Listaan muutamia ongelmia nykyisen koirani kanssa. Jos joku voisi antaa neuvoja miten korjata tilanteet.
- Kun koira näkee jotain kiinnostavaa se käy istumaan ja kyyläämään. Muutenkin lenkillä vahtii koko ajan ympäristöä ja luulee vissiin olevansa pomo. Jos kaukana näkyy koira se käy maahan tai jättäytyy taaksepäin ja kyttää. Kohdalla koira rähähtää toiselle koiralle jos en tee mitään mutta kun pääsee tapaamaan koiraa niin silloin se rauhottuu. ---> Olen korjannut tätä vaatimalla koiraa jatkamaan matkaa, nostamalla sitä takapäästä vähän ylös. Yritän saada katsekontaktin nameilla mutta kaikkien koirien kohdalla ohitus ei onnistu. Tutut koirat se moikkaa haukkumatta.
- Koiralla on tapana yrittää nylkyttää tiettyjä koiria ilmeisesti alistamisaikeissa. Pitääkö tähän puuttua? Myös koirani on välillä nylkytettävänä. Koira tuntuu myös purkavan stressaantumista joskus yrittämällä nylkyttää ihmisiäkin, minkä kiellän. Pitääkö koirien leikkeihin puuttua?
- Koira tuntuu suojelevan minua vieraita haukkumalla varsinkin jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Kuinka selvittää koiralle että minua ei tarvitse suojella Yritän aina pitää itseni koiran ja vastaantulijan välissä lenkeillä.
-Koira yrittää varastaa ruokaa nousee pöydille kun silmä välttää
- Koira on mustasukkainen kun rapsutan toista koiraa se tunkee väliin
- Kun koira näkee jotain kiinnostavaa se käy istumaan ja kyyläämään. Muutenkin lenkillä vahtii koko ajan ympäristöä ja luulee vissiin olevansa pomo. Jos kaukana näkyy koira se käy maahan tai jättäytyy taaksepäin ja kyttää. Kohdalla koira rähähtää toiselle koiralle jos en tee mitään mutta kun pääsee tapaamaan koiraa niin silloin se rauhottuu. ---> Olen korjannut tätä vaatimalla koiraa jatkamaan matkaa, nostamalla sitä takapäästä vähän ylös. Yritän saada katsekontaktin nameilla mutta kaikkien koirien kohdalla ohitus ei onnistu. Tutut koirat se moikkaa haukkumatta.
- Koiralla on tapana yrittää nylkyttää tiettyjä koiria ilmeisesti alistamisaikeissa. Pitääkö tähän puuttua? Myös koirani on välillä nylkytettävänä. Koira tuntuu myös purkavan stressaantumista joskus yrittämällä nylkyttää ihmisiäkin, minkä kiellän. Pitääkö koirien leikkeihin puuttua?
- Koira tuntuu suojelevan minua vieraita haukkumalla varsinkin jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Kuinka selvittää koiralle että minua ei tarvitse suojella Yritän aina pitää itseni koiran ja vastaantulijan välissä lenkeillä.
-Koira yrittää varastaa ruokaa nousee pöydille kun silmä välttää
- Koira on mustasukkainen kun rapsutan toista koiraa se tunkee väliin
Vastaukset 28
Vanhimmat
Leikkaus tasaisi hormooneja huomattavasti sekä ruokavalion vaihto vähemmän ''huuruiseen'' eli vähemmän viljaa ja enemmän lihaa nyt aluksi. Puhtaan lihan kanssa luonnollisesti antaisin kasviksia, yrttejä yms.
http://www.koirakoulukompassi.com/hihnapulma.html
Koirakouluttaja tai koirakoulu voisi olla hyvä tuki myös.
EI auta mitään. Leikkauttaminen ei muuta koiran luonnetta mihinkään.
Koira koulutetaan käyttäytymään oikein.
Se nyt sitten riippuu ihan ittestä, haluaako koiran käytöstä kuvailla pomotteluksi, mutta ainakin se kokee saavansa itse päättää miten toimitaan ja kokee ettet kykene hoitamaan tilanteita sen puolesta. Se näkyy noista jokaisesta esimerkistä.
Se voi puolustaa sinua ihan epävarmuuttaankin koska et ohjaa tilanteita ja koira joka joutuu huolehtimaan "kaikesta" itse, onko aikamoisten paineiden alla täällä ihmismaailman vilinässä.
