Kannattaako kaksinaamaisuus

Läheisissäni on paljon valestoja. Ja heistä moni elää kaksinaamaista elämää, ja uskoakseni lähes kaikki vastoin omaa tahtoaan. He kaipaavat samantyyppisiä vapauksia kuin me muut, mutta heidän omaatuntoaan ravisuttaa se, että sellainen on heille kiellettyä.

Eräs vl-tuttuni on pariinkin otteeseen kertonut halustaan viettää edes jonkunlaista seksielämää, mutta kun hänen puolisolleen riittää lasten tekeminen. pettääkään hän ei voi ja varmaankaan ei halua. Mutta elämä menee eteenpäin vuosi toisensa jälkeen ja nyt emme ole enää nuoria. Hänellä jäävät haaveet toteutumatta.

Tuttavapiiriini kuuluu myös heikäläisiä, jotka toteuttavat haaveensa ja sitten katuvat seuroissa ja pyytävät syntejään anteeksi. Kunnes taas sama toistuu.

Kannattaako sellainen elämä, missä on ihmisen keksimiä pelastumisen rajoituksia, sellaisia, mitä Raamatusta ei löydy? Kannattaako ihan oikeasti, sillä meillähän ei tiettävästi ole kuin tämä elämä täällä.

Itse olen valinnut toisen tien jo vuosikymmeniä sitten, enkä ole sekuntiakaan katunut, päinvastoin. Hyvällä omallatunnolla voi viettää ihan normaalia elämää ilman kummallisia lahkonjohtajien keksimiä rajoituksia.