Hienoa, että on töitä ja niitähän kaikkien pitää tehdä.Mutta ikävää on, jos se työ on kaukana kotoa ja erottaa pariskuntia pitkiksi ajoiksi.Siinä piilee toisesta vieraantumisen riski.Muitakin riskejä, siinä voi olla, kuten jokainen varmaan tietä.
Kun työ vie aina avio tai avopuolison, se ei ole mukavaa.
Se aiheuttaa paljon parisuhteessa yksinäisyyttä.
Kun työ vie aina avio tai avopuolison, se ei ole mukavaa.
Se aiheuttaa paljon parisuhteessa yksinäisyyttä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onko se teilla jo ajankohtainen asia?
vai tulevaisuuttako ajattelit?
ihminen laittaa parisuhteen työn edelle vaikka olisi millainen ura. Jos ura tulee parisuhteen tielle, se on ura josta luovutaan, ei parisuhde. Jos toisenlaisella asenteella lähtee suhteeseen, niin se on voi voi. Eipä taida rakkaus vaakakupissa painaa omaa kunnianhimoa ja rahaa enemmän.
Kyllä se on monissa perheissä pakko joskus toisen olla maailmalla työssä.
Aina ei pysty, ikävä kyllä valita työtään ammattiaan, parisuhteen tai perheen etua ajatellen.
Näinpä ei voi olla kotona kuin viikonloppuisin, eikä ole aina silloinkaan.
Miten sitten urheilijat.Harjoitusleirejä ja kisoja.Eikä aina perhe jaksa reissata mukana.Mitä luulet luopuuko urheilija urastaan, parisuhteen takia?
niin ei ole sen parisuhteen arvoinen ihminen. Koskaan ei ole pakko, aina voi valita.
Ei voi aina valita.Olen edelleen sitä mieltä.Varakkaat voi valita, persaukisemmat ei.
Tosin jos miehelle on sellainen mahtiura, että vie maailmalle, niin rahaa varmaan tulee siinä tapauksessa sen verran ovista ja ikkunoista, että vaimo voi jättäytyä omista hommistaan ja lähteä mukaan sinne maailmalle. Ja niinhän monet rahakkaammat tekevätkin. :)
Puolison voi tietenkin valita, sellaisen jolla ei ole tälläinen työ, joka vie hänet suhteesta maailmalle.Ellei se työ ja ammatti sitten tule kesken sen suhteen.
Reissumiestä vaisto vie. Älä kysy minne johtaa tie. Työ tosiaan erottaa meidät, jos itse on työtön ja hänellä on työ.
Ja erottaa muutenkin, jos molemmat ollaan töissä eikä nähdä koskaan kun työajat erilaiset.
mieleen vaan luottamuspula toista kohtaan.
Se epäilyksen pieni piru kun helposti istuu olkapäälle ja kuiskii korvaan aivan hulluja asioita, just niitä mikä sen eron saa aikaan.
Olen samaa mieltä, ja jos toinen alkaa oleen niin ongelmia täynnä ja haluaa vielä tuulettumaan sen sijaan että haluaisi viettää aikaa toisen kanssa niin sekin mietityttää...
sama pahulainen, eri kamppeissa se kuiskii siellä työreissuillakin olkapäällä kieltään lipoen ja koettaa suistaa kaidalta tieltä uskottomuudenpoluille.