kaiken pahan alku ja juuriko? Minusta on.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kateus
ainakin narsistin kateus, jonka halu on "tappaa" toisen onni ja autuus ja ryöstää se itselleen keinolla millä hyvänsä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kateus
ainakin narsistin kateus, jonka halu on "tappaa" toisen onni ja autuus ja ryöstää se itselleen keinolla millä hyvänsä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Yksi suuri mysteeri minulle oli se, että jos minä sain jotakin, niin entinen puolisoni suuttui. Hän ei pystynyt peittämään katkeruuttansa ja vihaansa. Hän saattoi suoraan sanoa, että miksi hän ei saanut sitä, miksi hänelle ei tarjottu sitä... Sitten yritin selittää ja olin pahoillani hänen puolestaan.
En koskaan ymmärtänyt miten joku voi olla kateellinen omalle puolisolleen.
Nykyään vasta olen alkanut ymmärtämään, että kuinka iso juttu se on kun voi tuntea iloa toisen puolesta.
Sitten vihje.
Jos entinen puolisonne on oikea narsisti ja haluat ärsyttää häntä, niin hanki kaikkea kivaa hänen uudelle puolisolleen. Muista myös kertoa kuinka kiitollinen olet hänelle vapaudestasi.
- tämä saa N:n suuttumaan uudelle ja saa hänet kateelliseksi (potenssiin kymmenen)
- se saa hänet pysymään poissa luotasi tai ottamasta yhteyttä. (hänen pitää varmistaa teidän kahden pysyminen etäällä toisistanne ja sen takia sinut suljetaan kokonaan pois)
Huom! Jos kyse ei olekkaan narsistista, niin tämä voi tulla omaan nilkkaan.
kuulostaa sairaalta touhulta tuollainen "kaiken kivan hankkiminen exän uudelle puolisolle".
Tällaisen vihjeen olen saanut...
Ja ilmeisesti toimii ja N pysyy poissa, eikä laita uuttaan hoitamaan "viestittelyä".
Sitä paitsi ei se uusi ole pohjimmiltaan syyllinen vaikka lähteekin narskun leikkeihin mukaan. Hän on myös uhri ja on ihan turha tunteä häntä kohtaan muuta kuin sääliä.
Kuulostaa sairaalta, jos kyseessä olisi takana oleva normaali suhde, mutta kun kyse ei ole siitä.
Mitä jos siellä onkin kaikkea kivaa vastaanottamassa kaksi kaikesta uudesta kivasta nauttivaa yksilöä, jotka pelkäävät, että jos sanovat yhtään mitään, kaikki kiva loppuu?
Jotenkin, kuulostaa ihan oudolta. Yritän miettiä, että mikä maailmassa saisi minut hankkimaan kaikkea kivaa exäni uudelle puolisolle, ihan varta vasten hankkimalla hankkimaan, niin ei oikeastaan tule mieleen muuta kuin se, että minulla on mahdollisuus hankkia jotakin, jota he oikeasti tarvitsevat ja ovat minulta apua asiassa pyytäneet.
Jos kyseessä on oikea narsisti, niin tämä toimii.
Narsisti tulee kateelliseksi ja koska se tulee sinulta (jonka hän edelleen katsoo kuuluvaksi itselleen) niin kateellisuusreaktio on suunnaton. On myös 90% varmaa, että nämä antamasi lahjat hajoaa tai katoaa mystisesti narsistin toimesta.
Eli sitä samaa mitä sinun lahjoillesi tapahtui, kun ne aiheuttivat jollain tavalla häpeäkojemuksen.
Narsisti ei ole itsekäs vaan sairas ja sen takia, joillain asioilla häntä voi manipuloida (pelkästään itsekästä ei voisi)
Miksi antaisit lahjoja, jos hän ei häiritse sinua... Et tietenkään silloin anna.
Kun hän ottelee yhteyttä, laittaa uuttaan asialle... niin silloin tätä saattaa kannattaa kokeilla.
Jos kyseessä on vain narsistinen henkilö, niin silloin ne nauravat partaansa.
Niin kuin sanoin, niin tämä toimii vain oikeisiin narsisteihin.
Menee kyllä ajatuksen tasolla niin monimutkaiseksi, että aivot solmuuntuu..