Kaikenmaailman nylkyttäminen pitää kieltää ihan samoin kuin esim ihmisten päälle hyppiminen, niille haukkuminen tai "ylimielistely" joka on usein vain verhottua "kiusaa" jne jne.
Tässä vois neuvoa tiettyjä juttuja mutta jos ohjaava käytös eikä autoriteetti tai vaikka karisma jos sitä siksi haluaa kutsua mielummin, ei luonnollisesti irtoa kropastasi, kantsii ehkä pyytää henkilökohtaisempaa ohjausta. Ongelma vain on siinä, että ammattilaiset on erittäin vaikea erottaa ammattilaisista =) ja jotkut kouluttajat saattavat vain aiheuttaa lisää hallaa tilanteellesi.
Totaa... koirakuiskaajan ohjelmassa on hyviä vinkkejä oman kehon käyttöön, rentoutumiseen ja "karismaattisempaan" käytökseen/omaan suhtautumisen tilanteissa jne. Siitä se kaikki kuitenkin lähtee, käytti sitten mitä metodia tahansa muuten. Parempi katsoa kuin lukea.
Nimenomaan koirakuiskaajasta saisit apua! Siinä korostetaan omaa asennetta ja mielentilaa, jonka koirat todellakin vaistoavat. Kiinnitä huomiota asentoosi ja hengitykseen. Kuvittele vaikka olevasi kuningas/kuningatar, maailman valtias tms :). Luvan pyytäminen katsekontaktilla kannattaa myös opettaa.
Vaikka muuten ois Millanista mitä mieltä tahansa, on ehdottoman taitava "ihmispsykologi" ja avustaja näissä asioissa.
Se puoli monesti unohtuu kouluttajilta ja muilta neuvojilta.
Tuli toi mieleen tossa yks ilta, kun joku urpo neuvo hallitsemattoman koiran omistajaa jotain selättelyjä vai mitä tyhmää se nyt olikaan, tekemään, mutta mielestäni sellainen on turhaa ellei vaarallistakin (!!!) jos ei ihmisellä ole muuten koiraan henkistä otetta, ei sitten minkäänlaista. Siinä mikään retuuttelu tai pyörittely taikka huuto silloin auta.
Näitä asioita kannattaa poimia Millanin ohjelmista vaikka ei muuten kiinnostaisikaan.
Esim niitä karjuvia koiranselättäjiä näkee tuolla ihan tarpeeksi - tekis mieli kysyä, että ootko varma että toi on oikea tapa toimia jos joudut toistamaan sitä loputtomiin...
Minäkään en ota kantaa Millanin muihin metodeihin, mutta tuo mainitsemasi ihmisen oma henkinen ote on oikeasti iso juttu! Käyn koirani kanssa kurssilla ja ensimmäisen tunnin jälkeen sain kotiläksyksi ainoastaan itseni psyykkaamisen oikeaan mielentilaan. Minulle sen tilan saavuttaminen on todella vaikeaa, mutta sitten kun siihen pääsen, niin koiran käytös muuttuu kuin taikaiskusta. Vaikea edes selittää sitä tunnetta, yhtaikaa rauhallinen, päättäväinen, itsevarma, iloinen, luottavainen, ehdoton ja oikeudenmukainen, sellainen sisäinen rauha, kun tajuaa pystyvänsä hallitsemaan tilannetta.
Näin on.
Sellanen sama fiilis, mikä pitää ottaa ennen koetilannetta kun lähtee kenttää kohti. Hengittää syvään, mä pystyn siihen, me osataan tää ja se tulee näyttämään upeelta.
Teillä on johtamisolgelma,koirasi on johtaja eikä kunnioita sinua.Olen samaa mieiltä katso jokunen Millanin ohjelma niin siitä saa jo paljon vinkkejä.
