Niin, eli miten muilla on menetelty sukunimien suhteen? Meillä itselläni on lasteni kanssa sama sukunimi ja miehen lapset sekä hänen exänsä kantavat miehen sukunimeä.
Mietityttää nyt siis lähinnä kesällä syntyvän vauvan sukunimi. Kuulostaisiko se aivan hullunkuriselle, jos lapsi saisikin sukunimensä äitinsä puolelta? Meillä on reilun vuoden päähän myös häät suunnitteilla, joten sekin tässä mietityttää. Osittain kaihertaa mieltä se, että en itse kokisi kovinkaan luontevaksi kantaa samaa sukunimeä kuin miehen ex-vaimo, joka ei ilmeisesti ole nimeä tyttönimekseen vaihtamassa.
P.S. En kaipaa mitään moraalisaarnoja, koska kukaan tuskin meidän taustojamme tarkemmin tietää.
Mietityttää nyt siis lähinnä kesällä syntyvän vauvan sukunimi. Kuulostaisiko se aivan hullunkuriselle, jos lapsi saisikin sukunimensä äitinsä puolelta? Meillä on reilun vuoden päähän myös häät suunnitteilla, joten sekin tässä mietityttää. Osittain kaihertaa mieltä se, että en itse kokisi kovinkaan luontevaksi kantaa samaa sukunimeä kuin miehen ex-vaimo, joka ei ilmeisesti ole nimeä tyttönimekseen vaihtamassa.
P.S. En kaipaa mitään moraalisaarnoja, koska kukaan tuskin meidän taustojamme tarkemmin tietää.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Älä ota stressiä. Ei se sukunimi sitten kuitenkaan ole maailman suurin juttu.
Mullakin on lapsia kahden eri miehen kanssa. Lapsilla isänsä sukunimi, eli eri nimet keskenään. Olen eronnut molemmista miehistä, mutta pitänyt nimen jälkimmäisestä liitosta. Myös exäni exä piti samaisen nimen, ehkä siksi että heilläkin on yhteisiä lapsia samalla nimellä. Siis minulla oli liiton aikanakin sama nimi, kuin miehen exällä. Mitä se haittaa? Siis oikeasti, pitkällä tähtäimellä? Nyt meitä onkin kaksi exää, samalla nimellä...
Toisaalta vanhemman lapseni isä on sen sijaan uusissa naimisissa, ja hänen vaimollaan on siis nyt sama sukunimi, kuin minun lapsellani. Kenties häntä toisinaan luullaan lapseni äidiksi?
Joskus mietin, että olisi mukavaa, jos molemmilla lapsillani olisi sama nimi kuin minulla. Mutta kun se nyt ei vaan ole mahdollista.
Onko sinun ja lastesi nimi sinun tyttönimi, vai entisen puolisosi nimi? Jos se on entisen puolisosi nimi, ei tuntuisi kovin järkevältä antaa sitä nyt syntyvälle lapselle? Vai kuinka?
Nimi on vain nimi. Pääsääntönä olen vanhanaikainen, että lapsella on isän nimi. Ei tarvitse sitten lapsen ainakaan isompana surra, että miksi ei isä ei halunnut hänelle samaa sukunimeä. Etenkin jos isän muilla lapsilla on.
Toisaalta jos sinun lastesi sukunimi on sinun tyttönimesi, sekin on harkittava vaihtoehto. Heitä kolikkoa.;)
Höh... miksi isän sukunimi olis jotenkin tärkeämpi? Voihan lapsi kysyä yhtä hyvin isona, miksi äiti ei halunnut antaa omaa sukunimeään lapselle...
Koska elämme sellaisessa kulttuurissa, yhteiskunnassa, jossa on perinteenä antaa lapselle isän sukunimi. Jos eläisimme toisessa maassa, sukunimeen liittyisi aivan erilaisia perinteitä.
Ja kun nyt ei ole edes tietoa, onko aloittajan nimi ns. hänen omansa, vai ex miehen nimi...
Joo... toi isän nimen antaminen perustuu siihen, että ennen piti vahvistaa ja korostaa jotenkin juuri ko. mies isäksi. Nykyään isyyden voi varmistaa tarvittaessa 100-prosenttisesti, eikä miesten tarvii nimellä korostaa olevansa lapsen isä. Ajat muuttuu, siskoseni ;).
Kyllä perinteitä saa kunnioittaa, siinä ei liene mitään pahaa.:) Väkisin ei tarvitse yrittää olla "moderni". Ja eiköhän uusperheessä elämisessä ole jo tarpeeksi modernia lapselle.
Samoja sukunimiä on satoja. Kumma ajatus sulla.
Minä en vaihtaisi kiusallanikaan ex miehen sukunimeä joka on myös yhteisillä lapsillamme, en vaikka kuinka hänen seuralaiset itkisivät tai vaatisivat. Me ollaan samaa sukua ja sillä sipuli. Jos vaihtaisin vaihtuisi myös lastemme nimi, ja silloin he eivät olisi enää jatkumoita miehen suvulle... vaan minun. Nyt pidän miehen sukunimen enkä välitä vaikka kuka kuinka siitä suuttuisi.
Eihän nimellä ja sukulaisuudella ole mitään tekemistä keskenään.
” Jos vaihtaisin vaihtuisi myös lastemme nimi, ja silloin he eivät olisi enää jatkumoita miehen suvulle... vaan minun. ”
Yhteiset lapsenne kuuluvat molempien vanhempiensa sukuun aina ja jatkavat samaa sukua edelleen. Vaihtuva sukunimi ei sukulaisuutta lopeta, geenit ovat ja pysyvät.
