Ajatuksia autotallista

Johannaa vähä uusiks:

Sinä päivänä kun sinut löysin
vihdoin talvimyrskyt väistyivät ja
saapui kauan odotettu kevät.
Ihmeissäni katsoin kuinka
värit ne niin syvenivät.

Jäätyneet kyyneleetkin
poskiltani suli,
kun rakkauskirjeesi postissa tuli.
Siltä paikalta parvekkeelleni
ryntäsin riemua niellen
ja se loiste, se silmissä kirvelsi
hädin tuskin näin pihatielle.

Aukaisin nuhjuiset verhot,
että aurinko osaisi sisään,
koska hämärästä vasta vapautunut
tarvii valoa lisää ja lisää.

En ole mikään viherpiiperö, mutta
kauniin kukan istutin multiin,
sitä kastelen, ravitsen ja kivoja juttelenkin.
Siitä lupaan pitää huolta
niin kuin rakkaudestammekin.....

Kivan jänskä teksti ap. Toivottavasti ei pelkkä laina vaan se alku kauniille. :)

aurinko tuolla ulkona,
se otti kädestä kiinni, vei mukanaan, ei kertonu minne vie,
kuljetti, ei vetänyt perässään,
uteliaana menin perässä miettien minne se vie.
Se vei paikkaan minne olisin aina halunnut,
mutta siellä ei nyt ollutkaan ketään,
olivat lähteneet,
ilmottamatta auringolle että menevät pois.
Seisoin paikallani, kera auringon,
kokeilimem auringon kanssa kumpi loistaa kauniimmin.
Sokaistuin, mutta kuulin hiljaisia askeleita,
mistä ja kuka oli tulossa,
en uskaltanut katsoa ennenkuin kuuli kuiskauksen:
Sinua tulin etsimään,
etsin kauan ja nyt löysin, älä koskaan mene pois.
Avasin silmät,
pelotti katsoa häntä kuka nuo sanat sanoi,
en nähnyt ketään, en mitään muuta kuin sen auringon,
sen jonka mukaan lähdin, kunnes käsi kosketti olkapäätäni,
ja kuulin uudelleen sanoja, niitä sanoja joita olin odottanut kauan,
Tule mennään, meillä on tulevaisuus, ja se on vain meidän.

Mutta sehän olikin vain unta, unta minkä odotan toteutuvan.

Minä kevät, sinä syksy.