Te, joilla on tällainen ns. pikadiagnoosi, eli olette saaneet yksityiseltä lääkäriasemalta parissa tunnissa AS-diagnoosin (mysö muita diagnooseja annetaan pikana, mutta puhutaan tässä keskustelussa nyt vain assiudesta), niin voisitteko kertoa luotatteko diagnoosiinne ja jos luotatte, niin miten kykenette luottamaan?
eikö yhtään epäillytä se, ettei tutkimuksia ole tehty kunnolla?
entä pikadiagnosoitujen lasten vanhemmat, miltä teitä tuntuu kun lääkäri sanoo lasta kerran nähtyään hetken aikaa, että lapsi on asperger, onko herännyt epäilyksiä ja epäluottamusta lääkärin ammattitaidosta?
eikö yhtään epäillytä se, ettei tutkimuksia ole tehty kunnolla?
entä pikadiagnosoitujen lasten vanhemmat, miltä teitä tuntuu kun lääkäri sanoo lasta kerran nähtyään hetken aikaa, että lapsi on asperger, onko herännyt epäilyksiä ja epäluottamusta lääkärin ammattitaidosta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla ilmeisesti tollainen pikadiagnoosi on ja kyllä on tullut mieleen että voikohan siihen luottaa.
Oletko kertonut diagnoosin tehneelle lääkärille että epäilet hänen tekemään diagnoosia oikeaksi? Miksi hait as-diagnoosin?
Tämä on hyvä ja asiallisesti aloitettu aihe. Minua suututtaase, että tyttärelleni annettiin as-diagnoosi ilman että meitä vanhempia haastateltiin. Tyttärelläni ei ole mitään autistisia oireita ollut koskaan lapsena, eikä hän ole asperger vaikka diagnoosin saikin yhden kerran lääkärin tavattuaan. Vastustan ehdottomasti pikadiagnosoimista. Tyttäreni on vain saanut päähänpinttymän aspergeristä ja tarvitsisi psyykkiseen pahoinvointiinsa hoitoa.
Ei asiaan perehtyneen lääkärin ole mahdotonta tehdä pätevää diagnoosia lyhyessäkään ajassa olettaen että potilas ei näyttele vaan on rehellisesti mitä on. Tärkein diagnostinen työkalu strukturoitu haastattelu ja se vie yhteensä noin 3 tuntia jos se tehdään kunnolla. Usein lääkäri on jo sitä ennen perehtynyt taustatietoihin joita potilas ja/tai hänen omaisensa ovat kirjoittaneet ja joskus liitteenä on myös tietoja neuvolasta, kouluterveydenhuollosta tai psykiatrian poliklinikalta jos potilas on ollut siellä asiakkaana. Neuropsykologiset testit joita varsinkin yliopistollisissa sairaaloissa teetetään eivät anna oikeastaan mitään oleellista lisätietoa diagnoosin avuksi. Enemmänkin niitä teetetään tutkimustarkoituksissa. "Pikadiagnoosi" ei siis sinänsä ole välttämättä huono käytäntö, vaan sen kelpoisuus riippuu lääkärin ammattitaidosta ja potilaan rehellisyydestä. Heikkoa ammattitaitoa osoittaisi myös teettää liikaa testejä, sillä se tulisi väsyttäväksi ja kalliiksi ja kasvattaisi jo ennestään pitkiä jonoja.
Julkisella puolellahan noita kaiken maailman testejä ei teetetä vaan seurataan sitä kuinka stabiilina potilaan tila pysyy, eli onko kyse aspergeristä vai mielenterveydellisestä tai jopa jostain sairauden aiheuttamasta ongelmasta. Julkisen puolen diagnosointi on parhaimman laatuista tällä hetkellä Suomessa.