Tätä "ongelmaa" on vaikea kategorisoida niin heitän tämän nyt tänne. Kirjoitin tämän jo kerran yhteen viestiin vastaukseksi.
Eli viisi vuotta sitten asuin porukoilla melko eristynyttä elämää pleikkaria peläten kunnes jostain tuli herätys, että näin ei voi jatkua. No nyt on jo melko hyvin jos jonkin ikäistä kaveria keiden kanssa ollaan tekemisissä eri asioissa. Eli eipä nyt silleen pitäisi valittaa MUTTA jessus sentään, kun yksin oleminen on nykyään mahdottomasta seuraava. Eli ääripäästä toiseen, kun ennen ei muuta tehnytkään, kun yksin nyhjäsi kämpässä. Käsittämätön tyhjyyden tunne iskee, kun joutuu jäämään yksin ja tätä koitetaan paikkailla tekemällä jotain mistä tuleekin seuraava ongelma eli pakonomainen suorittamisen tarve.
Kuulostaa ehkä oudolta, mutta elämä tuntuu olevan kuin mitäkin tietokonepeliä missä suoritetaan ja saavutetaan ja sitten, kun jäät pelissä johonkin kohtaan jumiin niin sekös sitten vituttaa (kaikki pelaajat varmasti tietävät). Mutta se miten paljon saavutat ja missä ajassa niin riittääkö? Ehei, nälkä kasvaa syödessä ja pakko saada sama tehtyä paremmin, nopeammin what ever ja uusia asioitahan on aivan pakko tehdä tai saavuttaa oli se sitten lukea 20 kirjaa, saada 300 Facebook kaveria, nostaa vielä 10kg enemmän penkistä ynnä muuta yhtä oleellista. Mitään elokuviakaan ei voi katsoa ihan vain huvin vuoksi vaan niittenkin on palveltava jotain suurempaa kokonaisuutta kuten saada puheenaihetta tai opetella supliikkia tai näyttelijöitä.
Vaikken nyt haluakkaan olla huomion keskipisteenä johtuen semi huonoista sosiaalisista taidoista (taas pelimaailmaan missä kaikkea pitää suorittaa) niin huomiotta jääminenkin on aivan järkyttävä vaihtoehto. Ah sitä tyydytyksen tunnetta, kun saat porukan nauramaan heitetyllä vitsillä tai millä lie sloganilla. Hieman narsistinen piirrehän sekin on, mutta toisin kuin narsisti niin en hae huomiota keinolla millä hyvänsä.
Lyödäänpä vielä se asia, että olen suoraan sanoen melko altis riippuvuutta aiheuttaville asiolle kuten kahvi ja viinakset. Ja palaten tähän yksin ollessa tulevaan tyhjyyden tunteeseen niin mikäpä siihen paremmin auttaisi kuin viina jos muuta virikettä ei ole saatavilla. Jonkin sorttista pakkoajatteluakin on ovien lukitsemisesta, hellan sammuttamisesta ym. pientä.
Niin ja kyllä tämä naisen / yleisen läheisyyden puutteessa eläminen syö miestä rotan lailla. Ja saadut "kaadotkin" tietty lasketaan, anteeksi vaan kaikille naisille tästä ajattelutavasta, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Ja jos joku nyt sanoo, että väärä alue niin kyllähän tämäkin jossain määrin ahdistaa.
Eli viisi vuotta sitten asuin porukoilla melko eristynyttä elämää pleikkaria peläten kunnes jostain tuli herätys, että näin ei voi jatkua. No nyt on jo melko hyvin jos jonkin ikäistä kaveria keiden kanssa ollaan tekemisissä eri asioissa. Eli eipä nyt silleen pitäisi valittaa MUTTA jessus sentään, kun yksin oleminen on nykyään mahdottomasta seuraava. Eli ääripäästä toiseen, kun ennen ei muuta tehnytkään, kun yksin nyhjäsi kämpässä. Käsittämätön tyhjyyden tunne iskee, kun joutuu jäämään yksin ja tätä koitetaan paikkailla tekemällä jotain mistä tuleekin seuraava ongelma eli pakonomainen suorittamisen tarve.
Kuulostaa ehkä oudolta, mutta elämä tuntuu olevan kuin mitäkin tietokonepeliä missä suoritetaan ja saavutetaan ja sitten, kun jäät pelissä johonkin kohtaan jumiin niin sekös sitten vituttaa (kaikki pelaajat varmasti tietävät). Mutta se miten paljon saavutat ja missä ajassa niin riittääkö? Ehei, nälkä kasvaa syödessä ja pakko saada sama tehtyä paremmin, nopeammin what ever ja uusia asioitahan on aivan pakko tehdä tai saavuttaa oli se sitten lukea 20 kirjaa, saada 300 Facebook kaveria, nostaa vielä 10kg enemmän penkistä ynnä muuta yhtä oleellista. Mitään elokuviakaan ei voi katsoa ihan vain huvin vuoksi vaan niittenkin on palveltava jotain suurempaa kokonaisuutta kuten saada puheenaihetta tai opetella supliikkia tai näyttelijöitä.
Vaikken nyt haluakkaan olla huomion keskipisteenä johtuen semi huonoista sosiaalisista taidoista (taas pelimaailmaan missä kaikkea pitää suorittaa) niin huomiotta jääminenkin on aivan järkyttävä vaihtoehto. Ah sitä tyydytyksen tunnetta, kun saat porukan nauramaan heitetyllä vitsillä tai millä lie sloganilla. Hieman narsistinen piirrehän sekin on, mutta toisin kuin narsisti niin en hae huomiota keinolla millä hyvänsä.
Lyödäänpä vielä se asia, että olen suoraan sanoen melko altis riippuvuutta aiheuttaville asiolle kuten kahvi ja viinakset. Ja palaten tähän yksin ollessa tulevaan tyhjyyden tunteeseen niin mikäpä siihen paremmin auttaisi kuin viina jos muuta virikettä ei ole saatavilla. Jonkin sorttista pakkoajatteluakin on ovien lukitsemisesta, hellan sammuttamisesta ym. pientä.
Niin ja kyllä tämä naisen / yleisen läheisyyden puutteessa eläminen syö miestä rotan lailla. Ja saadut "kaadotkin" tietty lasketaan, anteeksi vaan kaikille naisille tästä ajattelutavasta, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Ja jos joku nyt sanoo, että väärä alue niin kyllähän tämäkin jossain määrin ahdistaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.