Minä onneton kun menin ja hehkutin uutta onneani narsistille ja aloin voimaan todella hyvin, kun pääsin irti kaikesta vanhasta, niin siitä se soppa vasta alkoikin ja se kateus,- voi luoja sen määrää! Vaikka narsulla on yllin kyllin kaikkea ja vielä enemmän, niin mikään ei tunnu riittävän ja poistavan sitä onnetonta olotilaa siellä sisimmässä vaan kateellisuus jäytää ja tuntuu, että narssi ei muista ollenkaan elää, kun pitää kytätä ja pohtia kaiken aikaa mitä minulla on ja ettei vaan hän ole ollut osallisena auttamassa sitä, että minulla olisi ehkä p.i.k.k.u.i.s.e.n. onnellisempi olotila kuin hänellä.
Aivan karmeita tapauksia, aivan käsittämättömiä kateudessaan, sitä ei usko ennen kuin itse joutuu sen kokemaan ja jos yrität kertoa omaisillesi, niin he eivät usko, mutta ihme kyllä naapurille kun kerrot, niin asia on päivän selvää, koska heillä on silmät päässä ja ovat näkemässä, mutta omaisille narsku näyttelee uhria ja vääristelee ja valehtelee asioita, niin minkäs teet. Kiero kuin korkkiruuvi ja vetelee omia johtopäätöksiään neljän seinän sisällä, eikä koskaan tule suoraan juttelemaan vaan laittaa aina hovista jonkun asialle. Voi taivas.
Mutta, kuten sanottu. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, eikä häntä uskota, niinpä on parempi karistaa tomut jaloistaan ja muuttaa niin kauas kuin suinkin, eikä olla missään tekemisissä - koskaan näiden hullujen kanssa.
.. ja sinnehän ne jäävät, mietiskelemään tomupilveen syytä, eivätkä löydä muuta kuin sen, että tomut jaloistaan karistanut on täysi narsisti. Muutti pois, eikä ottanut huomioon .. niin mitä? Heitäkö?
Peruskateellisia. Eivät huomaa olla onnellisia omastaan, puhumattakaan arvostuksesta. Toisenkaan oma ei haittaa, mutta auta armias jos toinen on näkyvän onnellinen omastaan.. Kohta pitää olla vakuuttelemassa omaa onneaan, melkeinpä raivoisaan sävyyn tai hankkimassa uutta omaa. Ihan mitä vaan - autoa, taloa, vaatteita, koruja, kodinkoneita ..
Tai ehkä ovat vaan peruskateellisia. Mistäpä tuonkin tietää, mutta täysi mysteeri, jota ei ihan heti aina käsitä kun sellaiseen törmää.
Toisaalta aika narsistista hehkuttaa uudella onnella.
Ja ketä meitä ei ärsyttäisi suunnattomasti, jos uusi onnellisuus olisi jollain tavalla peräisin itseltä.
Lihan teksti kyllä herätti pari kysymystä, mutta antaa nyt olla.
Siis Lotan, ei Lihan :)
Hehkuttaa ja hehkuttaa. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka ottavat toisen aidon onnellisuuden tahallisena hehkutuksena.
Jos minä olen onnellinen sellaisesta, että olen päässyt eroon aktiivisesta pahanolon ja onnettomuuden jatkuvasta ilmapiiristä poistumalla paikalta, niin onko se uusi olemiseni taso peräisin siltä toiselta?
Jokaisella on oikeus onneen. Mutta olemalla kateellinen toisen onnesta, se oma onnellisuus saattaa lipsahtaa ulottumattomiin. Jos tunnistaa itsessään perusteettomia kateellisuuden tunteita, ehkä ne pitäisi pysähtyä työstämään pois, tavalla tai toisella.
Lihan teksti?
En tiedä, en ole sellainen ihminen joka vain on, jos on paha tai hyvä olla. Olen aika impulsiivinen ihminen,- tunneihminen ja elän hyvin paljon tunteiden aallon harjalla tai pohjalla. Näytän myöskin herkästi tunteeni, tuon ne esille helposti, enkä osaa peitellä niitä. Se kai on koitunut harmikseni monta kertaa.
Miten rakastumistaan muutenkaan voi peitellä, sehän näkyy kilometrien päähän. Toisille se voi olla helppoa, minulle ei. Olen joskus harmissani siitä, että olen niin tunteilla elävä kun muut katselevat nyyhkyleffaa normaalisti, niin minä eläydyn täysillä niihin tuntemuksiin ja itken vuolaana kuin mikäkin tollo...minkäs teet :/
Ah, selkeni samantien :) Ehdin jo miettiä, että ei mun näkökyky noin huono ole vai jumittaako taas joidenkin viestien palstalle ilmaantuminen ajassa ja ulottuvuuksissa..
Se kertoo sinusta hyvää!
Empatiakyky on todella arvokas aarre!
