Ero on valtava tunnemyrsky aikuiselle, ja vastuu lapsista painaa harteilla. Se on ymmärrettävää, mutta kuka ymmärtäisi lapsia ja nuoria näissä tilanteissa?
Jos aikuisella on vaikeaa, mitä ajattelette lapsen ja nuoren kokevan? Helposti lapsille todetaan (tokikin totuus) että sinun on vain sopeuduttava. Mutta kuka rehellisesti voi sanoa auttaneensa lastaan järkevästi ja rationaalisesti itse suhtautuen kaikkiin lapsen tunteisiin?
Teinit täällä leimataan vaikeiksi, ajatellaan että teinit ovat yhtä kykeneviä rationaaliseen ajatteluun kuin mitä aikuiset ovat. Kuka voi rehellisesti sanoa, että ymmärtää esim. puolisonsa teini-ikäisen lapsen oireilun ovan seurausta vanhempien erosta ja uudesta tilanteesta? Kuka ymmärtää, että se ei ole henkilökohtainen loukkaus ja epäluottamuksen osoitus uutta aikuista kohtaan?
Aikuiset kovin itsekkäästi sysäävät vastuun lapselle tilanteessa, jossa aikuisen pitäisi reilusti myöntää mahdolliset virheensä, reilusti todeta tilanne ja kuunnella lasta. Lapsen ajatusten ja mielipiteen kuuntelu ei ole synonyymi sille, että antaa lapsen päättää aikuisten asioista.
Tällaisia ajatuksia lauantaiaamupäivään aikuiselta eroperheen lapselta.
Jos aikuisella on vaikeaa, mitä ajattelette lapsen ja nuoren kokevan? Helposti lapsille todetaan (tokikin totuus) että sinun on vain sopeuduttava. Mutta kuka rehellisesti voi sanoa auttaneensa lastaan järkevästi ja rationaalisesti itse suhtautuen kaikkiin lapsen tunteisiin?
Teinit täällä leimataan vaikeiksi, ajatellaan että teinit ovat yhtä kykeneviä rationaaliseen ajatteluun kuin mitä aikuiset ovat. Kuka voi rehellisesti sanoa, että ymmärtää esim. puolisonsa teini-ikäisen lapsen oireilun ovan seurausta vanhempien erosta ja uudesta tilanteesta? Kuka ymmärtää, että se ei ole henkilökohtainen loukkaus ja epäluottamuksen osoitus uutta aikuista kohtaan?
Aikuiset kovin itsekkäästi sysäävät vastuun lapselle tilanteessa, jossa aikuisen pitäisi reilusti myöntää mahdolliset virheensä, reilusti todeta tilanne ja kuunnella lasta. Lapsen ajatusten ja mielipiteen kuuntelu ei ole synonyymi sille, että antaa lapsen päättää aikuisten asioista.
Tällaisia ajatuksia lauantaiaamupäivään aikuiselta eroperheen lapselta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä luulen että kyllä moni lapsen vanhempi on aina lasten puolta, mutta kun tulee niitä uusia naisia isän elämään, niin siitä ne ongelmat alkaa. Usein se uusio ei hyväksy sitä että miehellä on lapisa ja alkaa syytteleen heitä omista ongelmista. Pelko ajaa uusikon omituisiin tekoihin, ja usein se on lasten estämistä isää näkemästä ja perättömien asioiden puhumista.
Ei ole aina lissu kultaseni kiinni siitä (en nyt kirjoita ap:lle) uusikosta vaan ihan vanhemmista itsestään...
Löysin tämän devarista viime vuonna ja tuntuu todella pahalta piirtäjän puolesta.
http://browse.deviantart.com/art/Don-t-Be-Selfish-337588873
Lasten tekeminen tulisi poistaa ihmisOIKEUKSIEN piiristä. Voisimme jo hiljalleen alkaa myöntämään, että kaikista ei vaan ole vanhemmiksi.
Itselläni on juuri tuollainen ylläkuvatun kaltainen kohtalo maustettuna uusvanhempien harjoittamalla väkivallalla ja seksuaalisella kaltoinkohtelulla. Ja ei, en todellakaan tällä hetkellä syytä ensisijaisesti uusvanhempia, vaikka ketään ei saisikaan noin kohdella, riippumatta luonnon antamista taipumuksista. Iloisena asian puolena näen kuitenkin sen, että eipähän tarvitse heidän vanhuudenkärsimyksistään piitata. Varmastikin joku "empaattinen" vanhushoitsu tuimasti ajattelee,että ompahan kiittämätön, itsekäs ja hemmoteltu kakara. Mutta sehän ei minua enää kiinnosta.