jotka kohdattiin kaltaisemme, ehkä oltiin yksinäisiä. Löydettiin kyllä, mutta ei voitu eikä osattu sen enempää. Jos oltaisiin rohkeampia, juteltaisiin asiasta. Mutta, mitenkähän on? Toivon sulle kaikkea hyvää, muruseni!
Ehkä oltiin vain kaksi outoa
Lu-mi-ken-kä
321147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
mutta pitäs jutella vielä, haluaisin vielä selvyyden..en tosiaankaan haluaisi vielä luovuttaa, sillä vain kerran elämässä voi löytää sen suuren rakkauden...
hyvin sanottu, veit sanat suustani.. mutta jos ei onnistu niin tottakai toivon kaikkea hyvää murulleni.
Laita viesti!!!
tahtoisin. Ei sen nyt NIIN vaikeaa pitäis olla, eihän? :)
ANtakaas kun arvaan: miinustajat on sitä mieltä, etteivät itse halua puhua mistään, tai olettavat, ettei minusta ole siihen.
Ihan sama, koitan kerätä rohkeuteni.
Tai miinustajat ovat sitä mieltä, että aivan turhaa hakea lohtua tai toivoa palstaviesteistä, kun todellisuus saattaa olla aivan toinen. Esimerkiksi se toinen ei samastukaan noihin oman kokemuksesi kertomiseen kahdella yhdessäkään kohtaa...
miinusteluista tai plussailuista (pussailusta kylläkin kannattaa välittää ;o)) kannata välittää.
Suuremmalta osin varmasti senkun napsuttelevat jompaa kumpaa mahdollisuutta.
Jep, kaikki on subjektiivista ja suhteellista. Jos ollaan pelkästään arvailujen varassa, voi jättää arvailun vaikkapa tälle palstalle ja elellä yksi päivä kerrallaan eteenpäin, plup, plup.
Eh, itse en välitä.
Mutta jokaisella omat syynsä plussata tai miinustella. Ei kannata kuvitella tietävänsä kaikkien muiden syitä, pieleen se vain menee ja pahasti meneekin.
Ei. mistä haluat jutella?
oikean kanssa oikeista asioista... Mitä nyt kumpaisellakin päässä on liikkunut ja mitäs nyt.
Pyörii nyt kyllä toivottoman hitaasti nää sivut, pysty mitään vastaileenkaan...
Kiitos samoin, kaikkea hyvää, terveyttä ja pitkää ikää, sähkökatkoksia ja yhteyden katkeamisia :))
äärettömän rasittavaa ettei niinkin perusjuttua voi kertoa, että onko tämä naiselle vai miehelle, naiselta vai mieheltä
on Terhikki AimoKallelle Asiakaspalvelun tiskiltä
Voi ei! Olin tähän asti varma, että oli Kaapolta miulle. Siks mie oon täällä!
ollaan, mutta yhteen kyllä kuulumme! toivon syvästi, että juteltaisiin. ollaan erilaisia ja siks sovitaan yhteen.
kaipaan sinua, tule luokseni
Ei siihen rohkeutta tarvita. Juttelemaan
vaan heti toisen kans ko näät sitä nii siitä kyllä
selviää mitä mieltä se on. Ja ehkä varovainen
toisen hipasuki näät mitä tapahtuu. ;D
Niskasta vaan ittiä kiinni nii ei tarvi katua,
trust me. :)
Just joo, niskapersotteellahan pihan perältä saunan taakse :/. Turhat jorinat pois vaan, mutta riitäisköhän voimat?
No osittain väänsin tsoukkia
mutta mee nyt ihmeessä
juttelemmaan sille. ;)
Rukkoile itelles voimaa,
muuta en ossaa sanua.
kuu-lin et-tä sul-la on uu-si
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11347067
hy-vä-luon-toi-nen ja -kau-nis-kin
on-nea teil-le
oikeasti mielenvikasta läpänderiä?
Call me and let's talk....
Niin tavattiin, en ymmärrä miksi, ei olisi koskaan pitänyt. Suuri virhe.
Halusit satuttaa, onnistuit 100%.
Onnittelut siitä.
Hyvä kirjoitus aloittajalla, vaikken koe itse, enkä toisenkaan minun tapauksessa kokevan yksinäisyyttä (ihmisiä ympärillä), ehkäpä enemmän tyhjää tilaa vierellä, joka täyttäisi niin arjen kuin juhlankin?
Yhteenkuuluvuutta ilman sanoja, mutta toisiko ne sanat lisää lähentymistä ja syvyyttä tähän touhuun? Onnea, iloa ja paljon muutakin, ehkäpä? Sitä toivoisin, aika näyttää ja toivossakin on hyvä elää, vaikka viime näkemästä on jo tovi aikaa?
Soita mulle tai tekstaa...
Petrikö se siellä?
Oltiin.. Ollaanhan me vieläkin, kaksi, jotka etsiytyy toistensa luo.. Sinne, minne kukaan toinen ei mahdu, ei pääse.. vain sinä ja minä kahdestaan. Aikaa on kulunut nyt enemmän kuin ennen tähän asti. Kerron sinulle, että kaipaan, sinä et kerro, siksi minäkin lopetan. Vaikka sanot muuta, on kuin et tuntisi samoin. Rakkauteni pelkää, se on tullut epävarmaksi, se ei uskalla enää avautua. Me ollaan pakosta erossa. Ei me voida muutakaan. Entä jos voitais. Jos alettais ajattelemaan niin kuin tunnetaan. Meidät tarkoitettiin rakastumaan, kohtaamaan toisemme, tässäkin elämässä, kyllä tutultahan sinä tunnuit, en ole koskaan kokenut vastaavaa ennen.. Rakastumaan muttei rakastamaan, niinkö. Minun rakkaani, kaipaan sua jumalattomasti. Hyväksyn, ettei me voida nähdä usein. Me emme kohtaa arkea, me vain eletään ne pienet hetket niille haaveille, tunteille ja toiveille.. mitä voisi olla. Kestäisikö se arkea, vahvistuisiko se rakkaudeksi. Onko totta, että elämässä se ei tule selviämään. Se on ihmeellinen tunne, voimakas, ihana. Sinä oot ihmeellinen minun rakkaani.
Tuo kirjoitus taisi olla naiselle? Miksi et kerro tuota kaikkea hänelle suoraan ja kirjoita viestiin vielä hänen nimeään?
Kauniit sanat pitää kertoa sille kenelle ne kuuluvat. Harvoin ihminen tapaa tässä elämässä sellaisen ihmisen jonka kanssa kokee tuollaista yhteenkuuluvuutta ja noita tunteita.
Kirjoitukseni on miehelle. Ja usko pois olen kertonut..
Ehkä hän miettii kertomaasi ja tutkii tunteitaan? Ajattelitko vielä nähdä hänet ja jutella?
Ajattelin.