Kleinilla oli mielenkiintoisia ajatuksia kateuden ja kiitollisuuden välisestä suhteesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10072263#comment-0
"Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta".
Narsistin elämää ohjaa iso ongelma, hän ei oikein osaa hahmottaa, asettaa mittasuhteisiin eikä käsitellä osaa tunteista: alemmuus, mitättömyys, huonommuus, kykenemättömyys ja syyllisyys. Kun sitten jollakin on jotakin ns.paremmin, vaikka vain onnellinen ilme, nuo tunteet lähtevät lapasesta, saavat liiankin isot mittasuhteet listättynä vihalla ja pahansuopaisuudella. Kateus iskee, ja lujaa.
Kun empaatisuus on jäänyt kehittymättä, asiat nähdään vain omasta näkökulmasta, eikä osata asettua toisen osaan, tuntemaan onnea tämän puolesta. Tai edes hyväksymään sitä että muillakin voi olla asiat hyvin.
Narsisti hakee muista vain reaktiota jostakin minkä hän on aiheuttanut. muunlaiset viestit ova vain häiriöksi. Hän haluaa nähdä muissa vain merkkejä alemmuudesta ja ihailusta narsistia kohtaan. Narsisti haluaa aiheuttaa muissa kateutta, tuo kateus nostaa hänet yläpuolelle. Narsistille tyypillistä on liioitella, "pullistella" ja antaa ymmärtää koska hän yrittää saada kaikki kadehtimaan häntä. Tuo pullistelu on myös narsistin tapa mitätöidä toisissa asioita jota herättävät hänessä kateutta.
Ehkä harvemmin tajutaan että myös yletön kehuminen on merkki kadehtimisesta. Silloin kateus on niin voimakasta että narsisti alkaa kehua saadakseen kai itsensä vakuuttumaan ettei hän kadehdi. Kateus on häpeällistä. Selkeämpiä merkkejä on vähättely, mitätöinti, tai täysi asian kieltäminen.
Tapasin tässä narsun sattumalta. Kuten tapana, hän kysyi "mitä kuuluu?". Vastasin "hyvää, todella hyvää. Oikeastaan menee loistavasti". Jos katse voisi tappaa, olisin kuollut. Ilmeisesti vastaus oli väärä:)
Juuri näin se menee. Empatian puuttuminen on tuo ratkaiseva tekijä, jonka olemassa olo tai puuttuminen ratkaisee narsistisen kateuden ja ns. "hyvän ja terveen" kateuden" laadun.
En tiedä voidaako puhua edes narsistin kateudesta vaan mielestäni hänen kateutensakin on jotakin vääristynyttä muuta kuin kateutta...vähän vaikea sitä on ymmärtää, koska sen laatu on jotakin kateuden alapuolellekin menevää, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.
Paksunahkaisen narsistin kateus on toisen arvon täydellistä kieltämistä.
Hän ei näe toisissa mitään hyvää; opettajat on tyhmiä, lääkäri ei saisi harjoittaa ammattiaan, toiset kurssilaiset ovat pähkähulluja, ravintolassa ei vain osata laittaa hänen annostaan hyvin, kuljettaja ei osaa ajaa, lähikaupan kassa ei osaa laskea, jne jne loputtomiin. Ja kun hänen päivänsä on ohitse on aika siirtyä kotiin ja kertoa tästä kaikesta perheelle...
Paksunahkaisen narsistin kateus on murskaavaa juuri sen takia, että kaikki toiset ihmiset ovat olemassa vain häntä varten ja häntä loukkaa myös se, ettei kukaan tunnu ymmärtävän tätä.
Kotona hän käyttäytyy rikkomalla muiden irtaimistoa, vaatimalla muita tekemään arjen askareet hänen määrittelemällään tavalla, hänen määrämässä ajassa ja jokainen tavara pitää olla juuri sillä paikalla minkä hän on sille määrittänyt. Jos paksunahkaisella narsistilla on impulssikontrolliongelma hän lyö kaapinovia, rikkoo seinäpintoja pudottelee hyllyjä, heittelee tavaroita, lyö perheenjäseniä, läpsii, mainipuloi, hakkaa, potkii jne ihan niin pitkälle kuin joku tällaisen käytöksen hänelle sallii.
Hänen käytöksensä on pahuuden ruumiillistuma ja se yhdistettynä lähelle täydelisyyttä hipovaa oman itsensä korostamista ja kaikkien auktoriteettien kieltämistä luo illuusion siitä, että hän on pahojen henkien riivaama.
