harjoittelijana mainostoimistossa

On. Siis oikeasti ja valitettavasti. Itse olin alalla töissä melkein 10 vuotta, ja mainitsemasi asiat ovat arkipäivää - itse kyllästyin alaan ja porukkaan, ja vaihdoin markkinointihommiin asiakkaan puolelle.

Omalla aktiivisuudella pärjää, mutta ennen kaikkea pitää osata olla sosiaalinen ja "hyvä jätkä", päästä sisään siihen piiriin, jaksaa hengata väsymättä liepeillä. Kysymällä ei useinkaan saa vastauksia, muiden käyttäytymistä tarkkailemalla kyllä. Itse aloitin (ja mulla on siis koulutus alalle) myös työharjoittelusta aikoinaan, enkä olisi oppinut mitään ilman omaa aktiivisuutta, tuuria ja joustamista. Ohjausta ei ole, sillä mainospuolella harkkareita pyörii pilvin pimein, kun yksi lähtee niin jonossa on aina uusia tulijoita kärkkymässä niitä kultahuippuja ja ilmaisen viinan bileitä. Meni kauan, että sain edes tolkkua alan slangista jota viljeltiin ahkerasti, sain isojakin toimeksiantoja ilman kunnollista briiffausta jne.

Parhaimmillaan työ tuolla on luovaa flow-tilaa, jossa saa kehittää huikeita juttuja ja pääsee mukaan todewlla mielenkiintoisiin paikkoihin sekä tapaa kivaa porukkaa. Pahimmillaan se on narsistista kuplassa elämistä, jossa rahaa poltetaan mitä ehditään ja pönkitetään lähinnä "suunnittelijagurujen" egoja samalla kun ilmaiset harjoittelijat vääntävät niska limassa käsittämättömien vaatimusten suossa jotain epämääräistä roskaa, jolla myydään taas pari turhaa hyödykettä maailmassa.

Kiitos vastauksesta. Harmi, että mainostoimistossa homma usein on tollaista. Ite oon sosiaalinen, mutta se sosiaalisuus on vähentynyt kympillä tuolla - kun ihmiset eivät välttämättä reagoi puheisiin. Sitten ei aina uskalla edes kysyäkään kun saattaa vaan saada murahduksen. Huomaan, että mitä enemmän tiiän asioista, sitä enemmän se auttaa. Vaan kun olen keltanokka, kyse on siis graafisesta suunnittelusta. Toki olen oppinut paljon. Tuntuu kuitenkin että innostuneen työntekijän työpanos valuu hukkaan kun työyhteisössä ei ole pedagogisia taitoja ihmisillä.

Itekin oon yrittänyt olla oma-aloitteinen ja aktiivinen, mm. etsinyt kirjastosta typografiaa käsittelevää kirjallisuutta, kysyä yheltä kaverilta apua, lukenut netistä tutoriaaleja ja muuta tietoa. Se on kyllä auttanut pärjäämän eteenpäin.

Jotenkin se sosiaalisuus on outoa tolla alalla... pitäis olla sosiaalinen mutta työyhteisö ei taas ole sitä, siis ketään ei kiinnosta sun menemiset tai muut jutut. Olen aiemmin ollut muunlaisissa työtehtävissä ja myös toisenlaisessa mediafirmalla, jossa taas jengi on ollut sosiaalista ja kysellyt ja kertonut juttuja.

Työtehtävät ovat ihania mutta työpaikan henki on kireä ajoittain. Ymmärrän, että kiire aiheuttaa paineita joka johtaa turhautumiseen--- mutta eikös ammattilainen kestä senkin olematta tyly muille?

Työtehtävät ovat tosi mukavia, olisipa enemmän vaan kokemusta graafisesta suunnittelusta. Ja sekin varmaan auttais jos oisin mies.

Kuulostaa aika tutulta...

Hektistä ja toisinaan kireä ilmapiiri. Aineistot projekteihin useimmiten myöhässä ja kaikki pitää saada heti valmiiksi. Kiitosta kuulee harvoin, mutta silloin kun sen kuulee se tuntuu todella hyvältä!

Parhaimillaan olen työharjoittelussa. Kuulostaa aika tutulta, minullekkin monesti sanottu että googlaa kuvia mistä ottaa mallia, ja lausetta "turha keksia pyörää uudelleen" on tultu kuultua monesti. Mutta harmi että siellä teillä on huonompi ilmapiiri, täällä se on hyvä ja rento pomo. Ja kyl välillä saa jotain palautetta (vaikka enimmäkseen se on "ei noin" tapasia). Ja alussa tuo tuntui tympeeltä, niin olen kyllä nyt huomannut että olen kehittynnyt huomattavasti. Älä ota sitä negatiivisena vaan mahdollisuutena kehittyä.