Mulla 5v rotikka tyttö. Mieheni kuoli koiran ollessa n1v. Koira oli alkanut pitämään miestäni ns. pomona. Mä olin se koirasta seuraava. No loppujen lopuksi vaikka rotikka onkin, siitä tuli tasapainoinen ja aika kiltti. Mutta se on äärimmäisen mustasukkainen. Se vahtii muo ku haukka, en saa silittää ees tuttua koiraa ulkona vaan tunkee väkisin väliin ja murahtaa. Menee hämilleen jos vaan silitän toista. Me olemme yleensä kahden kotosalla. Mutta kun joku tulee niin koira hakee kaiken huomion. Se pyörii ja alkaa läähättään jos ei omasta mielestään saa tarpeeksi huomiota.Eli haluaa olla keskipiste. Ja olen sanonut vieraille että tervehtii koiraa mutta ei liikaa hössötä. Ja kun ihmiset ei tajuu. Ne höpöttää ja löpöttää ja lässyttää ja halii ja antaa nuollaa ym. Ja kun sanon että nyt riitti annahan sen koiran jo olla, niin musta sanotaan että mä en anna koiralle huomiota.
Eli kun aloittelija kertoi ongelmastaan tuli mieleen omani.Paitsi tuo ei nylkytä.En itsekään ole saanut kunnon ohjeita muuta kuin että pidän nyt huolen että kaikki ei sille lässytä. Kahvipöydässäkin vieras alkaa koiraa lääppimään ja löpöttään. Koirattomat ihmiset ei tajuu.Halusin tällä vain kertoo että hieno koira ja kiva on mullakin mutta suurin ongelma on mustasukkaisuus.Ehei, toivettakaan seurustelusta.Sen päivän kun näkisi...mut en kyllä koiraani pois antais ...
Voi vitsit. Oon kattonut tota koirakuiskaajaa mut tuntuu että musta ei löydy samaa karismaa ja auktoriteettia ikipäivänä. Oon liian pehmo ihminen ja pelkään että koira säikähtää. Koira tuntuu jotenkin epävarmalta jos olen joskus komentanut. Se katsoo mua usein korvat alhaalla ja jotenkin pelokkaasti väistää jos oon tietyllä mielentilalla. Tuntuu että olen pilannut koirani :( En vaan oo tarpeeksi varma ihminen tai sitten liian ailahtelevainen eikä koira ymmärrä mitä haluan. Mun pitäis ensin saada omat pelot kuriin. Ilman koiraakin jännitän useita tilanteita. Koira on tosin vasta 2-vuotias joten se testaa mua.
Mulla on paljon muitakin ongelmia kuin nuo mainitsemani ja kaikki tuntuu liittyvän nimenomaan koiran johtajan puutteeseen.
Koira ottaa kyllä lenkillä katsekontaktia namin avulla jos sanon "kato!" Eilenkin päästiin juoksijan ohi ilman että koira edes kiinnostu siitä ja siitä tuli hyvä mieli. Toiset koirat on suurin haaste ja se riippuu koiran koostakin että miten paljon sille rähjätään. Koira tuntuu myös aina katsovan välillä minua kun näkee vastaantulijan siinä toivossa että nyt saa makupalan kun vilkuilen välillä sitä taluttajaakin :) Haluaisin vaan että sen ei tarttisi vahtia kaikkea koko ajan. Mut sit kun kohde on kohdalla niin sen paineet kasvaa ja huomion saaminen pois on tosi haaste. Yritän kulkee vastaantulijan ja koiran välissä.
Kun se varastaa pöydältä huudan "alas" ja näytän lattiaa ja koira yleensä tottelee. Mut se tekee sen heti uudestaan kun menen sivummalle. Kaikki tutut syöttää koiraa pöydästä ja siksi se luulee omistavansa kaiken pöydällä.
Koira on myös alkanut osoittamaan tietynlaista jatkuvaa epävarmuutta mikä ei ole kiva juttu. Pelkään että se joskus hyökkää vieraan kimppuun suojellessaan minua (oma pelko ---> Koira suojelee = Ärsyttävä noidankeä) Ehkä minun ei pitäisi ajatella koiraa ollenkaan lenkillä? Koiran on myös dominoiva.
Oon mennyt ovista ensin, syönyt ennen koiraa, rajoittanut sen vapautta ja yrittänyt vähentää tilanteita joissa se stressaa. Silti nää ei varmaan riitä. Alan miettiä että keneltähän saisi apua. Onkohan olemassa joitan päteviä ongelmakoirakouluttajia joita suositella?
