvatuksen tulosta. :-(
1. Usko perustuu seurakunnan opetukseen. Henkilökohtaista uskoa ei ole. Jos et usko kuten seurakunta opettaa, et ole uskovainen. * MITÄHÄN Jeesus tuosta sanoo;
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
Matt 28;19/20.
Eli elämään, kuten Jeesus eli, ei kuten seurakuntanne elää.
Pelastuksen ainut tie on uudestisyntyä Pyhässä Hengessä ja tunnustaa Jeesus Herraksi, ihmisten edessä. Tätä ei VL uskalla tehdä.
2. Omatunto on ihmisellä, yksilöllä, ei lahkolla, kuten se SRK;ssa on.
Se on totta, mitä sanot;
Kehittymisen seurauksena olisi sääntöjen kyseenalaistaminen. Omaantuntoon kuuluu lähtökohtaisesti vaihtoehtojen kyseenalaistaminen, punnitseminen, jne.
Kes.
Olen monesti yrittänyt kysellä,otaa selvää VL uskon perusteista.Sitä VL uskovainen ei pysty perustelemaan?
VL-usko ei ole poikkeus.
Hyviä perusteita ei ole millekään jumala-uskolle. Usko on asian hyväksymistä ilman hyviä todisteita.
On tavallista että lestadiolainen ei pysty perustelemaan liikeken uskomuksia mitenkään, koska hän ei tunne Raamattua.
VL liikkeen säännöillä ei ole perusteluja Raamatussa vaan ne on kehitetlty liikkeen omien historiallisten vaiheiden kuluessa.
Raamattu ei esim. pidä tanssia syntinä, samoin ehkäisystä siellä ei Jumala puhu mitään. Samaten elävän musiikkiesityksen seuraamisen syntinä pitäminen ei ole Raamatulla perusteltavissa, Raamatun aikanahan kaikki musiikki oli tässä ja nyt esitettyä.
Mutta nämä uskovat sokeasti kun puhujat julkistaa että konsertissa käyminen on syntiä.
"... Mutta nämä uskovat sokeasti kun puhujat julistaa että konsertissa käyminen on syntiä."
MITÄPÄ MUUTA VOI, KOSKA SEURAUS VOI OLLA HOITOKOKOUS
Ei meilläkään koskaan puhuttu. Toistettiin vaan niitä samoja mantroja joita seuroissa kuuli. Enemmänkin se oli yhteistä uskoa yhteisöön kiun omakohtaista uskoa Jumalaan.
Vl:stä lähtöni jälkeen ymmärsin hyvin konkreettisesti, mitä omakohtainen usko oikeasti on. Se ei ole yhteisiä käyttäytymismalleja tai valmiiksipureskeltuja ajatuskuvioita ihmisen arjesta.
>> Ei meilläkään koskaan puhuttu.
Mitä olen tätä palstaa seurannut, täällä on moitittu just sitä että lestadiolaiset puhuttelevat uskon asioissa toisiaan. Eikö siinä silloin uskosta puhuta??
Sekoitat ehkä asioita keskenään. Kirjoitin, että meillä ei puhuttu. Siis meidän perheessä. Vaikka se oli vl-perhe, sitä ei voi ottaa edustamaan koko lestadiolaista väkeä.
Noh toiseksi. Lestadiolaista väkeä kyllä moititaan toisten uskonelämän ja sieluntilan arvostelemisesta. Se ei tokikaan ole samaa kuin asiallinen ja toista kunnioittava keskustelu uskonasioista.
Aloittaja kaipasi keskustelua omakohtaisesta uskosta. Sekä aloittajalla että mm minulla on kokemusta, että lapsuudenkodissa ei ko aiheesta puhuttu. Tämä palstakaan ei edusta kummankaan lapsuudenkotia.
Käsite omakohtainen usko jäi minulle hokemantapaiseksi abstraktiksi käsitteeksi, jota en ymmärtänyt kuin vasta aikuisena. Silloinkin ymmärsin, että se uskonelämä, jota meille opetettiin, ei mitenkään tukenut omakohtaistauskoa. Paremminkin uskoa johonkin yhteiseen juttuun.
""Käsite omakohtainen usko jäi minulle hokemantapaiseksi abstraktiksi käsitteeksi, jota en ymmärtänyt kuin vasta aikuisena. Silloinkin ymmärsin, että se uskonelämä, jota meille opetettiin, ei mitenkään tukenut omakohtaistauskoa. Paremminkin uskoa johonkin yhteiseen juttuun. ""
Näin oli meidänkin perheessä. Nyt olemmekin kaikki lapset omakohtaisesti uskomassa, kuka Vapaakirkossa, kuka Luther Säätiössä ja yksi veli on Kansanlähetyksessä.
OMAKOHTAINEN usko oli kotonamme semmoista mistä ei koskaan puhuttu.
Sen oon tajunnu vasta kun lähin. Että meillä kotona ei oikeasti koskaan KESKUSTELTU hengellisistä asioista.>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Uskosta on vaikea puhua. Miten sen voi sanoin ilmaista? Itse en ainakaan osaa. Kun siihen ei ole sanoja, niin miksi siitä pitäisi väkisin puhua. Se olisi teennäistä ja farisealaista.
Usko on rauhaa sydämessä. Ei rauhansopimuksen sydämeensä saanut ihminen halua väitellä kuten farisealainen. Kun minulta kysytään uskosta, vastaan että en tiedä, hyvältä tuntuu.piste.
Lähinnä aloittajan kritiikki liittynee siihen, että seuroissa kuunnellaan paljonkin puhetta. Mutta ihmiset itse eivät samoista asioista juuri puhu yksilötasolla. Eli omakohtaisesta uskosta on silloin turha puhua. Sellainenhan on nimenomaan kollektiivista uskoa.