Narsisti ei kykene uskomaan mihinkään korkeampaan voimaan eikä kukaan ole hänen yläpuolellaan. Häntä eivät kosketa tavallisen ihmisen normit, lakeja ei ole vaadittu häntä varten. Hän rikkoo paitsi yksilöä vastaan, myös yhteiskuntaa vastaan. Hän on valmis työssään laajentamaan oikeuksiaan, mikäli ei jää siitä kiinni. Yksityiselämässä hän kokee velvollisuudekseen käyttää läheisensä loppuun ja kun he ovat aivan loppu. Hän viimeiseksi varmuudekseen häpäisee uhrinsa mahdollisimman nöyryyttävällä tavalla.
Ja tällaista on paksunahkaisen narsistin "rakkaus". Jos luulet, ettei mikään voi olla pahempaa niin yllätyt, mitä hän pystyy tekemään kun on antamassa ihmisille sitä mitä he ovat tilanneet, vaikka ne uhrit tuskin tietävät tilausta hänen suuntaansa koskaan tehneensäkään.
Paksunahkainen koston tiellä oleva narsisti on kuin terminaattori. Hänen kanssa ei voi järkeillä asioita, häntä ei saa luopumaan koston ajatuksesta. Hänellä ei ole empatiaa eikä kunnian tuntoa. Hän ei sääli sairaita, heikkkoja tai muuten heikommassa asemassa olevia. Entisiä puolisoita kohtaan ei ole olemassa aikarajoja. Entiset puolisot ovat ikuisesti hänen oman egonsa jatkeita. Hän jatkaa näiden henkilöiden piinaamista ja oman hovinsa keräämistä niin työelämässä, ihmissuhteissa kuin virtuaalisessa maailmassa.
Hän soluttautuu lähelle sabotoitaviaan ja tuhoaa yksi asia kerrallaan kaiken, mikä pitää hänen vihansa kohdetta elossa tai suo tälle nautintoa. Täten paksunahkainen narsisti saa pienien hetkein ajan sitä normaaliuden tunteen, joka pitää hänet tasapainossa ja hänen elämänsä siedettävänä.
Joskus tavallisenkin ihmisen on vaikea ilmaista tyytymättömyyttään ja omaa "narsismiaan", kun pelkää tulevansa leimatuksi narsistiksi, hankalaksi ihmiseksi, joka vain haluaa valittamisen vuoksi valittaa. Tahdon sanoa tässä sen, että tänä päivänä on myöskin se yhteiskunnan ongelma havaittavissa ihmisissä, että kukaan ei enää jaksa piitata, jos joku kritisoi tai valittaa. Epäkohtien esille tuominen on tuomittua, aina pitäisi olla tyytyväinen lääkärien, ravintoloiden ja muiden palveluun, muuten olet hankala ihminen, asiakas ja narsisti.
Minusta on vaarallista kuunnella ja katsella ihmisiä aina sillä korvalla ja silmällä, että kun he avaavat kielteisen sanaisen arkkunsa ja tuovat esille jonkun kielteisen mielipiteensä ja kriittisyytensä, niin hän auttamattomasti on valittaja ja narsisti.
Joskus on jopa todella ärsyttävää, kun ihmistä ei kuunnella, hänen asioitaan ei oteta vakavasti ja hän ei saa ääntään kuuluville, koska ihmisten naristinen tyytymättömyys, siis joutavan päiväinen valittaminen on lisääntynyt ja heihin ollaan jo väsytty. Oikeitakaan asioita on vaikea saada vietyä eteenpäin, kun näitä turhasta valittaja narsisteja on jo liiankin kanssa joka puolella, joiden maailman kaataa se pikkulusikan puuttuminen kahvikupin vierestä.
Tämä kommentti vain tuohon sinun alkukirjoitukseesi, että moni joutuu puremaan hammasta, tyytymään vain hiljaa kohtaloonsa, nielemään väärin kohtelun, koska pelkää leimaantuvansa. Myös se, että näissä edellä mainitsemissasi palveluammatteissa työskentelee uskomattoman paljon narsisteja, joille on edes turha sanoa tai valittaa mitään...
ja kotonakaan ehkä ei uskalla mainita asiasta, että puoliso tai kumppani ei vain alkaisi pitämään tyytymättömänä kaikesta ruikuttavana narsistina ;)
Narsistista käytöstä on niin paljon kaikkialla, että olemme siihen jo niin tottuneet, alistuneet, turtuneet ettei se tee meihin enää samanlaista vaikutusta kuin ennen. Tarvitaan aina suurempia rajan ylityksiä narsisteilta, jotta he saavat haluamansa huomion ja näitä karuja esimerkkejä on vähän liiankin paljon ollut nyt tapetilla.