Minulla on siis lasteni kanssa minun tyttönimeni. Ex kun ei ole missään tekemisissä lasten kanssa, niin en näe mitään järkeä siinä että lapset hänen nimeään kantaisivat.
Ja mielestäni EX-VAIMO ei ole mitään sukua miehelle josta ero on tullut? Mutta tämä nyt ei ollut se pointti, koska en exän sukunimeen tosiaan voi vaikuttaa, mutta itse tällä periaatteella olen oman nimeni vaihtanut.
Kenties mahdollisuutena olisi antaa syntyvälle lapselle isän sukunimi, ja avioliiton mukana itselle ottaa kaksiosainen nimi, jossa miehen sukunimi jatkona omalleni.
Onneksi ei ole tuota pulmaa. avomiehen lapsella on äitinsä tyttönimi. Yhteisillä isänsä ja mulla oma tyttönimeni vielä. Meilläkin jossain vaiheessa häät. Keksisi vain että pitäskö kans oman nimensä ettei miehen lapsi tunne oloaan ulkopuoliseksi. Haluaisin vaan saman nimen kuin lapsillani on. Ja mukavampi kun ei postilaatikossa ole kolmea nimeä.
No niinpä. Kun on iso liuta eri nimisiä ihmisiä kämpässä, niin kuka tahansa voi päätellä että kyseessä on sekalainen seurakunta = uusioperhe, jossa on lapsia eri miesten ja naisten kanssa. Parempi vaihtaa kaikkien nimi samaksi, niin ei tarvii hävetä tuota tilannetta, kun siitä ei sivulliset tiedä.
Miksi sitä pitäisi hävetä?
Meidän perheessä sukunimiä on todellakin monta. Minulla on kaksi lasta eri miesten kanssa, molemmilla eri sukunimet. Minulla on toisen kanssa sama nimi. Miehelläni on eri nimi, ja hänen lapsellaan on äitinsä nimi. Meidän postilaatikossa lukee siis (nimet muutettu) "Virtanen, Korhonen, Lahti, Marjamaa"
Siis viisi ihmistä ja neljä nimeä. Yhdessä ollaan eletty tällä kokoonpanolla jo 6 vuotta. Historiaamme emme kumpikaan häpeä, vaikka asiat meistä riippumattomista syistä ei mennyt aikoinaan suunnitelmien mukaan. (Ensin olin narsistin uhri, sitten jäin leskeksi. Miehen exä löysi rakkaan meren takaa ja muutti.) Nyt on hyvä olla. Tosi hyvä. Jos elää häveten sitä mikä tilanne on, elämästä ei voi nauttia.:)
Onpas sekavaa :D
Mutta ettei lastesi tarvitse opetella uuden nimen käyttöä antaisit heidän pitää nimensä. Tulevan lapsen kohdalta voi sopia miehen kanssa kumpi nimi laitetaan, tuossa tilanteessa voisin kuvitella että lapsille keillä on sama äiti laitettaisiin sama sukunimi. Voisin ajatella toisin jos vain toisella olisi ennalta lapsia, silloin näkisin kaikille lapsille saman sukunimen..
Joo meitä hävettäisi jos miehen exällä olisi sama nimi kuin meillä. Onneksi älysi pienestä vinkistä vaihtaa takasin omaan noh karseaan nimeen takasin. Sanoin miehelle että jos se muija ei nimeään vaihda, minä en sun kanssa naimisiin mene. Ja niin sai älytettyä ex muijan vaihtamaan. Mulla nyt ei ollu sormet pelissä, vihjasin vaan ja mies toimi, Muutenkin aina haukkumasa ja huutelemasa minulle.
No en mä ny tota tarkoittanut. Vaan, että jos on liuta eri sukunimiä ovessa, niin on kyseessä uusioperhe. Tai sitten avopari. Nuo molemmat on vähän niin sun näin, epäilyttäviä vaeltajia, jos puhutaan kunnollisesta as.oy:stä. Ei siis olla normaali perhe, jossa on vakavaraiset isä, äiti ja lapset. En mä ainakaan haluaisi esiintyä uusioperheen "äitinä", joka on käytetty nainen bunkkaamassa käytetyn miehen ja vaihtelevan lapsilauman kanssa.
Meillä on kaksi nimeä ovessa vaikka olemme vakavarainen ydin perhe. Siis naimisissa oleva pari, 2 lasta, omistus asunto ja molemmat kunnon työssä. Minä en vaihtanut nimeäni naimisiin mennessä eikä mieskään ja aviossa ollaan oltu 12 vuotta.. Ei meitä ole kukaan koskaan kieroon katsonut sen takia että on kaksi nimeä ovessa vaikka asutaankin kunnon alueella!
Miksi niitä asioita pitää vekslata. Lapselle tulee automaattisesti äitinsä sukunimi.
Valitset kauniimman.
Miksi niitä nimiä pitäisi vekslailla alituiseen? Pitäköön jokainen sen nimen mihin hänet on kastettu tai avioliitossa vihitty.
Kyseessähän oli siis vielä syntymättömän lapsen sukunimi, joten häntä ei vielä ole kastettu ;) Eli tältä osin ei mitään ole vekslattu. Avioliiton ulkopuolella syntynythän saa syntymässään automaattisesti äitinsä nimen, mutta on mahdollista kastaa myös isänsä nimellä. Mutta kyllähän se ehkä olisi eniten järkeen käypä, että lapsi saisi saman nimen kuin minä ja muut lapseni. Mies kun ei vielä ainakaan ole tähän asiaan ottanut minkäänlaista kantaa :/