Kumpi on tärkeämpää:
a) Sekö, että lapsi kasvaa biologisten vanhempien luona vai se, että
b) hänen pysyviä kiintymyssuhteitaan ei rikota viranomaisten toimesta missään vaiheessa?
Kysymys nousi esiin aika traagisen tapauksen yhteydessä, jossa lapset olivat vauvana synnärillä joutuneet vääriin perheisiin. He asuivat samassa kylässä, toisessa perheessä oli muitakin lapsia, mutta toisessa oli vain tämä yksi poika, jota vanhemmat olivat kasvattaneet omanaan 7 vuotta.
Tuli mieleen suomalaiset huostaanotot kun nimismiehen toimesta ja tietysti poliisien avustamana yksilapsisen perheen poika haettiin itkevänä pois siihen astisesta kodistaan ja siirrettiin oikeiden vanhempiensa luo.
Tuo pariskunta jäi lapsettomaksi, koska he eivät uskoneet vauvojen vaihtumiseen, eivätkä vaatineet toisesta perheestä heidän omaksi väitettyä poikaa luokseen, koska eivät uskoneet häntä omakseen.
Kummat vanhemmat tekivät mielestänne oikein?
Nekö, jotka vaativat omaksi uskomansa lapsen itselleen ja saivat lopulta myös vaihdokasvauvan kasvatettavakseen omana lapsenaan?
Vai ne toiset, jotka uskoivat, että viranomaiset hakivat heiltä heidän oman lapsensa, eivätkä halunneet vaihdokasta tilalle, vaan elivät lopun elämäänsä lapsettomina?
Ei kuulu tietysti suoraan huostaanottoaiheeseen, mutta monilta kysymyksiltään sivuaa sitä siitä huolimatta.
Selvennykseksi vielä, että pieninä pojat olivat uskomattoman saman näköisiä. Vasta vanhemmalla iällä alkoi molemmissa erottua omien sukujensa ulkonäöllisiä piirteitä. Toinen perhe alkoi vaatia lasten vaihtoa kun pojat olivat 6-7-vuotiaita.
a) Sekö, että lapsi kasvaa biologisten vanhempien luona vai se, että
b) hänen pysyviä kiintymyssuhteitaan ei rikota viranomaisten toimesta missään vaiheessa?
Kysymys nousi esiin aika traagisen tapauksen yhteydessä, jossa lapset olivat vauvana synnärillä joutuneet vääriin perheisiin. He asuivat samassa kylässä, toisessa perheessä oli muitakin lapsia, mutta toisessa oli vain tämä yksi poika, jota vanhemmat olivat kasvattaneet omanaan 7 vuotta.
Tuli mieleen suomalaiset huostaanotot kun nimismiehen toimesta ja tietysti poliisien avustamana yksilapsisen perheen poika haettiin itkevänä pois siihen astisesta kodistaan ja siirrettiin oikeiden vanhempiensa luo.
Tuo pariskunta jäi lapsettomaksi, koska he eivät uskoneet vauvojen vaihtumiseen, eivätkä vaatineet toisesta perheestä heidän omaksi väitettyä poikaa luokseen, koska eivät uskoneet häntä omakseen.
Kummat vanhemmat tekivät mielestänne oikein?
Nekö, jotka vaativat omaksi uskomansa lapsen itselleen ja saivat lopulta myös vaihdokasvauvan kasvatettavakseen omana lapsenaan?
Vai ne toiset, jotka uskoivat, että viranomaiset hakivat heiltä heidän oman lapsensa, eivätkä halunneet vaihdokasta tilalle, vaan elivät lopun elämäänsä lapsettomina?
Ei kuulu tietysti suoraan huostaanottoaiheeseen, mutta monilta kysymyksiltään sivuaa sitä siitä huolimatta.
Selvennykseksi vielä, että pieninä pojat olivat uskomattoman saman näköisiä. Vasta vanhemmalla iällä alkoi molemmissa erottua omien sukujensa ulkonäöllisiä piirteitä. Toinen perhe alkoi vaatia lasten vaihtoa kun pojat olivat 6-7-vuotiaita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikea kysymys. Kuuntelin kyllä aamusydämellä ohjelman ja kauhistelin mielessäni tilannetta.
Sympatiat jäivät jotenkin sen ilman lasta jääneen pariskunnan ja heidän poikansa puolelle. He menettivät sekä omanaan kasvattamansa lapset että oman poikansa.
Koko kylän kerrottiin olleen kauhuissaan tuosta tapauksesta. Heh, nykyään lapsia revitään millä sattuu perustein millaisiin paikkoihin tahansa, eikä viranomaisia kiinnosta yhtään perheiden rikkomisen vaikutukset lapsiin tai vanhempiin. Se painetaan täysin villaisella, koska viranomaispäätöksen halutaan aina uskoa olevinaan ainut oikea.
Kamala ohjelmassakin oli katsoa valokuvaa, jossa itkevää poikaa kannettiin pois kotoa, mutta toisaalta hän pääsi sillä päätöksellä omien vanhempiensa luokse ja eli elämänsä onnellisena heidän luonaan.
Ensi perjenteina 22.3.2013 TV1 klo 22.00 Inhimillinen tekijä ohjelmassa haastatellaan päihdeäitiä, tytärtä, sekä sijaisäitiä.
Katso ja kuuntele ohjelmassa mielenkiintoinen sijoitetun lapsen näkökulma ja ajatuksia.
---------------