Vielä kysyn: onko koiran luottamus voitettavissa makupaloilla? Vaikka lenkillä jos syötän sille jotain oikeeta herkkua kohtaamistilanteissa niin alkaako se luottamaan että mitään pahaa ei tapahdu ohituksissa? Ja yhdistää sen herkkuun? En tiedä miten muuten saisin sen huomion pois ulkomaailmasta kuin makupaloilla!
mitään mainintaa kuinka paljon lenkkeilette päivässä? Jos mittaa tulee alta 10 kilsaa niin sitten lisäät että menee päälle. Nuori koira tarvii sitä. Ja lisäksi muuta aivoaktiviteettiä päivän mittaan. Eli kaikkia piilotusleikkejä, noutoja, temppuja ym.
Itsevarmuuden kasvattamiseen auttaa kun päätät mitä koiralta haluat. Sen jälkeen pyydät ja vasta tarvittaessa vaadit toimimaan haluamallasi tavalla. Joka ikinen kerta. Joustamatta vaatimuksista. Ihan pikkusen lisäät vielä luottamusta koiraan ja annat mahdollisuuden toimia oikein, niin sen ei tarvitse enää stressata turhasta. Ja aina kun toimii oikein muistat kehua. Etkä tarvi siihen makupalaa, koira kyllä ymmärtää äänensävystäsi milloin meni hyvin ja milloin hyvin huonosti. Jälkimmäisessä tapauksessa on kyllä parempi pitää suunsa kiinni.
Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee...
Se luottaa jo ettei mitään pahaa tapahdu ohitustilanteissa, jos se pystyy keskittymään namiin.
Ja namilla siis vain opetat sen toimimaan oikein noissa tilanteissa. Ja kun se sen osaa et tarvitse namia välttämättä enää.
Itse olen toki tykännyt palkita koiriani myös sen jälkeen kun ne jo osaa ja näin pitänyt motivaatiota yllä.
Kyllä se keskittyy namiin jos tilanne ei käy liian ylivoimaiseksi (ison koiran ohitus, mopo)
Mutta pyörien sekä ohikulkevien ihmisten ohi se menee nätisti jos ehdin ottaa kontaktin ajoissa. Kerran käveli ihminen ihan vierestä ja kuiskasin vaan koiran nimen niin se kääntyi ottamaan multa namia. Olin ihan että jess!
Mutta mutta..nykyään se rähjää jo kun näkee isomman koiran vaan näköpiirissään. Eikä siihen auta löysä hihna tai nami eikä mikään.
Lenkkeilyä sellaiset 3 krt päivä. En ole miettinyt paljon se tekee kilometreissä mutta jokainen lenkki on keskimäärin 45 min. Välillä vien metsään ja muihin erilaisiin paikkoihin ja silloin teen pidemmän lenkin. Tekemistä järjestän kotona just kaikkee namien piilotusta, temppuja ja leluja. Koira oppii nopeasti ja pitäisi aina keksii jotain uutta ettei käy tylsäksi. Joka päivä pyrin järjestämään aivojumppaa.
Tämä on tyyppiesimerkki kadulta ; kun koira ehtii tai saa kiihottua tarpeeksi, nami ei enää ole riittävä vaihtokauppaan. Ja siinä tilanteessa ja koiran mielentilassa namin tarjoaminen on jo vähintäänkin kyseenalaista väärän oppimisin merkeissä.
Millanin ohjelmassa on toistuvasti sama ongelma ja hän puhuu paljon siitä, miksi koira pitää "napsauttaa" pois siitä moodista. Jos ei apua ole saatavilla tai sellainen ei vain omalle kropalle sovi, suosittelisin sitten mielummin liittymään vedonestotarvikkeiden käyttäjiin, tyytymään siihen että meteliä tulee ajoittain ja kiertämään ongelmaa.
niitä kilometrejä, voi olla ettei ihan täyty kriteeri. Jos niin käy, niin sitten hiukan lisäät että täyttyy.
11.24 viestissäsi olevasta isojen koirien ohitusongelmassa kannattaa hoitaa puhumalla koiralle. Aloita valmistelu heti kun tulee horisonttiin, jo ennen kuin koirasi sen huomaa. Alat jutella sille ja kerrot kuka on tulossa, keksi vastaantulijalle nimi ellet tiedä, jos olette ohittaneet aiemmin, kerro se koiralle että nyt on tuttu kaveri, ei ongelmia ellet itse aloita, ole siis hys-hys. Annat ohjeita ja neuvot pitämään pienempää suuta. Pidät puhetta yllä koko ohituksen ajan välittämättä mitä sylki suuhun tuo. Etkä piittaa pätkääkään kun koira alkuun haukkuu ja koko homma menee pipariksi. Mutta kyllä se koiran rauhoittuminen sieltä vielä esiin tulee.
