Hei!
Olen eronnut 40 nainen... useita vuosia eron jälkeen seurustellut. Mies ei ole tunne-elämältään avo-/aviopuolison kelpoinen, mutta seksi meillä sujuu hyvin, Hän kertoo rakastavansa minua ja toivoisi pääsevänsä saman peiton alle pysyvästi, mutta minulle tämä juttu on seksiasia ja myötätunto sekä ystävyysasia.
Olen tunne-elämältäni tyhjä ja toivon löytäväni miehen, joka osaa seksitaitojen lisäksi myös puhua eli keskustella. Minä olen sen verran vanhanaikainen silti, että haluan arvostaa miestä hänen elämänasenteiden, työn, ajatusten, harrastusten ja taitojen vuoksi miten hän suhtautuu naiseen. En vaan löydä sitä mitä etsin. En edes tiedä onko häntä olemassa. Mutta minä väitän että seksi ei yksin riitä ...oli se miten hauskaa tahansa.
Olen eronnut 40 nainen... useita vuosia eron jälkeen seurustellut. Mies ei ole tunne-elämältään avo-/aviopuolison kelpoinen, mutta seksi meillä sujuu hyvin, Hän kertoo rakastavansa minua ja toivoisi pääsevänsä saman peiton alle pysyvästi, mutta minulle tämä juttu on seksiasia ja myötätunto sekä ystävyysasia.
Olen tunne-elämältäni tyhjä ja toivon löytäväni miehen, joka osaa seksitaitojen lisäksi myös puhua eli keskustella. Minä olen sen verran vanhanaikainen silti, että haluan arvostaa miestä hänen elämänasenteiden, työn, ajatusten, harrastusten ja taitojen vuoksi miten hän suhtautuu naiseen. En vaan löydä sitä mitä etsin. En edes tiedä onko häntä olemassa. Mutta minä väitän että seksi ei yksin riitä ...oli se miten hauskaa tahansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hauskempaa
Minun tilanteeni on melkeinpä päinvastainen:
Olen alle 40-v, pari vuotta sitten eronnut nainen ja seurustellut n. 3 kk aivan uskomattoman ihanan miehen kanssa. Ongelma vain on se, että minä en kertakaikkisesti tunne mitään... Nautin kyllä hänen seurastaan ja läheisyydestään, viihdymme hyvin yhdessä enkä todellakaan halua luopua hänestä, mutta jokin tunne minusta puuttuu (on puuttunut jo vuosikausia - taisin kylmettyä avioliitossani liikaa?) enkä pysty nauttimaan edes seksistä niin että minäkin saisin siitä jotain. Rakastelemme kyllä usein eikä se tunnu lainkaan vastenmieliseltä vaikka minulta puuttuukin myös seksuaalinen halukkuus. Se ei oikeastaan tunnu lainkaan... Mies kyllä on huomaavainen myös sängyssä ja hellii minua monin tavoin; samoin minä häntä.
Kärsin asiasta suuresti ja olen myös kertonut tästä miesystävälleni ja hän on suhtautunut suurenmoisesti tähänkin asiaan.
Olen tunne- ja seksielämältäni kuin zombie ja kärsin tästä suuresti, koska haluan tuntea, rakastaa ja haluan haluta häntä! Mikä avuksi!?
Help?