Kun vastaantuleva koira sitten usein myös haukkuu tai jopa rähjää, niin silloin voi olla myös kannattavaa osoittaa siinä ohitustilanteessa sanansa sille naapurin hauvalle, että "eipä hätää, ohitellahan rauhassa vain" tai "morjesta vaan sinullekin". Näin annat signaalia koirallesi että tunnet alueen haukut.
Mun rekku pani kanssa 2-vuotiaana elämän risaseksi, mutta mm. noilla mitä tässä ja ylemmässä viestissä vinkkasin, se rauhoittui. Tapahtui vähän 3-vuotispäivänsä jälkeen. Kuin yhdessä yössä olisi aikuistunut. Joten jos nämä merkit paikkansa pitää niin tämä vuosi sulla on todella rankkaa sen kanssa ja sen jälkeen helpottaa. Mutta jatka sitkeästi kouluttamista.
Aikamoinen vaiva neuvoa elämään noin vuosikin, ihan turhaan.
Puhumattakaan siitä riskistä, että sen jälkeen ongelma on vielä pahempi.
Ihmeparantumisen odottaminen ei ole koiran kouluttamista mutta jos se on ainoa vaihtoehto, eihän siinä mitään.
clarmalta huomaamatta tämä: "Mutta jatka sitkeästi kouluttamista."
Se on tärkeää huomata ja sen lisäksi toteuttaa käytännössä, odottamisen lisäksi.
Vielä kerran:
- Liikuntaa,
- Aivotyötä,
- Hillitsemistä,
- Opastusta ja neuvontaa koiralle ja
- Kärsivällisyyttä,
- Johdonmukaisuutta,
- Päättäväisyyttä itselleen.
No eivät ne omatkaan neuvosi nyt niin hääppöisiä ole.. Jos et omaa Millan-attitudea, voit käytännössä luovuttaa?
-suosittelisin tyytymään siihen että meteliä tulee ajoittain ja kiertämään ongelmaa-
Mä oon huomannut päin vastoin omalla kohdalla. Tuntuu että koira hermostuu enemmän kun alan höpöttämään. Monesti olen yrittänyt rauhallisella äänensävyllä jutella koiralle ohituksissa mutta nykyään tuntuu että se liittää sen hölisemisen vastaantulevaan koiraan ja tulevaan rähinään. Joten yritän olla vaan ihan hiljaa.
Tää on vaan niin hankalaa kun koira vaanii kaikkea.
Mulla on sellanen periaate itellä, että jos korjaan jotain toimintaa, käytettävissä olevan metodin pitää tuottaa tulosta tai joku reaktio (jonka kautta pääsee etenemään) jo muutamalla tai jopa yhdellä harjoituksella.
Kukin totta kai kävelee oman polkunsa.
Kun se ensimmäisen kerran alkaa laskemaan päätään alas ja katse kiinnittyy kohteeseen, kiellä sitä silloin jo heti. Ajatus tulevasta huonosta käytöksestä on jo silloin päässä mutta koira ei ole vielä päässyt kiihottamaan itseään liekkeihin.
vain ohituksissa, niin toki se yhdistää sen nopeasti siihen. Kannattaa siis jutella koiralle lenkillä muutenkin ja ohjeistaa sitä kulkemaan nätisti sekä kehasta kun kaikki on hyvin. Vaikka koira ei jatkuvasti tapita silmiin, sillä on korvat joilla se kuuntelee...
Eli pientä luottamuspulaa on edelleen. Tai sitten kyse ei ole luottamuskesta; koira vain kiihtyy joissain tilanteissa hallitsemattomasksi.
itselläni on myös sama tilanne edelleen koirani kanssa. Saatamme kulkea kaupungilla ihan hienosti, välillä myös seuraamispätkää harjoitellen, mutta edelleen jos toisia koira tulee vastaan koira menee täysin pois hallinnasta.
Siitä se vaan ajan kanssa, totuttamalla ja treenaamalla, siedättämällä toisiin koiriin. Kultainen sääntö itselläni on,että niin kaukaa toiset kierretään, että koira pystyy vielä minuun keskittymään ja jos se ei ole mahdollista, niin sitten me mennään yhä ohi vain ja koira käyttäytyy kuten käyttäytyy. tuon kiertämisen idea on kuitenkin siinä, että niin kauan kun vielä harjoitellaan, ei pitäisi päästä tapahtumaan näitä hallitsemattomia ohituksia, koska koira oppii joka kerran niistäkin. Koiran tulisi oppia, että kun toinen tulee vastaan, sen ei tarvitse siitä välittää, vaan liikkua edelleen vain minun kanssani. Nami toimii siis vain korialle merkkinä siitä, että nyt tapahtuu juuri sitä mitä pitääkin tapahtua. Eli kyllä vain itse pidän namia edelleen tarjolla, vaikka koira hyppii toisia kohden, koska silloin se on välittömästi hyvä-sanan perään annettavissa, jos koira sattuisikin vilkaisemaan minuun. Meillä tosin ainakaan jos koira on sattunut vilkaisemaan minuun kun se on kiihtynyt toisesta, se ei ole namia ottanut; ei ole ruokailutuulella. Joskus lelu toimi koiran huomion kiinnttämiseen paremmin, nyt en ole enää lelua lenkillä mukana kuljettanut, lähinnä omaan varustukseeni liittyen (en viitsi ihan aina treeniliiveissä kulkea julkisilla paikoilla).
Itse olen pitänyt taas juttelua korialle merkkinä siitä,e ttä menee hyvin. Juttelen korian kanssa ajtkuvasti kun kvälemme. Sitten tulee niitä ehtkiä jolloin tarvitse koiran huomion itseeni (toinen koira lähestyy, tien ylitys tms), silloin hiljenen ja pysähdyn.; tämä toimii koiralleni emrkkinä, että nyt ei kaikki menekään niinkuin pitäisi, sen pitää hakea jotain muuta tilalle ja se muu meillä on aina seuraamaan tulo ja kun koira on asemassaa, sanon hyvä annan makupalan ja jatkan juttelua.
Eli niissä tilanteissa kun koira vetää toista kohden ja on hallitsematon hihnassa pidän visusti suuni kiinni.
Tietenkin toki harjotitelemme kisaseuraamsitakin, mutta meillä vielä sen paikka ei ole kaupungilla häsiriöiden alaisena, eli siinä seuraamisessahan suuni pysyy visusti kiinni, yksi käsky, suoritus loppuun ja sitten vasta kehua ja juttelua.
Jotta asioita ei tehdä koiralle vaikeaksi hahmottaa, siksi sille pitäisi antaa harjoittelu vaiheessa kaikki mahdolliset avut, että se voi huomata oikean ja väärän käyttäytymisen eron. Ja juttelu on namujen, liikkumisen, kehumisen, oman iloisuuden ohella yksi näistä mahdollisista merkeistä koiralle. Eli kun hihnassa menee väärin ei tapahdu mahdollisimman paljon mitään. kun menee oikein, eron väärin tekemiseen pitää olla mahdollisimman monella aistikanavalle koiralle havaittavissa. Vaikkakin jos koira on jo kiihtynyt se ei ota juuri millään aistikanavalla tietoja vastaan, siksi se kiihtymys pitäisi kiertää mahdollisuuksien mukaan, jotta koira pysyisi vielä havainnoivassa tilassa.
Jos joutuisin kääntymään ammattilaisen puoleen, ottaisin yhteyttä tuollaisessa tapauksessa mieskoulututtajaan, koska on tiedossa miten huonosti Suomen naiskouluttajat pärjää. En ottaisi halvinta vaan kalleimman, koska jos he ei olisi oikeasti hyviä, ei he voisi pyytää muita enemmän ja 2 käyntiä huonon kouluttajan luona on isompi summa mitä maksaa käynti huippukouluttajan luona. Ongelma korjaantuu tai tulee selkeä parannus entiseen nähden. "Mitä-tässä-pitää-tehdä" kouluttajien luona käyneet ei korjaannu, pahentuu välillä koulutuksesta tai ajan kanssa.